torstai 11. joulukuuta 2014

Itämään tietäjä -keksit

Suunnitelmani oli tehdä niitä manteleita halailevia nallekeksejä. Paitsi, että olisin korvannut mantelit ranskanpastilleilla, koska kanssani asuva keksinhaluinen ei reagoi pähkinäjuttuihin hyvin. Mutta sitten asuinpaikkani kääntyi minua vastaan. Kävi ilmi, että missään kaupassa ei myyty pieniä nalle piparimuotteja. Itseasiassa joka paikassa oli tarjolla sellainen samanlainen pahviständi, jossa oli ne samat kulmikkaat ihmishahmot, possut ja joulukellot. Edes sellaisesta erikoiskaupasta jossa myydään vaan keittiötavaraa ei ollut pieniä nallemuotteja.

Tampereelta olisin Ullan unelmasta nallet saanut (juuri tuo keskikokoinen 4.5 cm), mutta ei se tähän hätään auttanut.

Joten jouduin muuttamaan suunnitelmaani lennossa. Päätinkin tehdä mausteisia itämaan tietäjä-keksejä. Perustaikinan siis pidin samana (koska siihen aineet oli jo kotona), päätin vain lisätä mausteita ja muuttaa mallia.


Joten tein kameleita. Osa näyttää perinteisiltä, osa on erikoisia kyttyrättömiä ja sarvellisia kameleita. Ehkä ne joistain näyttävät hirviltä, mutta kameleita nekin ovat. Erikoiskameleita.

Sokerikeksitaikina (4 pelliä pieniä keksejä)

375 g/n. 6dl jauhoja
1.5 tl suolaa
225 g margariinia
200g /n.2 dl sokeria
1 kananmuna
1tl vaniljauutetta /1 vaniljatanko

Itämään tietäjä-mausteet

1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 appelsiinin raastettu kuori
Jos muistaa, voi lisätä myös kardemummaa ja mahdollisia muita haluamiaan mausteita.

Sokeri ja huoneenlämmössä pehmennyt rasva vaahdotetaan. Sitten mukaan vatkataan kananmuna. Siivilöidään joukkoon jauhot ja mausteet ja sekoitetaan varovasti tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta muotoillaan litteä kiekko, sellainen pikkulautasen kokoinen, kääritään se kelmuun ja laitetaan jääkaappiin pötköttämään tunniksi.

Jähmettynyt taikina laitetaan kahden leivinpaperin väliin ja kaulitaan noin puolen sentin paksuiseksi. Vaatii vähän voimaa muuten. Sitten lätty laitetaan pakastimeen pötköttämään. 15 minuuttia riittää.

Kaivetaan esiin valitsemasi muotit ja painellaan keksejä irti kunnes taikina loppuu. Keksit leivinpaperille ja leivinpaperit pellille. Sitten pellit pakkaseen. Tämä kaikki jäähdytys siis jotta keksit pitävät muotonsa juuri sellaisina kun millaisiksi ne leikkaat. Laitetaan uuni lämpenemään 165 asteeseen.

Vartti pakkasessa pötköttelyä riittää ja sieltä suoraan uuniin. Annetaan paistua 12-14 minuuttia, kunnes reunat saavat vähän kullanruskeaa väriä. Annetaan jäähtyä pellillä.


Nautitaan vaikka chai teen kanssa. Tai glögin. Tai vaikka kuohuviini kanssa. Tai pelkiltään matkalla keittiöstä olohuoneeseen.


Hölmö erikoiskameli. Peruuttaa koko matkan perille.



   

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

lauantai 6. joulukuuta 2014

Viininurkka: Beaujolais Villages Nouveau (ja Tuntematon sotilas)

Katson Tuntemattoman sotilaan joka vuosi. Tänä vuonna Yle ei pelleile sen kanssa, vaan näyttää sen kahdelta, joka on juuri se aika kun se kuuluukin näyttää.

