Harry, Adolf ja myrtsinaama

Olen naurettavan koukussa Instagramiin. Se vie kaiken nettiaikani. Siksi en ole ollut täällä. Se siitä. Ei puhuta tästä enää.

Puhutaan kekseistä. Keksit on mahtavia. Ne on sopivan kokoisia pieneen herkutteluun ja säilyvät pitkään (siis jos niitä ei syö heti).

Näin taannoin Pinterestissä (selvästikin olen ehtinyt siellä piipahtamaan instan välissä) kuvia kekseistä, joihin oli painettu yksinkertaiset naamat. Pidin niistä, mutta koska otan tällaiset jutut tosissani, ajattelin, että kyllähän sitä nyt voi tehdä parempiakin naamoja. Ja useampia naamoja. Joten vietin muutaman illan piirrellen valmiiksi erilaisia naamoja ja sitten leivoin keksejä. Hymiökeksejä. Hassuja naamoja, mulkosilmiä, nököhampaita, viiksiä, otsatukkia ja kieliä. Se oli mahtavaa.

Sokerikeksitaikina (3 pellillistä)

225 g margariinia

200 g sokeria

375 g vehnäjauhoja

1.5 tl suolaa

1 muna

1 vailjatanko

1 tl inkivääriä

Oikeastaan siis ihan sama taikina kun Itämään tietäjä -kekseissä, mutta koin nyt tarpeelliseksi kirjoittaa sen tänne uudestaan.

Pehmennyt margariini ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään vaniljatangosta kaavittu sisus ja kananmuna ja taas sekoitetaan. Sitten mukaan siivilöidään jauhot, suola ja inkivääri ja taas sekoitetaan. Taikina taputellaan sellaiseksi pikkulautasen kokoiseksi lätyksi, kiedotaan kelmuun ja laitetaan jääkaappiin tunniksi pötköttämään.

Levännyt taikina kaulitaan kahden leivinpaperin välissä noin 3-5mm paksuksi ja laitetaan sitten pakastimeen jähmettymään noin vartiksi.

Kun taikina on kiinteää, siitä leikataan valitsemallaan muotilla keksit irti ja laitetaan pelleille. Jämätaikina mytätään kasaksi, kaulitaan, jäähdytetään, leikataan, mytätään, kaulitaan jne. kunnes koko taikina on käytetty.

Sitten painetaan naamat. Parilla apuvälineellä saadaan aikaan monenlaisia naamoja ja ilmeitä. 

Tulitikku neniin ja silmiin.

Pellen ja sian neniin, mulkosilmiin ja silmälaseihin tarvitaan pilli. Yksinkertaista. 

Pikkuisiin hymy- tai surusuihin, kulmakarvoihin, pulleisiin poskiin, puolisilmiin ja kielenpäihin puolikas pilli. Myöskin yksinkertaista.

Sitten tarvitaan pillin halkaisijan levyinen suikale pahvia, jolla on hyvä sulkea pienet suut ja tehdä luomi mulkosilmiin.

Vain pari milliä kapea pahvinsuikale nököhampaisiin ja viiksiin.

Ehkä 1.5cm leveä suikale, jolla saa tehtyä pidempiä painaumia, vaikka leveitä suita ja silmälasin sankoja.

Keksiä leveämpi suikale muumioita, teinimutanttininjakilpikonnia ja zorroja varten (ja muita jotka käyttävät naaman yli meneviä liinoja).

Lisäksi muotoilin talouspaperirullan hylsystä muutaman sopivan kaarevan palan, jolla saadaan leveä naaman halkaiseva hymy tai kiva kaareva otsatukka.

Ja yksi tiukempi kaari niitä suuria, puolen naaman kokoisia hekotusnaamoja varten.

Askartelin siis kaikki muotit (itse keksimuotti mukaan lukien) yhdestä talouspaperirullan hylsystä, yhdestä pahvipillistä ja pahvisen teepaketin palasta. Niin ja se yksi tulitikku (tai hammastikku tai mikä vaan) tietysti.

Auttoi paljon kun suunnitteli naamoja vähän etukäteen paperille, jotta oli ajatus siitä mitä oli tekemässä.

Valmiit pellit pääsivät sitten taas vartiksi pakkaseen jähmettymään (jotta ne pitävät muotonsa paremmin paistaessa) ja sitten uuniin: 165 astetta 12-14 minuuttia. Niiden ei tarvitse saada kun ihan hippu väriä reunoihinsa, jotta ovat valmiita. Liian ruskettuneet näyttävät laikullisilta.

Suosittelen säilyttämään keksejä vaikka peltirasiassa. Ja aina kun ottaa keksin, olisi hyvä yrittää imitoida sitä omalla naamallaan ja syödä se vasta sitten.

  

Seinäruusut

Ennen joulua pysähdyimme yökyläilemään Sun Ahonlaitaan. Emme menneet sinne joogakurssille tai edes vyöhyketerapiaan. Paljon perinteisemmin kävimme viettämässä aikaa ystävien kanssa, laittamalla yhdessä ruokaa ja saunomaan remontoidussa saunassa.

Kun luovat ihmiset ovat päässeet laittamaan vanhaa koulua, löytyy Ahonlaidasta paljon iloisen värisiä seiniä, seinämaalauksia ja hauskoja asioita niiltä seiniltä. Paljon asioita. Joten aamupalan ja kyläkeinussa keinumisen välissä kävin kuvaamassa niitä. Luikahdin salaa suljettuihinkin huoneisiin.

Oli kiva käydä <3



  

Peruna ja kärpässieni

On ihmisiä jotka ostavat joka vuosi kasan jouluisia paperirullia ja käyttävät niitä paketteihinsa.
On ihmisiä jotka ostavat monta rullaa samaa paperia ja siihen hyvin sopivaa narua ja pakkaavat kaikki paketit samanlaisiksi.
On ihmisiä jotka pakkaavat lahjansa lahjapusseihin.
On ihmisiä jotka pakkaavat lahjansa sanomalehteen.
On ihmisiä jotka eivät pakkaa lahjoja, vaan antavat ne sellaisinaan.
On ihmisiä jotka tahtovat painaa omaa lahjapaperia, vaikka varmasti olisi muutakin tekemistä.

Hei, olen Heini, ja tahdon painaa omaa lahjapaperia.

Perunalla tietysti, Onhan perunapainanta supersiistiä. Helppoa ja halpaa ja iloisen näköistä. Joten kaivoin esiin perunapussista pari perunaa, halkaisin ja sitten kaiversin kaksi eri kokoista kärpässienen hattua ja jalkaa ja vähän tähtiäkin. Sitten vaan akryylimaalit esiin. Ensin punaisia hattuja, niille valkoiset jalat. Vielä pilkut päälle kun punainen kuivui. Toiselle paperille ensin valkoisia tähtiä, sitten vihreitä.

Paperit palasiksi ja lahjat kääröön. Narua ympärille ja leimasimilla nimet, jotta joulupukki osaa jakaa lahjat oikein.

Tykkäsin molemmista, mutta kärpässienistä tietysti enemmän.