Uusi kausi alkaa! Jee! Ihan pian! Olen niin innoissani! Ja myös peloissani, koska se on pelottava sarja. Mutta ennemmän innoissani!
En voi tästä eteenpäin luvata olevani spoilaamatta jo katsottuja tuotantokausia.
On niin monta syytä tykätä AHSsta. Erityisesti tykkään siitä, että jokainen tuotantokausi on oma tarinansa. On mukavaa, kun käsikirjoittavat ovat saaneet kirjoittaa tarinalle alun ja keskikohdan ja lopun. Tarinaa ei ole jouduttu levittämään liian ohuelti, jotta saadaan vielä puserrettua tuotantokausi tai toinen samoille hahmoille ja tapahtumille (Niin juuri How I Met Your Mother, puhun sinusta). Tarinalla on selkeä kaari ja kun tietää, että se kestää vain yhden tuotantokauden, se ei jää ikinä kesken, eikä sarjaa voida vaikka lopettaa kesken tarinan. Aina on loppu. Se on hyvä. Lisäksi samat näyttelijät saavat antaa elämän aina vain uusille hahmoille. Siitäkin tykkään. Ja vaikka pelkäänkin kauhujuttuja, tykkään niistä myös. Tykkään kummitustaloista, vanhoista mielisairaaloista, noidista ja karnevaaleista. Ja mikä sattuma, juuri niistä AHS kertoo.
Nyt täytyy tunnustaa, että ensimmäinen kausi, tai sen ensimmäiset jaksot eivät heti innostaneet. Nykyaikaan sijoittunut tarina uuteen taloon muuttaneesta perheestä ei täysin vienyt mukanaan. Vähän myöhemmin sitten kokeilin uudestaan. Ja kun kaikki jaksot olivat netissä katsottavina, katsoin ne tietysti niin putkeen kun oli mahdollista. Ja kävi ilmi kaikkea mahtavaa. Kuten, että kaikki talossa ikinä kuolleet aina rakennuttajista asti, asuivat siellä edelleen. Ja päästiin tutustumaan heihin tarkemmin ja siihen miten he talossa kuolivat. Ja kun Elizabeth Short, eli Musta Dahlia, tuli mukaan sarjaan, tiesin heti kuka oli kyseessä, koska kyseessä on kuitenkin kuuluisa murha.
Sitten alkoi toinen kausi, ja nykypäivän kummitustalosta siirryttiinkin kuusikymmentäluvulle ja nunnien pyörittämään mielisairaalaan. Ja se vasta mahtavaa olikin. Siellä oli sarjamurhaaja, ja Lovejoy joka esitti jolupukkimurhaajaa. Ja koska katollinen kirkko oli mukana jutussa, tietysti siellä oli myös Saatana. Ja avaruusolioita ja Anne Frank. Siinä kaudella kyllä tapahtui. Ja sitten se kaikista ilkein nunna tietysti itse joutui potilaaksi ja jotenkin sympatiamme siirtyivät hänelle. Ja tietysti kun kyseessä oli pelottava mielisairaala, siellä tehtiin potilaille kaikkia inhoja kokeita.
Kolmannella kaudella hypättiin taas tähän päivään ja New Orleansin noitapiiriin. Ja siellä tietysti kinattiin paikallisen woodooyhteisön kanssa. Kathy Bates joka oli pahemman luokan rasisti ja sadisti ja ollut haudattuna viimeiset 130 vuotta, itki kuin pikkutyttö kun kävi ilmi, että Barak Obama oli presidentti. Ihmisiä tapettiin koko ajan, ja herätettiin taioilla henkiin samaan tahtiin. Siellä oli Minotaurus, noitien metsästäjiä ja tietysti rovioita.
Mielestäni kakkoskausi oli parempi kuin ykköskausi ja kolmoskausi yhtä hyvä kuin kakkoskausi. Joten odotan paljon neloskaudelta, joka tapahtuu 50-luvun karnevaalissa ja kantaa nimeä Freak Show. Odotan todella innolla sitä miten Kathy Bates on parrakas nainen, miten Sarah Paulsonilla on kaksi päätä ja sitä kun Jessica Lange puhuu saksaa. Muutama viikko enään. En malttaisi odottaa.
Klik,
klik,
klik,
klik,
klik,
klik,
klik
Sitten tietysti toivon, että ne ovat jo alkaneet miettimään vitoskautta. Ehdotan jotain natseihin liittyvää. Tai jotain suljettua kyläyhteisöä.
.jpg)
