Harry, Adolf ja myrtsinaama

Olen naurettavan koukussa Instagramiin. Se vie kaiken nettiaikani. Siksi en ole ollut täällä. Se siitä. Ei puhuta tästä enää.

Puhutaan kekseistä. Keksit on mahtavia. Ne on sopivan kokoisia pieneen herkutteluun ja säilyvät pitkään (siis jos niitä ei syö heti).

Näin taannoin Pinterestissä (selvästikin olen ehtinyt siellä piipahtamaan instan välissä) kuvia kekseistä, joihin oli painettu yksinkertaiset naamat. Pidin niistä, mutta koska otan tällaiset jutut tosissani, ajattelin, että kyllähän sitä nyt voi tehdä parempiakin naamoja. Ja useampia naamoja. Joten vietin muutaman illan piirrellen valmiiksi erilaisia naamoja ja sitten leivoin keksejä. Hymiökeksejä. Hassuja naamoja, mulkosilmiä, nököhampaita, viiksiä, otsatukkia ja kieliä. Se oli mahtavaa.

Sokerikeksitaikina (3 pellillistä)

225 g margariinia

200 g sokeria

375 g vehnäjauhoja

1.5 tl suolaa

1 muna

1 vailjatanko

1 tl inkivääriä

Oikeastaan siis ihan sama taikina kun Itämään tietäjä -kekseissä, mutta koin nyt tarpeelliseksi kirjoittaa sen tänne uudestaan.

Pehmennyt margariini ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään vaniljatangosta kaavittu sisus ja kananmuna ja taas sekoitetaan. Sitten mukaan siivilöidään jauhot, suola ja inkivääri ja taas sekoitetaan. Taikina taputellaan sellaiseksi pikkulautasen kokoiseksi lätyksi, kiedotaan kelmuun ja laitetaan jääkaappiin tunniksi pötköttämään.

Levännyt taikina kaulitaan kahden leivinpaperin välissä noin 3-5mm paksuksi ja laitetaan sitten pakastimeen jähmettymään noin vartiksi.

Kun taikina on kiinteää, siitä leikataan valitsemallaan muotilla keksit irti ja laitetaan pelleille. Jämätaikina mytätään kasaksi, kaulitaan, jäähdytetään, leikataan, mytätään, kaulitaan jne. kunnes koko taikina on käytetty.

Sitten painetaan naamat. Parilla apuvälineellä saadaan aikaan monenlaisia naamoja ja ilmeitä. 

Tulitikku neniin ja silmiin.

Pellen ja sian neniin, mulkosilmiin ja silmälaseihin tarvitaan pilli. Yksinkertaista. 

Pikkuisiin hymy- tai surusuihin, kulmakarvoihin, pulleisiin poskiin, puolisilmiin ja kielenpäihin puolikas pilli. Myöskin yksinkertaista.

Sitten tarvitaan pillin halkaisijan levyinen suikale pahvia, jolla on hyvä sulkea pienet suut ja tehdä luomi mulkosilmiin.

Vain pari milliä kapea pahvinsuikale nököhampaisiin ja viiksiin.

Ehkä 1.5cm leveä suikale, jolla saa tehtyä pidempiä painaumia, vaikka leveitä suita ja silmälasin sankoja.

Keksiä leveämpi suikale muumioita, teinimutanttininjakilpikonnia ja zorroja varten (ja muita jotka käyttävät naaman yli meneviä liinoja).

Lisäksi muotoilin talouspaperirullan hylsystä muutaman sopivan kaarevan palan, jolla saadaan leveä naaman halkaiseva hymy tai kiva kaareva otsatukka.

Ja yksi tiukempi kaari niitä suuria, puolen naaman kokoisia hekotusnaamoja varten.

Askartelin siis kaikki muotit (itse keksimuotti mukaan lukien) yhdestä talouspaperirullan hylsystä, yhdestä pahvipillistä ja pahvisen teepaketin palasta. Niin ja se yksi tulitikku (tai hammastikku tai mikä vaan) tietysti.

Auttoi paljon kun suunnitteli naamoja vähän etukäteen paperille, jotta oli ajatus siitä mitä oli tekemässä.

