Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupassa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lievä Ikea pettymys

Äiti luovutti oman Ikea-kataloginsa mulle, koska sille se jaettiin kotiin ja se ei tarvi sitä ja mulle sitä ei jaettu ja tarvitsen sitä. Tai no, varsinaisesti en TARVITSE sitä, mutta tykkään selata sitä ja se on aina sellainen ihana syksyn merkki, tuo Ikea-kataloogi. Tigerin jälkeen se on se kauppa mitä kaipaan eniten, vaikka en viimeisen vuoden aikana olevaan ostanut sieltä varmaan muuta kun syötävää ja lautasliinoja.

Ja kaikkea kivaahan siellä taas tuntui olevan. Mutta kokonaisuuteen olen vähän pettynyt. Missään vaiheessa ei ollut sellaista oloa, että asuisinpa tuolla, tai onpa hauskasti aseteltu huonekalut, tai kiva idea. Ei mitään. Lievä pettymys.


Toivon ensi vuodelle inspiroivampaa katalogia.



  

maanantai 4. elokuuta 2014

Rintaliivien oston kamaluus

Rintaliivien ostaminen on kamalaa. Tai ei, ei se ostaminen, vaan se niiden etsiminen. Näin on.

On tietysti mahdollista, että se ei ole kaikista kamalaa, mutta henkilökohtaisesti en nauti siitä yhtään. Jos olen hyvällä mielellä kun lähden niitä metsästämään, mieleni muuttuu pian synkäksi. Ja jos olin jo valmiiksi en niin iloinen, on alkava ahdistus, vitutus ja turhautuminen määriteltävä jo raamatullisin mittasuhtein. Kyse ei ole mistään veden muuttamisesta viiniksi tai edes sokeiden parantamisesta, se on sellaista Mooses jakaa punaisen meren luokkaa.

Miksi se sitten mielestäni on niin kamalaa? No ensinnäkin, en tykkää nakuilla kaupan sovituskopeissa. Kuka sellaisesta nyt pitää. Mutta suurimmaksi osin siksi, että oikean kokoisten ja sopivien liivien löytäminen on työn ja tuskan takana. Joskus se vaati verta, hikeä ja kyyneleitä. No, ei ehkä verta ole ikinä tullut, mutta hikeä senkin edestä.

Ensinnäkin D-kokoa ei löydy joka kaupasta. Esimerkiksi Seppälä ei koe tarpeelliseksi myydä niitä. Heiltä saa kyllä E- ja F-kokoja, mutta sinne hypätään Cstä. Ne kaupat jotka Dtä myyvät, olettavat, että kaikki niitä tarvitsevat tahtovat vähintään kokoa 80 olevia liivejä. Joskus harvoin löytyy 75, mutta todellisuudessa tahtoisin 70. Ja sellaisia ei vaan tehdä. Toki varmasti saisin niitä jostain hienoista rintaliivikaupoista, mutta en tahdo maksaa rintaliiveistä 70 euroa jos kaikki muut saavat ne 15 eurolla!

Sitten on isompien kokojen mallit. Toisessa päässä ovat sellaisesta liukkaasta nailonista valmistetut mammaliivit. Ne ovat ruman beigejä tai räikeän valkoisia, niissä on superleveät ja minkään topin alle sopimattomat olkaimet, ne puristavat rinnat sellaiseksi 50-luvun tyyliseksi töttöröiksi ja ovat yhtä imarteleviä kun valkoiset ohuet leggingsit. Tai sitten löytyy todella topattuja malleja. Yksissäkin liiveissä oli valehtelematta viisi senttiä toppausta alareunassa. Miten sinne on tarkoitus mahtua itse sisään, kun se toppaus vie koko kupin? Ja lisäksi miksi te supertoppaatte D-koon liivejä? Naurettavaa.

Toivoisin, että löytäisin jostain rintaliivejä, jotka olisivat söpöjä ja nättejä, joissa olisi sellaiset muotoonprässätyt kupit. Niissä voi olla VÄHÄN toppausta, jotta se ovat sopivan tukevat. Kivat, ei liian paksut eikä liian uhuet olkaimet, tukevaa kuminauhaa. Ne saisivat olla kokoa D70 tai D75 ja maksaa alle kaksikymppiä. En tahdo liian isoja ja kutittavia pesuohjelappuja tai mitään sopii miten vaan -hakaskiinnitettyjä olkaimia. Tahdon, että ne ovat tukevasti ommeltu kiinni sinne missä niiden kuuluu ollakin. Kiitos. Onko tämä nyt muka liikaa pyydetty???



Ps. Ostin rintaliivit. Ne ovat mustat ja ihan kivat. Niissä on hyvät olkaimet, ja vain vähän toppausta. Ne ovat kokoa D80, eli kun ne vähän käytössä venyvät, niitä pitää kaventaa selästä, koska ne ovat nyt jo kiinnitetty niin pieniksi kun saa. Ne maksoivat 15 euroa.

Niin lähellä, mutta ei kuitenkaan vielä siellä.



  

torstai 10. huhtikuuta 2014

Naapurin kaupassa

Kävin ihastelemassa naapuruston kauppoja. Kaikki oli niin ihanaa, että en kestä.

Harjun paperin ikkunassa on varmaan vieläkin nenänjälkeni, kun tapitin siitä sisään. Niin paljon kaikkea ihanaa, ettei tiedä minne katsoa. Hetken jouduin pohtimaan uskallanko mennä ollenkaan sisään vai hullaannunko siellä. Lähellä kyllä oli.


Ihan naapurissa oleva Pienikamari taas oli pullollaan kaikkia ihania sisustusjuttuja. Enkä kassalla voinut vastustaa orvokkitikkaria, koska ne olivat niin kauniin violetteja ja tietysti koska ne olivat orvokkitikkareita.