Harry, Adolf ja myrtsinaama

Olen naurettavan koukussa Instagramiin. Se vie kaiken nettiaikani. Siksi en ole ollut täällä. Se siitä. Ei puhuta tästä enää.

Puhutaan kekseistä. Keksit on mahtavia. Ne on sopivan kokoisia pieneen herkutteluun ja säilyvät pitkään (siis jos niitä ei syö heti).

Näin taannoin Pinterestissä (selvästikin olen ehtinyt siellä piipahtamaan instan välissä) kuvia kekseistä, joihin oli painettu yksinkertaiset naamat. Pidin niistä, mutta koska otan tällaiset jutut tosissani, ajattelin, että kyllähän sitä nyt voi tehdä parempiakin naamoja. Ja useampia naamoja. Joten vietin muutaman illan piirrellen valmiiksi erilaisia naamoja ja sitten leivoin keksejä. Hymiökeksejä. Hassuja naamoja, mulkosilmiä, nököhampaita, viiksiä, otsatukkia ja kieliä. Se oli mahtavaa.

Sokerikeksitaikina (3 pellillistä)

225 g margariinia

200 g sokeria

375 g vehnäjauhoja

1.5 tl suolaa

1 muna

1 vailjatanko

1 tl inkivääriä

Oikeastaan siis ihan sama taikina kun Itämään tietäjä -kekseissä, mutta koin nyt tarpeelliseksi kirjoittaa sen tänne uudestaan.

Pehmennyt margariini ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään vaniljatangosta kaavittu sisus ja kananmuna ja taas sekoitetaan. Sitten mukaan siivilöidään jauhot, suola ja inkivääri ja taas sekoitetaan. Taikina taputellaan sellaiseksi pikkulautasen kokoiseksi lätyksi, kiedotaan kelmuun ja laitetaan jääkaappiin tunniksi pötköttämään.

Levännyt taikina kaulitaan kahden leivinpaperin välissä noin 3-5mm paksuksi ja laitetaan sitten pakastimeen jähmettymään noin vartiksi.

Kun taikina on kiinteää, siitä leikataan valitsemallaan muotilla keksit irti ja laitetaan pelleille. Jämätaikina mytätään kasaksi, kaulitaan, jäähdytetään, leikataan, mytätään, kaulitaan jne. kunnes koko taikina on käytetty.

Sitten painetaan naamat. Parilla apuvälineellä saadaan aikaan monenlaisia naamoja ja ilmeitä. 

Tulitikku neniin ja silmiin.

Pellen ja sian neniin, mulkosilmiin ja silmälaseihin tarvitaan pilli. Yksinkertaista. 

Pikkuisiin hymy- tai surusuihin, kulmakarvoihin, pulleisiin poskiin, puolisilmiin ja kielenpäihin puolikas pilli. Myöskin yksinkertaista.

Sitten tarvitaan pillin halkaisijan levyinen suikale pahvia, jolla on hyvä sulkea pienet suut ja tehdä luomi mulkosilmiin.

Vain pari milliä kapea pahvinsuikale nököhampaisiin ja viiksiin.

Ehkä 1.5cm leveä suikale, jolla saa tehtyä pidempiä painaumia, vaikka leveitä suita ja silmälasin sankoja.

Keksiä leveämpi suikale muumioita, teinimutanttininjakilpikonnia ja zorroja varten (ja muita jotka käyttävät naaman yli meneviä liinoja).

Lisäksi muotoilin talouspaperirullan hylsystä muutaman sopivan kaarevan palan, jolla saadaan leveä naaman halkaiseva hymy tai kiva kaareva otsatukka.

Ja yksi tiukempi kaari niitä suuria, puolen naaman kokoisia hekotusnaamoja varten.

Askartelin siis kaikki muotit (itse keksimuotti mukaan lukien) yhdestä talouspaperirullan hylsystä, yhdestä pahvipillistä ja pahvisen teepaketin palasta. Niin ja se yksi tulitikku (tai hammastikku tai mikä vaan) tietysti.

