Pakettimania

Tässä minä ja paketti olemme juuri poistuneet Postista.

Tässä minä ja paketti olemme hississä matkalla kotiin.

Niitä vaan tulee jatkuvasti. Paketteja meinaan. Ja olen nyt tottunut tähän, joten toivottavasti tämä jatkuu. Tänään sain äitiltä kevätpaketin washiteippejä, lautasliinoja ja vapautettuja kirjoja :)

  

I luuv juu metrilaku

Ei Vappua ilman metrilakua. Vaikka olisi kylmä tai sataisi vettä, metrilakua pitää olla. Vaikka pitäisi juoda terassilla viskitotia koska on niin kylmä mutta koska silti piti päästä terassille, pitää olla metrilakua.

Klassinen lakumäärä on viisi. Kolme ensimmäistä ovat tietysti kirpeä omena, kirpeä mansikka ja kirpeä sateenkaari. Siitä huolimatta, että sateenkaari ei ole maku, se on ehkä parasta. Kirpeää ja neliväristä ja kielesi tulee vähän siniseksi. Sellainen ei voi olla muuta kun hyväksi. Neljäs on yleensä noitapilli ja viimeisen valitsen kaikista niistä muista. Tänään se oli salmiakki.

Omnomnomnom




  

Rusettipastaa

En siis tiennyt mitä olisi pitänyt syödä. Mutta kaupassa päätin tahtovani syödä sitä rusetin mallista pastaa. Ilmeisesti termi on farfalle, mutta rusettipasta kuulostaa hauskemmalta.

Kinkku-pastavuoka
AKA Mihin päädyin kaupassa ilman kauppalistaa

300g rusettipastaa
250g kinkkusuikaleita
1 sipuli
1 pussi pippurikastiketta
2.5 dl vettä
2 dl kermaa
sopivasti juustoa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, niitä mausteita joita tahdot käyttää

Valmista pippurikastike pussin ohjeen mukaan. Eli mene sieltä mistä aita on matalin. Keitä pasta suolatussa vedessä kypsäksi. Pilko sipuli ja ruskista pannulla öljyssä. Lado pasta, sipuli ja kinkkusuikaleet kerroksittain uunivuokaan. Kaada kastike päälle. Peittele kaikki turvallisesti juustoraasteen alle. Paista 200 asteessa 30 minuuttia.
Tarjoile salaatin kanssa. Tai ilman. Toimii ilmankin. Mutta kasvikset on terveellisiä.

  

Kauralastut

Tänään päätin leipoa kauralastuja. Osittain siksi, että tahdoin leipoa jotain, osittain koska ajattelin niiden sopivan toffeejäätelön kanssa jota meillä oli pakkasessa ja osittain koska olen niin pirun hyvä tyttöystävä. Ja lisäksi kauralastujen aineet löytyy melkein aina kaapista. Ellei sitten ole niitä päiviä kun jääkaapissa on vain sinappia ja ehkä valo.

Kun olin pieni ja tarhassa, meillä oli noitapäivä. Sisälle oli rakennettu teltta, jossa me istuimme noidiksi pukeutuneina ja teimme taikoja. Joimme myös taikalientä, joka oli pahaa. Se oli paras tarhapäiväni ikinä! Sielläkin oli tarjolla kauralastuja, mutta ne oli nimetty uudestaan noita-akan polvilumpioiksi. Mielestäni nimi on hyvin kuvaava. Kotona uusi nimi merkattiin reseptikirjaankin. 


Kauralastut
AKA Noita-akan polvilumpiot

80 g voita
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 muna
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
pellavansiemeniä, jos tahtoo

Sulata voi ja lisää sokerit joukkoon. Sekoita. Lisää muut aineet. Sekoita. Annostele pellille nökäreiksi. Paista 175 asteessa 8-10 minuuttia.

  

Viininurkka: Rasgón (riistaa ja pelejä)

En oikeastaan tiedä viineistä. Mutta juon viiniä ja koska päätän itse mistä kirjoitan, kirjoitan viinistä.

Tulin nauttineeksi paikallisessa ravitsemusliikkeessä eilen illalla viiniä. Rasgónia. Espanjalaista syrahia vuodelta 2012. Se oli hyvää. Punaista, melkein violettia. Aika kuivaa, jouduin juomaan jatkuvasti vettä koska viinin juominen janotti. Hullua.