Tuntemattoman kanssa oli tarjolla Beaujolais Nouveauta, jonka olemassa olosta kuulin vasta vuosi sitten. Kyseessä on siis tämän vuoden sadosta tehty viini, joka tulee markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (kyllä, se on juuri noin tarkkaa). Ilmeisesti muutkin valmistavan nouveau-viinejä, mutta Beaujolais on niistä tunnetuin.Viinin ideana on antaa ilmeisesti osviittaa sen vuoden sadosta ja siitä millaisia viinejä on odotettavissa sitten kun ne "tavalliset" viinit kypsyvät. Tämä on siis se miten itse olen ne ymmärtänyt, tiedoissani voi olla puutteita.


Viini oli tästä syystä hyvin nuorta, kevyttä ja aika hapokasta. Se ei ollut sellaista täyteläistä ja pyöreää millaiseksi punaviinin miellän vaan jotenkin kulmikasta. Mutta ilmeisesti tämän viinin kuuluukin olla sellaista ja se on tarkoitettu nimenomaan tulevaisuuden arviointiin, ei niinkään nautiskeluun ja herkutteluun. Mutta ei se silti pahaa ollut, kulmikasta vain.


Ja sen hapokkuutta tasoitti hyvin sen kanssa nauttimani kirsikkamurupiirakka. Reesen maapähkinäkuppi taas ei sopinut siihen niin hyvin. Mutta makean, lämpimän piirakan kanssa se toimi oikein hyvin. Ja sopii kivasti Lehtoon, Määttään ja Tuntemattomaan noin yleensä.


Hyvää itsenäisyyspäivää ja muuta sellaista.



  

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hirveen ihanaa

Olen jo kohta vuosia etsinyt luontoliiton tai vastaavien eläincollegeja kirpputoreilta. Hämmentävää sinänsä, että kaikilla tuntui olevan niitä paitoja kun olin yläasteella, mutta kirppareilla en ole törmännyt yhteenkään. Eivätkö ihmiset tahdo luopua niistä vai? Johtui se mistä syystä vain, en ole sellaista onnistunut löytämään.

Collegen tuunaushuumassani tulin poimineeksi kirpputorilta tummansinisen hupparin. Siitä tulisi mekko. Nyt piti löytää vain toinen mahdollisimman saman värinen paita. Seuraavalla kirpputorilla sellainen roikkui tangossa. Nappasin sen itselleni ja silmäni levisivät. Hirviä! Se oli juuri sellainen eläincollege mitä olen etsinyt. Siinä ei ole norppalogoa, mutta muuten kuvitukseltaan juuri sellainen mitä etsin. Jos olisin saanut päättää itse millaisen olisin löytänyt, olisin tahtonut tummanpunaisen, keltaisen tai vaaleanharmaan ja pöllöjä, siilejä, pupuja, oravia tai sellaisia. Mutta juuri nyt tuntuu, että hirvet sinisellä pohjalla ovat hienointa ikinä.


Sain heti paikalla hirveän (hah haa) inspiraation. Pitäydyin mekkoideassani, hirvipaita pääsisi tietysti yläosaksi. Sitten kitschajatukset puskivat pintaan ja ajattelin värikästä kirjontaa, lasihelmiä, paljettejä ja kaikkea ihanaa. Sitten kurvasinkin heti kotiin ja levitin kirjontalangat ja lasihelmet pitkin sohvaa. Se oli helppoa, koska olin yksin kotona.


Siitä tuli juuri niin siisti kun ajattelin, ehkä jopa siistimpi. Ihana tummansininen kirjailtu hirvimekko. Hirviä koristeltu Intialaisiksi elefanteiksi. Se on niin pehmoinen sisältäkin. Ja mukava päällä. Pelkkiä hyviä asioita löytyy tästä.

Se on päälläni nyt kun kirjoitan tätä, mutta siitä ei ole kuvaa, koska kamerani on latauksessa. Joten joskus toiste se. Pelkkä mekko saa nyt riittää, ilman Heiniä.


Hirveen ihanaa.