Auttoi paljon kun suunnitteli naamoja vähän etukäteen paperille, jotta oli ajatus siitä mitä oli tekemässä.

Valmiit pellit pääsivät sitten taas vartiksi pakkaseen jähmettymään (jotta ne pitävät muotonsa paremmin paistaessa) ja sitten uuniin: 165 astetta 12-14 minuuttia. Niiden ei tarvitse saada kun ihan hippu väriä reunoihinsa, jotta ovat valmiita. Liian ruskettuneet näyttävät laikullisilta.

Suosittelen säilyttämään keksejä vaikka peltirasiassa. Ja aina kun ottaa keksin, olisi hyvä yrittää imitoida sitä omalla naamallaan ja syödä se vasta sitten.

  

Itämään tietäjä -keksit

Suunnitelmani oli tehdä niitä manteleita halailevia nallekeksejä. Paitsi, että olisin korvannut mantelit ranskanpastilleilla, koska kanssani asuva keksinhaluinen ei reagoi pähkinäjuttuihin hyvin. Mutta sitten asuinpaikkani kääntyi minua vastaan. Kävi ilmi, että missään kaupassa ei myyty pieniä nalle piparimuotteja. Itseasiassa joka paikassa oli tarjolla sellainen samanlainen pahviständi, jossa oli ne samat kulmikkaat ihmishahmot, possut ja joulukellot. Edes sellaisesta erikoiskaupasta jossa myydään vaan keittiötavaraa ei ollut pieniä nallemuotteja.

Tampereelta olisin Ullan unelmasta nallet saanut (juuri tuo keskikokoinen 4.5 cm), mutta ei se tähän hätään auttanut.

Joten jouduin muuttamaan suunnitelmaani lennossa. Päätinkin tehdä mausteisia itämaan tietäjä-keksejä. Perustaikinan siis pidin samana (koska siihen aineet oli jo kotona), päätin vain lisätä mausteita ja muuttaa mallia.

Joten tein kameleita. Osa näyttää perinteisiltä, osa on erikoisia kyttyrättömiä ja sarvellisia kameleita. Ehkä ne joistain näyttävät hirviltä, mutta kameleita nekin ovat. Erikoiskameleita.

Sokerikeksitaikina (4 pelliä pieniä keksejä)

375 g/n. 6dl jauhoja

1.5 tl suolaa

225 g margariinia

200g /n.2 dl sokeria

1 kananmuna

1tl vaniljauutetta /1 vaniljatanko

Itämään tietäjä-mausteet

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 appelsiinin raastettu kuori

Jos muistaa, voi lisätä myös kardemummaa ja mahdollisia muita haluamiaan mausteita.

Sokeri ja huoneenlämmössä pehmennyt rasva vaahdotetaan. Sitten mukaan vatkataan kananmuna. Siivilöidään joukkoon jauhot ja mausteet ja sekoitetaan varovasti tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta muotoillaan litteä kiekko, sellainen pikkulautasen kokoinen, kääritään se kelmuun ja laitetaan jääkaappiin pötköttämään tunniksi.

Jähmettynyt taikina laitetaan kahden leivinpaperin väliin ja kaulitaan noin puolen sentin paksuiseksi. Vaatii vähän voimaa muuten. Sitten lätty laitetaan pakastimeen pötköttämään. 15 minuuttia riittää.

Kaivetaan esiin valitsemasi muotit ja painellaan keksejä irti kunnes taikina loppuu. Keksit leivinpaperille ja leivinpaperit pellille. Sitten pellit pakkaseen. Tämä kaikki jäähdytys siis jotta keksit pitävät muotonsa juuri sellaisina kun millaisiksi ne leikkaat. Laitetaan uuni lämpenemään 165 asteeseen.

Vartti pakkasessa pötköttelyä riittää ja sieltä suoraan uuniin. Annetaan paistua 12-14 minuuttia, kunnes reunat saavat vähän kullanruskeaa väriä. Annetaan jäähtyä pellillä.

