Hirveen ihanaa

Olen jo kohta vuosia etsinyt luontoliiton tai vastaavien eläincollegeja kirpputoreilta. Hämmentävää sinänsä, että kaikilla tuntui olevan niitä paitoja kun olin yläasteella, mutta kirppareilla en ole törmännyt yhteenkään. Eivätkö ihmiset tahdo luopua niistä vai? Johtui se mistä syystä vain, en ole sellaista onnistunut löytämään.

Collegen tuunaushuumassani tulin poimineeksi kirpputorilta tummansinisen hupparin. Siitä tulisi mekko. Nyt piti löytää vain toinen mahdollisimman saman värinen paita. Seuraavalla kirpputorilla sellainen roikkui tangossa. Nappasin sen itselleni ja silmäni levisivät. Hirviä! Se oli juuri sellainen eläincollege mitä olen etsinyt. Siinä ei ole norppalogoa, mutta muuten kuvitukseltaan juuri sellainen mitä etsin. Jos olisin saanut päättää itse millaisen olisin löytänyt, olisin tahtonut tummanpunaisen, keltaisen tai vaaleanharmaan ja pöllöjä, siilejä, pupuja, oravia tai sellaisia. Mutta juuri nyt tuntuu, että hirvet sinisellä pohjalla ovat hienointa ikinä.

Sain heti paikalla hirveän (hah haa) inspiraation. Pitäydyin mekkoideassani, hirvipaita pääsisi tietysti yläosaksi. Sitten kitschajatukset puskivat pintaan ja ajattelin värikästä kirjontaa, lasihelmiä, paljettejä ja kaikkea ihanaa. Sitten kurvasinkin heti kotiin ja levitin kirjontalangat ja lasihelmet pitkin sohvaa. Se oli helppoa, koska olin yksin kotona.

Siitä tuli juuri niin siisti kun ajattelin, ehkä jopa siistimpi. Ihana tummansininen kirjailtu hirvimekko. Hirviä koristeltu Intialaisiksi elefanteiksi. Se on niin pehmoinen sisältäkin. Ja mukava päällä. Pelkkiä hyviä asioita löytyy tästä.

Se on päälläni nyt kun kirjoitan tätä, mutta siitä ei ole kuvaa, koska kamerani on latauksessa. Joten joskus toiste se. Pelkkä mekko saa nyt riittää, ilman Heiniä.

Hirveen ihanaa.



   

Instagram

Liityin sinne. Ja sinne olen myös lisännyt kuvia senkin ajan kun en tänne ole kirjoitellut. Niinpä...

Jos sellaisessa paikassa käy, löydyn sieltä nimellä heini.kristiina tai sitten voi klikata katsomaan kuvia tuosta oikeasta sivupalkista oman naamani yläpuolelta SnapWidgetin kautta.

Mitä sitten olen väitetysti puuhaillut poissaollessani? No esim. tätä:

Villi lauantai-ilta

Paras puu syksyllä ikkunan alla on vaahtera

Antti on kasvattanut itselleen kolme lehteä

Hullaannun aina kaupan hedelmäalessa

Lisää villejä viikonloppuja

Omnomnom

Tiina lähetti teetä ja tatuointikellon :)

Hannalta sain joululahjan etukäteen. Marks & Spenserin sukat ovat ihania. Pörrökorvakarhuja :)

En siirtynyt syksyisiin tai talvisiin kynsilakkasävyihin

UFFin kahden euron päiviltä löysin ruutupaidan, joita en voi jostain syystä vastustaa

Ensimmäinen uusi sateenvarjo kymmeneen vuoteen rikkinäisten tilalle

Ristipistoja

Ravintolapäivä oli taas. Suklaa-chilicookie löytyi Cookie Boogiesta

Bombay Sapphire ehti olla meillä päivän! Mutta oli myös vieraita, joten en ole missään nimessä tästä vastuussa yksin

Klik, klik!



  

Ruusuja ja tissejä

En ole kirjoittanut aikaan. Pitkään aikaan. Eikä sille ole edes mitään oikeaa selitystä. Joten unohdetaan se.

Reilu viikko sitten oli taas se hieno tapahtuma jota odotan innokkaammin kun tapahtuman hienous vaatisi: UFFin euron päivät. Tällä kertaa oli ihan missiokin. Lähdin etsimään collegepaitoja tuunattavaksi. Koska näin sellaisia varmaan Pinterestissä. Ideana oli etsiä isoja paitoja, jotka kavennan. Koska olen kasvanut niin vanhaksi, että en tahdo jäädyttää alaselkääni talvisin, vaan tahdon paitoja, joita ei tarvi jatkuvasti kiskoa alaspäin.

Harmaata lähdin etsimään. Se oli haettu väri. Nätti vihreä oli mukava yllätys. Ja kaiken maailman mammavaatteiden joukosta löytynyneestä räikeän korallista en ollut osannut haaveillakaan. Tuunailun aloitin siitä harmaasta, koska siihen oli selvä sunnitelma. Tahdoin ristipistoja ja kitchiä. Koska pidän molemmista. Ristipistoihin piti valita vaan sopivan epäsopiva ja paitaan tarpeeksi kiltti sana ja sitten muokata valmiita ristipisto-ohjeita omiin tarkoituksiin sopiviksi. Asetteluidea tuli kyllä suoraan internetin uumenista.