Valmiit pellit pääsivät sitten taas vartiksi pakkaseen jähmettymään (jotta ne pitävät muotonsa paremmin paistaessa) ja sitten uuniin: 165 astetta 12-14 minuuttia. Niiden ei tarvitse saada kun ihan hippu väriä reunoihinsa, jotta ovat valmiita. Liian ruskettuneet näyttävät laikullisilta.

Suosittelen säilyttämään keksejä vaikka peltirasiassa. Ja aina kun ottaa keksin, olisi hyvä yrittää imitoida sitä omalla naamallaan ja syödä se vasta sitten.

  

Itämään tietäjä -keksit

Suunnitelmani oli tehdä niitä manteleita halailevia nallekeksejä. Paitsi, että olisin korvannut mantelit ranskanpastilleilla, koska kanssani asuva keksinhaluinen ei reagoi pähkinäjuttuihin hyvin. Mutta sitten asuinpaikkani kääntyi minua vastaan. Kävi ilmi, että missään kaupassa ei myyty pieniä nalle piparimuotteja. Itseasiassa joka paikassa oli tarjolla sellainen samanlainen pahviständi, jossa oli ne samat kulmikkaat ihmishahmot, possut ja joulukellot. Edes sellaisesta erikoiskaupasta jossa myydään vaan keittiötavaraa ei ollut pieniä nallemuotteja.

Tampereelta olisin Ullan unelmasta nallet saanut (juuri tuo keskikokoinen 4.5 cm), mutta ei se tähän hätään auttanut.

Joten jouduin muuttamaan suunnitelmaani lennossa. Päätinkin tehdä mausteisia itämaan tietäjä-keksejä. Perustaikinan siis pidin samana (koska siihen aineet oli jo kotona), päätin vain lisätä mausteita ja muuttaa mallia.

Joten tein kameleita. Osa näyttää perinteisiltä, osa on erikoisia kyttyrättömiä ja sarvellisia kameleita. Ehkä ne joistain näyttävät hirviltä, mutta kameleita nekin ovat. Erikoiskameleita.

Sokerikeksitaikina (4 pelliä pieniä keksejä)

375 g/n. 6dl jauhoja

1.5 tl suolaa

225 g margariinia

200g /n.2 dl sokeria

1 kananmuna

1tl vaniljauutetta /1 vaniljatanko

Itämään tietäjä-mausteet

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 appelsiinin raastettu kuori

Jos muistaa, voi lisätä myös kardemummaa ja mahdollisia muita haluamiaan mausteita.

Sokeri ja huoneenlämmössä pehmennyt rasva vaahdotetaan. Sitten mukaan vatkataan kananmuna. Siivilöidään joukkoon jauhot ja mausteet ja sekoitetaan varovasti tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta muotoillaan litteä kiekko, sellainen pikkulautasen kokoinen, kääritään se kelmuun ja laitetaan jääkaappiin pötköttämään tunniksi.

Jähmettynyt taikina laitetaan kahden leivinpaperin väliin ja kaulitaan noin puolen sentin paksuiseksi. Vaatii vähän voimaa muuten. Sitten lätty laitetaan pakastimeen pötköttämään. 15 minuuttia riittää.

Kaivetaan esiin valitsemasi muotit ja painellaan keksejä irti kunnes taikina loppuu. Keksit leivinpaperille ja leivinpaperit pellille. Sitten pellit pakkaseen. Tämä kaikki jäähdytys siis jotta keksit pitävät muotonsa juuri sellaisina kun millaisiksi ne leikkaat. Laitetaan uuni lämpenemään 165 asteeseen.

Vartti pakkasessa pötköttelyä riittää ja sieltä suoraan uuniin. Annetaan paistua 12-14 minuuttia, kunnes reunat saavat vähän kullanruskeaa väriä. Annetaan jäähtyä pellillä.

Nautitaan vaikka chai teen kanssa. Tai glögin. Tai vaikka kuohuviini kanssa. Tai pelkiltään matkalla keittiöstä olohuoneeseen.