Nautitaan vaikka chai teen kanssa. Tai glögin. Tai vaikka kuohuviini kanssa. Tai pelkiltään matkalla keittiöstä olohuoneeseen.

Hölmö erikoiskameli. Peruuttaa koko matkan perille.



   

Kolmen minuutin kahvikuppibrownie

Ohjeen löysin aikoinaan Pinterestistä. Ja olin skeptinen. En uskonut, että mitään herkkua saa aikaiseksi tuossa ajassa. Olihan internet huijannut minua jo aiemminkin. Jos joku vieläkin kuvittelee, että kaurahiutaleista ja banaanista tulee ihan oikean keksin kaltaisia keksejä, niin se ei pidä paikkaana. Ei sitten ollenkaan. Oikeat keksit vaativat sokeria ja rasvaa ja jauhoja. Älkää uskoko muuta. Mutta tämä brownie, tämä on totta.

Kolmen minuutin kahvikuppibrownie (1 kuppi)

0.6 dl jauhoja

0.6 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhetta

2 rlk oliiviöljyä

3 rkl vettä

hyppysellinen suolaa

Laita kuivat aineet kahvikuppiin ja sekoita. Lisää vesi ja öljy ja sekoita taas. Tällä kertaa niin tehokkaasti ettei jää paakkuja. Laita kuppi mikroon. Kypsennä 1 minuutti ja 40 sekuntia. Valmis. Kuin taikaa.

Parasta brownie on hieman jäähtyneenä. Ja vielä parempaa, jos tarjoilet sen jäätelöpallon kera. Ja ehkä kinuskikastikkeen. Ja kermavaahdon. Ja stösselien.

Mutta pelkkä browniekin riittää.

VAROITUS! Kyse ei ole nyt sitten mistään nopeasta herkusta jonka voi tehdä itselleen äkkiä ja todennäköisesti aineista joita löytyy kaapistasi. Kyse on mahdollisesta kahvikuppibrownieaddiktiosta. Kun alunperin reseptin löysin, tein itselleni brownien joka päivä. Joskus kahdesti. Varmasti joskus kolmestikkin, mutta se on todennäköisesti browniemaniassa pyyhkiytynyt muististani. Lucky me.

Niin, että omalla vastuulla.



   

Omenapiirakka-drinkki

Parvekkeella tarkenee kun lasit ovat kiinni. Siellä on hyvä lukea kirjaa ja kääriytyä vilttiin. Ja nauttia omenapiirakkaa. Drinkin muodossa.

Omenapiirakka-drinkki

Omenamehu

Fireball AKA kaneliviskiä

Juttu menee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Lämmitä omenamehu ja lisää sitten Fireball. Valmis! Se missä suhteessa niitä lisäät, on oma asiasi. Omasta mielestäni mukilliseen mehua riittää yksi kunnon liraus Fireballia. Tarjoillaan tietysti kivasta lasista. Jos kotoa löytyy kanelitanko, koristele ihmeessä sillä.

Omenapiirakkamaisuutta voisi ehkä korostaa lirauttamallalla joukkoon vähän vaniljavodkaa (jos sellaista sattuisi olemaan kotona). Ja jos oltaisiin Ameriikan ihmemaassa jossa vodkaa saa mitä makua vaan, lirauttaisin Fireballia ja kakun makuista vodkaa (olen nähnyt sitä!).

Niin, että jos joku on menossa Ameriikkaan, niin mulle voi tuoda kakkuvodkaa ja hattaravodkaa, kiitos.



  

Syksyiset porkkana-pellavasämpylät

Pyydettiin, että leipoisin sämpylöitä, joten leivoin.