Joten kavennusta, hihojen lyhennys, lisää kavennusta ja kolme iltaa sohvannurkassa kirjontalankojen kanssa.

Joku yllättyi kun sanoin tehneeni paitani itse, koska se kuulemma näytti siltä, että olisin ostanut sen ehkä Lontoosta. Otin sen huomattavana kohteliaisuutena. Olen jo onnistuneesti käynyt se päällä juomassa chili-mango alen (keijunpierua saa nyt myös oluena!) lähikuppilassa, viettänyt noloa pariskuntailtaa gin-tonicin kanssa ja vielä punaviiniäkin olen juonut siellä samassa kuppilassa. Olen siis koko viikonlopun ilmeisesti tissutellut samassa paidassa. Sellainen on aina joko siistä tai säälittävää ja aion päättää, että se oli mielestäni siistiä.

Joo, siistiä. Boobs.



    

Nätimpi johto, parempi lataus

Näin siis ainakin kuvittelen. Joten virkkasin nätimmän johdon.

Lanka jäi aika mahtavaan vihreään ja siniseen kohtaan, joten voi olla, että pitää joku muukin johto kaunistaa.

Ja sitten kaikki johdot. KAIKKI JOHDOT!!!



  

Minä ja Layla

Minä ja Layla olemme valmiita. Niin Layla, ukuleleni. Jolle en keksinyt nimeä ja avoke ehdotti Laylaa, johon sanoin muistaakseni "ei, ihan tyhmä", mutta ilmeisesti ukulele tykkäsi siitä, koska jostain syystä olen alkanut ajattelemaan sitä Laylana. Joten minkäs sille voi. Nimetty mikä nimetty.

Olemme nyt valmiita kurssille. Minä olen harjoitellut etukäteen sointuja (joista muistan ainoastaan yhden) ja Layla hommasi itselleen uuden kuljetuspussin. Ja kun sanon "Layla hommasi" tarkoitan "Heini teki".

En rasita teitä sillä varmasti mielenkiintoisella tarinalla miten päädyin ajatukseen käyttää materiaalina vanhaa toppatakkia. Onhan se jo valmiiksi topattua kangasta, siinä on hyvä tukeva vetoketju, se on keltainen ja se oli jo kuitenkin kirpparikasassa. Joten saksien alle jouti se. Tarkoitukseni oli tehdä pelkkä yksinkertainen pussukka minne ukulelen sujauttaa, mutta kuten puuhaillessa monesti käy, homma karkasi lapasesta.

Ensin tein eteen taskun, jonne mahtuu sujauttamaan vaikka puhelimen. Tai plektroja. Älkää antako mahdollisesti oikeiden muusiikkiin liittyvien termien hämätä, I have no idea what I'm doing.

Sitten hyödynsin takin neppareita tekemällä lenkin toisen taskun sisään. Avaimensa voi pujottaa lenkistä läpi ja napsauttaa nepparin kiinni, ja sujauttaa avaimet taskuun. Idea ollen, että jos riehut ja heiluttelet ukuleleasi holtittomasti ja avaimesi putoavat taskusta, ne jäävät siihen lenkkiin roikkumaan eivätkä häviä. Ukulelen kapoisen kaulan takia tasku ei ole kyllä kovin iso. Luulen, että homma toimisi paremmin vain yhdellä avaimella. Ja vaikka TARDISkin on pienempi ulkoa kuin sisältä, sekin vie tilaa.

Sitten ehdotettiin, että voisin tehdä niskatyynyn. Muutaman sekunnin olin avaamassa jo suuni ja huomauttamassa, että eihän se ukulele ylety painamaan niskaani vasten, koska on niin pieni. Mutta onneksi tajusin ennen kun ehdin kysyä, että kyse ei ollutkaan minun niskasta, vaan Laylan niskasta. Joten tein sinne topatun niskatyynyn, jossa on vielä taskukin keskellä, jonne voi sujauttaa vaikka kukkaron ja huulirasvan. Lisäksi koko tyyny on kiinni neppareilla, eli sen saa irti äkkiä, jos tulee akuutti tarve vaikka salakuljettaa jotain.

Sivussa on tietysti kahva kuljetusta vasten ja takana kaksi lenkkiä, jonne voi kiinnittää (heti kun joku tekee sellaisen) nipsuilla hihnan, jos tahtoo kantaa ukuleleaan olalla tai selässä.

Joten paitsi, että laukku on tosi hieno, se on myös paljon käytännöllisempi kun mitä siitä suunnittelin tekevänikään. Ja kun sinne mahtuu kännykkä, kukkaro, avaimet ja huulirasva, ei periaatteessa tarvitse erikseen käsilaukkua. Olen suuorastaan ylpeä tuotoksestani.

Se mistä lähdettiin ja mitä jäi jäljelle:

Tänään käytän ehkä viritysmittaria (?) ja saan ehkä itse soittimeni vireeseen.



  

Kello viiden graffitit

Olen tietoinen siitä, että neulegraffiteja ei pidetä ilkivaltana, joten ei ole mitään syytä kiinnittää niitä salaa. Mutta se tuntui jännemmältä niin. Joten lähdin kiinnittämään niitä viideltä lauaantaina. Aamulla.

#1 HIPSTERIPUPU
Pupu löysi itselleen heti uuden käyttötarkoituksen.

 

#2 TUPLAKALLO

#3 DON'T PANIC!

#4 COWABUNGA!

#5 WHAT DOES THE FOX SAY?