Hölmö erikoiskameli. Peruuttaa koko matkan perille.



   

Viininurkka: Beaujolais Villages Nouveau (ja Tuntematon sotilas)

Katson Tuntemattoman sotilaan joka vuosi. Tänä vuonna Yle ei pelleile sen kanssa, vaan näyttää sen kahdelta, joka on juuri se aika kun se kuuluukin näyttää.

Tuntemattoman kanssa oli tarjolla Beaujolais Nouveauta, jonka olemassa olosta kuulin vasta vuosi sitten. Kyseessä on siis tämän vuoden sadosta tehty viini, joka tulee markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (kyllä, se on juuri noin tarkkaa). Ilmeisesti muutkin valmistavan nouveau-viinejä, mutta Beaujolais on niistä tunnetuin.Viinin ideana on antaa ilmeisesti osviittaa sen vuoden sadosta ja siitä millaisia viinejä on odotettavissa sitten kun ne "tavalliset" viinit kypsyvät. Tämä on siis se miten itse olen ne ymmärtänyt, tiedoissani voi olla puutteita.

Viini oli tästä syystä hyvin nuorta, kevyttä ja aika hapokasta. Se ei ollut sellaista täyteläistä ja pyöreää millaiseksi punaviinin miellän vaan jotenkin kulmikasta. Mutta ilmeisesti tämän viinin kuuluukin olla sellaista ja se on tarkoitettu nimenomaan tulevaisuuden arviointiin, ei niinkään nautiskeluun ja herkutteluun. Mutta ei se silti pahaa ollut, kulmikasta vain.

Ja sen hapokkuutta tasoitti hyvin sen kanssa nauttimani kirsikkamurupiirakka. Reesen maapähkinäkuppi taas ei sopinut siihen niin hyvin. Mutta makean, lämpimän piirakan kanssa se toimi oikein hyvin. Ja sopii kivasti Lehtoon, Määttään ja Tuntemattomaan noin yleensä.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja muuta sellaista.



  

Hirveen ihanaa

Olen jo kohta vuosia etsinyt luontoliiton tai vastaavien eläincollegeja kirpputoreilta. Hämmentävää sinänsä, että kaikilla tuntui olevan niitä paitoja kun olin yläasteella, mutta kirppareilla en ole törmännyt yhteenkään. Eivätkö ihmiset tahdo luopua niistä vai? Johtui se mistä syystä vain, en ole sellaista onnistunut löytämään.

Collegen tuunaushuumassani tulin poimineeksi kirpputorilta tummansinisen hupparin. Siitä tulisi mekko. Nyt piti löytää vain toinen mahdollisimman saman värinen paita. Seuraavalla kirpputorilla sellainen roikkui tangossa. Nappasin sen itselleni ja silmäni levisivät. Hirviä! Se oli juuri sellainen eläincollege mitä olen etsinyt. Siinä ei ole norppalogoa, mutta muuten kuvitukseltaan juuri sellainen mitä etsin. Jos olisin saanut päättää itse millaisen olisin löytänyt, olisin tahtonut tummanpunaisen, keltaisen tai vaaleanharmaan ja pöllöjä, siilejä, pupuja, oravia tai sellaisia. Mutta juuri nyt tuntuu, että hirvet sinisellä pohjalla ovat hienointa ikinä.

Sain heti paikalla hirveän (hah haa) inspiraation. Pitäydyin mekkoideassani, hirvipaita pääsisi tietysti yläosaksi. Sitten kitschajatukset puskivat pintaan ja ajattelin värikästä kirjontaa, lasihelmiä, paljettejä ja kaikkea ihanaa. Sitten kurvasinkin heti kotiin ja levitin kirjontalangat ja lasihelmet pitkin sohvaa. Se oli helppoa, koska olin yksin kotona.

Siitä tuli juuri niin siisti kun ajattelin, ehkä jopa siistimpi. Ihana tummansininen kirjailtu hirvimekko. Hirviä koristeltu Intialaisiksi elefanteiksi. Se on niin pehmoinen sisältäkin. Ja mukava päällä. Pelkkiä hyviä asioita löytyy tästä.