Porkkana-pellavasämpylät (24 kpl)

7 dl lämmintä vettä

7 pientä porkkanaa

4 dl kaurahiutaleita

2 dl ruisjauhoa

n.10 dl vehnäjauhoa

2 kourallista pellavansieneniä

1 rkl kuminansiemeniä

1 rkl suolaa

1.5 pussia kuivahiivaa

Raasta porkkanat kulhoon. Lisää lämmin vesi, kuivahiiva (ole välittämättä siitä, että se pitäisi muka lisätä kuiva-aineisiin. Koska tekeekö joku muka niin? Ikinä en ole tehnyt ja aina on toiminut ilmankin), suola ja kuminan- ja pellavansiemenet (lisää vapaasti muitakin siemeniä jos niitä löytyy kotoa. Auringonkukan, hampun ja kurpitsan. Erityisesti kurpitsan.)
Lisää vähitellen ruisjauho ja kaurahiutaleet ja viimeisenä vehnäjauho. Vaivaa taikinaa ja laita sitten kohoamaan liinan alle, vedottomaan paikkaan. Kuten uuniin tai mikroon.

Kohota 30 minuuttia. Vaivaa vähän, jaa taikina ja pyörittele sämpylöiksi. Peita liinalla ja anna kohota parikymmentä minuuttia. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia. Normaalisämpylöillä vähempikin riittäisi, mutta porkkanan takia taikina tarvitsee vähän enemmän aikaa uunissa.

Jos et voi vastustaa tuoreita sämpylöitä ja syöt niitä heti monta, voit saada vatsasi kipeäksi.



  

Suklaa-viski-pekoni cupcake

Viralliset ensimmäisen ravintolapäiväni cupcaket. Nämä eivät ole mitään kepeitä ja ilmavia prinsessa herkkuja. Nämä ovat kuppikakkuja joita voi tarjoilla äijille. Ne ovat suklaisia ja meheviä ja tietysti se viski ja pekoni.

Suklaa-viski-pekoni cupcaket (13 kpl)

Suklaamuffinssit

100 g margariinia

2.5 dl sokeriaa

2 munaa

1 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhoja

2 tl vaniliinisokeria

2 tl leivinsoodaa

0.75 tl suolaa

100 g tummaa suklaata

12-14 amerikkalaisia muffinssivuokia

Ensin pehmeä rasva ja sokeri sekoitetaan. Sitten lisätään maito ja munat ja sekoitetaan taas. Sitten lisätään vielä sulatettu suklaa ja sekoitetaan taas. Varsinaista vatkaamista taikina ei vaadi.
Jauhot, kaakaojauho, sooda, suola ja vaniliinisokeri siivilöidään ja sekoitetaan taikinaan.
Taikinaa annostellaan reilu ruokalusikallinen vuokiin. Kai se on se klassinen 3/4 osaa täynnä.
Paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia.

Viski-suklaakuorrute

2 dl kermaa

100 g tummaa suklaata

1-3 rkl viskiä

Lämmitetään kattilassa kerma, mutta ei anneta sen kiehua. Sillen lisätään suklaa ja annetaan sen sulaa kerman joukkoon. Sitten sekoitetaan kunnes seos on tasaista ja kiiltävää. Lisätään viskiä oman maun mukaan. Annetaan tekeytyä jaakaapissä vähintään neljä tuntia. Vatkataan vaahtomaiseksi ja levitetään muffinsseille. Jos seoksen ei anna jäähtyä ja tekeytyä kunnolla, se saattaa juoksettua vatkatessa ja muuttua rakeiseksi.

Pekonisirote

1/2 pakettia (noin 4 siivua ) pekonia

Paistetaan pekoni pannulla niin rapeaksi kun saa. Nostetaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy siihen. Annetaan jäähtyä ja hakataan veitsellä muruksi. Ripotellaan cupceken päälle.

Jos on tarvetta 100 kakulle, kerro resepti kahdeksalla.

Tältä näyttää jos täytteen pursottaa päälle. Mutta pursotinpussini oli pieni ja sen jatkuva täyttäminen tuntui liian ärsyttävältä asialta ottaa hoitaakseen, joten levittelin kuorrutteen vaan rustiikkisesti lusikalle muffinssin päälle.



  

Viski & Pekoni: Behind the scenes

Haluatteko tietää miltä näyttää 112 muffinssia? No tältä.

Ruokaa oli muutenkin vähän enemmän kun kahden hengen taloudessa on totuttu laittamaan.

