Viininurkka: Santa Tierra (ja ravintolapäivä)

Kun ravintolamme oli pistetty kasaan, teimme kuten kaikki muutkin jotka ovat joutuneet heräämään seitsemältä sunnuntaiaamuna, otimme päikkärit. Sitten minä ratkaisin rikoksia Criminal casessa, koska en ollut voinut tehdä niin koko päivänä ja avoke lähti heittämään kiekkoa jonnekin metsään. Sitten myöhemmin kun olimme syöneet ylijäämäpekonia ruisleivällä ja lyyttääntyneitä muffinsseja superextrakuorrutteella, meidät kutsuttiin lähikuppilaan käymään läpi ravintolapäivän antia toisten yhden päivän ravintoloitsijoiden kanssa. Ja sitten teimme niin. Ja maistoimme talon viiniä. Koska se oli vaihtunut.

Ja parempaan suuntaan kyllä. Santa tierra oli oikein kelpo tavaraa. Sopi ruuasta puhumisen kanssa ja sopi myös Yatzyyn, jota pelattiin myöhemmin. Maistui hyvin vähän liian lämpimänäkin. Täyteläistä ja pehmeää ja punaista, siis kaikkea mitä punaviiniltä saattaa odottaa.

Mutta kuva paljastaa, että lasi voisi olla puhtaampikin. Huulirasva jäljet aiheutin kyllä minä, mutta nuo harmaat vesitahrat ovat ravintolan sotkua. Aijaijai.



  

Stirred not shaken

Kävimme elokuvissa katsomassa Maleficentin ja päädyimme sen jälkeen yksille. Sitten puhuimme elokuvasta ja sitten elokuvista yleensä ja jotenkin päädyimme James Bondiin ja sitten valistin (varmaan jo ainakin kolmatta kertaa), että Bondin alkuperäinen juoma ei ollut vodkamartini, vaan americano. Sitten päädyimme kysymään baarimikolta mitä americanoon tarkalleen tulee (ainoastaan camparin osasin nimetä) ja sitten päädyimme tilaamaan sellaisen. Ja vertailun takia myös vodkamartinin, jonka saimme ravistettuna, ei sekoitettuna.

Drinkkien yhdistävä tekijä on vermutti. Americanossa on makeaa vermuttia ja martinissa kuivaa.

Vodkamarttini maistui mielestäni hieman puhdistusaineelta, kuten aina kaikki missä maistan vodkan. Luulen, että jos alan juomaan tulevaisuudessa martineja, olen ginmartinityttö. Tai ehkä pitää sanoa vain martinityttö, koska martinissa on giniä ja vodkamartinissa on vodkaa. Hmm... ehkä mietin tätä sitten kun alan niitä juomaan.

Americano taas on aika karvas jälkimaku, koska campari. Sanokaa ei camparille. Appelsiinin viipaleesta tykkäsin.

Kumpikaan ei ollut varsinaisesti pahaa, mutta en voi James Bondia kyllä onnistuneista juomavalinnoista onnitellakaan. Tosin ei Jameskaan varmaan minua onnittelisi kossurussianista. Tai ehkä onnittelisikin. Tiedä vaikka tykästyisi siihen. Kyllähän hento vaaleanpunaisen sopii smokkiin kivasti. Ja Venäjä on toistuvasti mukana Bondeissa. Ja kossunkin voi varmaan vaihtaa vodkaan, jos sillälailla sivistynyt tahtoo olla. Mutta sitä ei kyllä voi ravistaa hiilihappojen takia.

Vodkarussian, stirret not shaken.



   

Viininurkka: Rasgón (riistaa ja pelejä)

En oikeastaan tiedä viineistä. Mutta juon viiniä ja koska päätän itse mistä kirjoitan, kirjoitan viinistä.

Tulin nauttineeksi paikallisessa ravitsemusliikkeessä eilen illalla viiniä. Rasgónia. Espanjalaista syrahia vuodelta 2012. Se oli hyvää. Punaista, melkein violettia. Aika kuivaa, jouduin juomaan jatkuvasti vettä koska viinin juominen janotti. Hullua.

Takaetiketissä luki näin: "This wine is perfect accompaniment to red meats, stews, game or cured cheeses". En tiedä vaikuttiko jo nautittu viini järjenjuoksuuni, mutta ehdin jo ajatella, että miksi ne listaavat pelit tuolla. Sopii peleihin? Mitä? Mutta sitten koin kirkkaan hetken ja tajusin, että tämä kysessä oleva "game" olikin riista, eikä niinkään peli...

Mutta viini oli kuitenkin hyvää. Suosittelen sitä kaikille jotka pitävät punaviinistä joka on melkein violettia ja joka sopii riistaan ja varmaan peleihinkin.