Takaetiketissä luki näin: "This wine is perfect accompaniment to red meats, stews, game or cured cheeses". En tiedä vaikuttiko jo nautittu viini järjenjuoksuuni, mutta ehdin jo ajatella, että miksi ne listaavat pelit tuolla. Sopii peleihin? Mitä? Mutta sitten koin kirkkaan hetken ja tajusin, että tämä kysessä oleva "game" olikin riista, eikä niinkään peli...

Mutta viini oli kuitenkin hyvää. Suosittelen sitä kaikille jotka pitävät punaviinistä joka on melkein violettia ja joka sopii riistaan ja varmaan peleihinkin.



  

Parvekepäivä

 Lähetin poikaystävän rokkaamaan. Kävin kirjastossa ja kaupassa. Menin parvekkeelle.

  

Ihan tavallista ruokaa

En nyt yritä väittää ettenkö olisi vähän keittiöhifistelijä. Se ei olisi totta laisinkaan. Tietysti mulla on maidonvaahdotin chai latteani varten. Ja kaapissa on oikeita vaniljatankoja. Tykkään käyttää tuoreita yrttejä ja mustapapuni ostan kuivina koska tahdon keittää ne itse. Ja sitten mulla on sellainen pieni raastin valkosipulia varten.

Mutta useimmin kuitenkin teen ihan tavallista ruokaa. Sellaista huippu epätrendikästä ruokaa jossa on hiilareita. Uunimakkaraa ja perunamuusia, makaronilaatikkoa, nakkikeittoa, riisiä ja kanaa, lihamureketta. Sellaista turvallista ja lapsuudesta tuttua lohturuokaa. Sellaista missä ei ole mitään valkosipulia eksoottisempaa. Ja täysin ilman hienostelutuskia tarjoilen sen kanssa salaattia jossa on vain lehtisalaattia, tomaattia ja kurkkua.

Mutta lautasliinat katan kyllä.

  

Kuolemaan tuomittu timjami

Joissain asioissa olen tullut selkeasti äitiini. Olen hyvä käsitöissä ja puuhailussa ja kiihdyn kun ihmiset ovat tielläni tai kun kassajonot ovat pitkiä ja ihmiset niissä idiootteja.  Sitten on asioita joissa meillä ei ole mitään yhteistä. Kuten kasvit ja niiden hengissä pitäminen. Äiti pystyy siihen, minä en. Kun luokseni muuttaa kasvi, se kuolee. Yrttini kuolivat, saniaiseni kuoli, hortensiani kuoli, kaktukseni kuolivat.

Ja silti jostain syystä kuitenkin yritän. Eilen meille muutti hyvin huono-onninen timjami. Annan sille viikon.

 

Meillä asuu Pöljä

Oikea termi tosin taitaa olla robotti-imuri. Nimi Pöljä on hyvin kuvaava, enkä ole edes itse sitä nimennyt. Pöljä on vähän kuin koiranpentu. Välillä sen on hellyttävän pöljä, kuten koiranpentu joka ei pääse portaita ylös, koska ne ovat liian korkeat. Välillä taas raivostuttavan pöljä, kuten koiranpentu joka nakertaa oman nallensa sijaan lempikenkäsi korkoa.

Jos Pöljä löytää lattialta jotain, se yrittää syödä sen. Oli sitten kyseessä kirjahyllyn alta löytynyt mustekynä, tennarinnauha tai pyykkitelineen jalka. Ja voi että se pyykkitelineen jalka onkin herkullista. Sitä pitää vähän joka kerta mennä maistelemaan, ja sitten Pöljä jää jumiin ja se pitää käydä vapauttamassa.

Pöljä eksyy yksinkertaisellakin alueella. Edellisessä kodissaan se meni kerran eteiseen, joka on vain käytävä, eikä löytänyt pois. Se kokeili mennä läpi ulko-ovesta ja molemmista sivuseinistä, mutta ei tajunnut kokeilla sitä suuntaa mistä tuli. Viisi minuuttia eri seiniä kopsuteltuaan, kävin kääntämässä sen oikeaan suuntaan. Sitten se taas huristi iloisesti uusiin seikkailuihin. Wiiiiiii!