Se on päälläni nyt kun kirjoitan tätä, mutta siitä ei ole kuvaa, koska kamerani on latauksessa. Joten joskus toiste se. Pelkkä mekko saa nyt riittää, ilman Heiniä.

Hirveen ihanaa.



   

Instagram

Liityin sinne. Ja sinne olen myös lisännyt kuvia senkin ajan kun en tänne ole kirjoitellut. Niinpä...

Jos sellaisessa paikassa käy, löydyn sieltä nimellä heini.kristiina tai sitten voi klikata katsomaan kuvia tuosta oikeasta sivupalkista oman naamani yläpuolelta SnapWidgetin kautta.

Mitä sitten olen väitetysti puuhaillut poissaollessani? No esim. tätä:

Villi lauantai-ilta

Paras puu syksyllä ikkunan alla on vaahtera

Antti on kasvattanut itselleen kolme lehteä

Hullaannun aina kaupan hedelmäalessa

Lisää villejä viikonloppuja

Omnomnom

Tiina lähetti teetä ja tatuointikellon :)

Hannalta sain joululahjan etukäteen. Marks & Spenserin sukat ovat ihania. Pörrökorvakarhuja :)

En siirtynyt syksyisiin tai talvisiin kynsilakkasävyihin

UFFin kahden euron päiviltä löysin ruutupaidan, joita en voi jostain syystä vastustaa

Ensimmäinen uusi sateenvarjo kymmeneen vuoteen rikkinäisten tilalle

Ristipistoja

Ravintolapäivä oli taas. Suklaa-chilicookie löytyi Cookie Boogiesta

Bombay Sapphire ehti olla meillä päivän! Mutta oli myös vieraita, joten en ole missään nimessä tästä vastuussa yksin

Klik, klik!



  

Ruusuja ja tissejä

En ole kirjoittanut aikaan. Pitkään aikaan. Eikä sille ole edes mitään oikeaa selitystä. Joten unohdetaan se.

Reilu viikko sitten oli taas se hieno tapahtuma jota odotan innokkaammin kun tapahtuman hienous vaatisi: UFFin euron päivät. Tällä kertaa oli ihan missiokin. Lähdin etsimään collegepaitoja tuunattavaksi. Koska näin sellaisia varmaan Pinterestissä. Ideana oli etsiä isoja paitoja, jotka kavennan. Koska olen kasvanut niin vanhaksi, että en tahdo jäädyttää alaselkääni talvisin, vaan tahdon paitoja, joita ei tarvi jatkuvasti kiskoa alaspäin.

Harmaata lähdin etsimään. Se oli haettu väri. Nätti vihreä oli mukava yllätys. Ja kaiken maailman mammavaatteiden joukosta löytynyneestä räikeän korallista en ollut osannut haaveillakaan. Tuunailun aloitin siitä harmaasta, koska siihen oli selvä sunnitelma. Tahdoin ristipistoja ja kitchiä. Koska pidän molemmista. Ristipistoihin piti valita vaan sopivan epäsopiva ja paitaan tarpeeksi kiltti sana ja sitten muokata valmiita ristipisto-ohjeita omiin tarkoituksiin sopiviksi. Asetteluidea tuli kyllä suoraan internetin uumenista.

Joten kavennusta, hihojen lyhennys, lisää kavennusta ja kolme iltaa sohvannurkassa kirjontalankojen kanssa.

Joku yllättyi kun sanoin tehneeni paitani itse, koska se kuulemma näytti siltä, että olisin ostanut sen ehkä Lontoosta. Otin sen huomattavana kohteliaisuutena. Olen jo onnistuneesti käynyt se päällä juomassa chili-mango alen (keijunpierua saa nyt myös oluena!) lähikuppilassa, viettänyt noloa pariskuntailtaa gin-tonicin kanssa ja vielä punaviiniäkin olen juonut siellä samassa kuppilassa. Olen siis koko viikonlopun ilmeisesti tissutellut samassa paidassa. Sellainen on aina joko siistä tai säälittävää ja aion päättää, että se oli mielestäni siistiä.

Joo, siistiä. Boobs.