Sipulitalkoisiin pääsivät kaikki kaapin halukkaat.

Rakkaudella oliiviöljyllä ja basilikalla hierotut tomaatinsiivut. Tai voi olla, että nämä olivat vaan öljyllä ja yrtillä lätkityt. Koska rakkaus ei riittänyt kaikkiin seitsemään pellilliseen.

Uuni posotti lauantaina kahdestatoista kymmeneen. Muffinsseja lukuunottamatta siellä oli aina tomaatteja.

Voi tuota ruskean harmoniaa.

Näin kootaan viski-BLT-kerrosleipä: Paahdetulle leivälle juustoa ja pekonia. Sitten uunikuivattuja tomaatteja, paistettua sipulia ja salaattia.

Kansileipään levitetään sinappi-viskikastiketta ja isketään kiinni. Valmis.

Ja tältä näyttää pöytä sen jälkeen kun kaikki ovat omissa foliokääreissään.

Nälkäisiin ravintolapäivävieraisiin upposi mm. 3.5 kiloa sipulia, 5 kiloa tomaattia, 1.6 kiloa juustoa, 2,4 kiloa pekonia, 2,4 litraa kermaa, 2 kiloa suklaata, 11 isoa pussia paahtoleipää ja useampi desilitra viskiä.



   

Mehujäätesti

Muutamia makuja testasin ja kävi ilmi seuraavaa:

Mustikkajugurtti toimii, ja varmaan mikä tahansa muukin jugurtti. Mutta jos sekaan ripottelee punaisia viinimarjoja, voisi jugurtin vetäistä blenderin läpi, koska ovat kuulemma vähän tujuja yllätyksiä.

Valkoviini ja mandariini ei ollut niin pahaa, kun pelättiin. Ehkä se kaipaisi vähän makeutta. Mutta muuten ihan kelpo mehujäädrinkki.

Karviainen ja karpalo-rypälemehu toimivat yhteen oikein hyvin. Se oli varmaan ne flavonoidit.

Suklaavanukas kieltäytyi tulemasta muotistaan valokuvaan ja syötäväksi, mutta päätti kuitenkin irroittaa tikkunsa. Uusi yritys, uusi vanukas.

  

Sunnuntaipizza

Pizzaa teki mieli, mutta ei kauppareissua, joten teimme niistä mitä kaapista löytyi.

Sunnuntaipizza aka se mitä kaapista löytyi (pellillinen)

2 dl vettä

1/2 pussia kuivahiivaa

1.5 tl suolaa

3-4 dl jauhoja

ketsuppia

kinkkua

juustoa

sipulia

ananasta

tomaattia

oreganoa

Taikina: Sekoitetaan lämpimään veteen hiiva, suola ja jauhot. Sekoitetaan, kunnes taikinaa. Kaulitaan pellin kokoiseksi. Laitetaan uuni lämpenemään (225 astetta) ja annetaan pizzapohjan kohota liinan alla kunnes uuni on lämmin.

Levitetaan tomaattimurskan puutteessa pohjalle ketsuppia. Lisätään kaapista löytyvät aineet, viimeisenä juusto (mieluiten raastettuna). Ripotettaan päälle oreganoa. Paistetaan 15-20 minuuttia, kunnes valmis. Syödään olkkarissa elokuvaa katsellen.



  

Klassikko

Tee ei oikein maistu helteillä, mutta jäätee kyllä.
 

Klassinen jäätee (kannullinen)

1.5l vettä

3 teepussia

0.7dl sokeria

1 sitruuna

jäitä

bourbonia

Aloita joitain tunteja ennen drinkin nauttimistarvetta. Kiehauta vesi ja kaada teepussien päälle kannuun. Sekoittele parin minuutin verran ja ongi pussit pois. Lisää sokeri. Anna kannun jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja laita sitten vasta jääkaappiin.
Laita isoon lasiin sitruunanviipaleita, reilusti jäitä ja halutessasi shotillinen bourbonia (uskon, että vodka tai tumma rommikin sopisi hyvin). Kaada päälle kylmää jääteetä.