Menitpä mihin huoneeseen tahansa, Pöljä tuntuu aina seuraavan perässä. Jos yrität laittaa ruokaa, voit olla varma, että se tahtoo huristella juuri uunin edestä uudestaan ja uudestaan. Sitten se kurvaa pöydän alle, eikä taas löydä pois kun on niin paljon tuolinjalkoja.

Aikaa en koe imurin säästävän, koska sitä pitää jatkuvasti pelastaa jostain pulasta tai vahtia, ettei se tee pahoja. Vaivaa toki säästää, koska ei tarvitse itse imuroida. Mutta jos totta puhutaan, itse imurointi olisi kyllä nopeampaa ja tehokkaampaa. Välillä olen varma, että Pöljä ei edes imuroi. Se vaan hyörii ympäriinsä ja huutelee: ”Ooo, katsokaa miten lujaa menen! Katsokaa, olen ufo! Katsokaa, maistan pyykkitelineen jalkaa! Omnomnom. Halp, olen jumissa”.

On tietysti turvallista tietää, että kun Skynet ottaa vallan, Pöljä ei ole meillä uhka. Ennemmin välttäisin siinä vaiheessa pesukonetta.

Huomaan juttelevani Pöljälle. Jos se aikansa esineisiin kopsahdeltuaan pääsee jostain nurkasta, huomaan sanovani sille kannustavia asioita, kuten "noin, hyvä poika, itse pääsit pois". Ja jos se taas tekee jotain tyhmää, ja joudun menemään paikalle, moitin sitä "taasko sä olet siellä jumissa, eikö me olla puhuttu tästä pyykinkuivaustelineestä". Sitten tajuan puhuvani imurille, ja tunnen itseni typeräksi.

Joskus, kun Pöljä on jo imuroinut, palannut telakkaansa olohuoneeseen ja päästänyt pienen nyt olen valmis -fanfaarin, katson mitä se puuhaa. Jos menen vaikka keittiöön, kurkkaan matkalla makuuhuoneeseen, katsoakseni onko Pöljä siellä puuhaamassa jotain. Jotenkin unohdan, että se on imuri ja telakassaan, eikä lemmikki, joka voi olla missä huoneessa vaan. Ero hölmön robotti-imurin ja lemmikin välillä alkaa hämärtyä aina vaan lisää.

Tänään jätin Pöljän imuroimaan kun lähdin kotoa. Kun tulin takaisin, näin heti, että se ei ole telakassaan. Siellähän se nökötti, keskellä olohuonetta, akku tyhjänä. Normaalisti Pöljä toki menisi itsekseen latautumaan kun akku on loppumassa, mutta nyt se oli hyörinyt ja pyörinyt telakkansa virtajohdon irti. Ja kun akku sitten alkoi loppua, se ei saanut signaalia sieltä minne sen pitäisi mennä.

Nyt keitän itselleni teetä ja mietin pitäisikö imuroida itse uudestaan. Samalla haaveilen Dysonista, joka on tehokas ja näyttää siltä, että sillä voi taistella avaruusolioita vastaan. Ja sellaisia piirteitä arvostan imurissa.



   

Väitetysti harmaa aalto

Parhaita paketteja ovat paketit joita et ole itse tilannut, vaan jotka tulevat yllätyksenä. Ja tietysti ne joiden avaamista viivyttelee kirkkopuistossa jäätelön kanssa.

En siis saa jatkuvasti paketteja. Mutta täytin taannoin kolmekymmentä ja tämä on käsittääksi se tapa, jolla muut yrittävät laimentaa vanhenemisen tuskaasi.

 
Paketista kuoriutui pieni harmaa Aalto-malja. Vaikkakin auringonvalo tulee sen läpi kyllä violettina. Sattumoisin meiltä löytyi jo sille sininen keveri. Niistä tulee varmaan varsin onnellisia yhdessä.



 

Kiirastorstaista eteenpäin

   

Kulmarautoja ja valkoista maalia

Tein hyllyn. Sain rakon. Kädestäni tuli verta. Hiuksiini meni maalia.

Lipaston heitin jo aikaa sitten pois, mutta laatikot säästin. Juuri tätä tarkoitusta varten.