tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vintage kynnet ja vintage muumi


Vaikka kynnet ovatkin vasta tältä päivältä (tai alunperin vuodelta 1984, miten se tahtoo ajatella), niin muumi on painettu jo 1963. Lakan tuoreudesta huolimatta niistä tulee vintage mieleen. Kukkaiset seinäpaperit, papiljotit, beiget sukkanauhaliivit, hajuvesipullot jossa on sellainen pullea ja ohuella neuloksella peitetty kumipumppu ja kultareunaiset kupit.




 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Altaan reunalla AKA diy etelänloma

Aina ei ole varaa lähteä lomalle etelään. Aina ei ole lomaa. Tai tärkeimpänä, aina ei tahdo lomailla jossain altaan reunalla vaan löhöämässä. Mutta jos äkkiä vähän tahtookin, sitä varten ei tarvitse ostaa pakettimatkaa Karibialle tai edes Mallorcalle. Voit luoda helposti oman pikaloman.

1 Mitä tarvitaan:

Kesäiset vaatteet (tai bikinit, jos tykkää melkein nakuilla)
Aurinkolasit
Hattu tai huivi
Aurinkorasvaa
Suihkulähde
Pinkkiä kynsilakkaa (ei pakollista)
Drinkki
Koristeellinen pilli tai sateenvarjo drinkkiä varten
Kirja (koska kuka nyt altaan reunalla istuskelisi tekemättä mitään... Tylsää!)


2 Tee näin:

Lakkaa varpaankynnet pinkeiksi. Tämä ei ole välttämättä tarpeellista, mutta suosittelen sitä silti. Kaikkien pitäisi lakata kynsiään ja varpaankynsiään, ainakin kesällä. Ja mikäs sen pirteämpi kesäväri olisi kuin pinkki? Ei mikään.

Aurinkorasvaa itsesi. Kukaa ei tahdo olla palaa.

Sonnustaudu valitsemaasi vaatetukseen.

Tee drinkki (vaikka jääteetä). Koristele sateenvarjolla/koristeellisella pillillä, olethan allaslomalla.

Valitse viihdyttävä kirja. Se voi olla aivotonta kesähömppää, monta kertaa luettu lemppari tai vaikka kirja Viiltäjä-Jackistä. Koska mikä nyt sopii altaan reunalla istuskeluun paremmin kun viiltely ja murhaaminen ja postitse lähetetyt munuaiset? Itseasiassa varmaan aika moni asia.

Etsi suihkulähde, jossa on vihreä tai turkoosi pohja, kuten uima-altaissa. Jos se löytyy omasta pihasta, huippukätevää. Asettaudu valitsemaasi asentoon altaan reunalle. Nauti drinkistäsi ja kirjastasi.

Ole välittämättä ihmisistä, jotka varmaan katsovat sinua arvostellen, koska liotat jalkojasi suihkulähteessä ja valokuvaat itseäsi.

Nauti allaslomastasi kunnes kyllästyt ja huomaa miten kätevää on, että voit silloin vain kerätä kimpsusi ja mennä kotiin, eikä edessä ole vielä monta päivää samaa ja kotiin lentämistä ja lentokentältä kotiin tulemista ja matkalaukun purkamista. Sano "Jee! Olen kotona jo!"

Toista tarvittaessa.


Hyvää minilomaa!



    

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Klassikko

Tee ei oikein maistu helteillä, mutta jäätee kyllä.
 

Klassinen jäätee (kannullinen)

1.5l vettä
3 teepussia
0.7dl sokeria
1 sitruuna
jäitä
bourbonia

Aloita joitain tunteja ennen drinkin nauttimistarvetta. Kiehauta vesi ja kaada teepussien päälle kannuun. Sekoittele parin minuutin verran ja ongi pussit pois. Lisää sokeri. Anna kannun jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja laita sitten vasta jääkaappiin.
Laita isoon lasiin sitruunanviipaleita, reilusti jäitä ja halutessasi shotillinen bourbonia (uskon, että vodka tai tumma rommikin sopisi hyvin). Kaada päälle kylmää jääteetä.




   

torstai 24. heinäkuuta 2014

Viininurkka: Neiss (ja juustohylly)

Herkutteluilta johon kuuluu juustoja ja viiniä alkaa yleensä suunnittelematta ja juustohyllyltä. Sieltä hienolta juustohyllyltä.

Viinirypäleitä oli korissa jo valmiiksi, koska ne olivat halpoja ja aina jos viinirypäleet ovat halpoja, niitä pitää ostaa. Ja sitten emme kääntyneet hevi-osastolta vasemmalle katsomaan leipiä tai kohti maitohyllyä, vaan jatkoimmekin suoraan, koska tarvitsimme juustoa. Sieltä arkisemalta hyllyltä. Mutta sitten se hienompi hylly oli siinä selän takana ja vähän vilkaisimme sinne.

Hienolla juustohyllylla tärkoitan sitä hyllyä jossa on maailmalta tuotuja erikoisjuustoja, osa isoina kiekkoina, osa valmiiksi leikattuina, parin kolmen euron kiiloina. On pestojuustoa, chilijuustoa, pitkään kypsytettyä, vuohenmaidosta tehtyä, kovaa, pehmeää, haisevaa ja vaikka minkä homeista. Mainitsinko jo, että meidän lähikauppa on Sokoksen herkku?

No, ihan juustohyllyn päädyssä oli monta kiekollista ihan valkoista juustoa. Sellaista kovaa ja jämäkkään, jämäkämpää kuin Polar, mutta ei niin jämäkkää kun parmesaani. Se oli outoa, koska se oli valkoista, eikä keltaista. Se oli tehty vuohenmaidosta (Arina old, tulee Alankomaista). Kaikki muutkin, väitetysti pitkään kypsytetyt kiekot oli tehty vuohenmaidosta ja ne olivat kaikki valkoisia. Sitten päätimme haluta maistaa sitä. Sitten mainittiin tapastorstai (vaikka oli keskiviikko) ja joku valkohomejuusto ja viini, koska viinirypäleitäkin jo oli. Ja tässä vaiheessa tarinaa otetaan lihatiskin vuoronumero ja päädytään chorizosalamiin (lähes aina) ja hevosen kylmäsavupaistiin (ekaa kertaa). Sitten suraavasta ovesta Alkoon, jossa otimme punaisen sijasta roséta. Vaihtoehtoja ei ollut laajalti, mutta hyvän pullon silti valitsimme.


Viini oli raikasta ja vaaleanpunaista, kuten rosén olettaakin olevan. Ja se sopi hyvin juustoihin. Ja juustot lihoihin. Ja viinirypäleet kaikkeen. Kaikki sopi kaikkeen. Mutta kyllä se puukenkenkä ja tulppani -maan juusto oli illan kuningatar.




  

Onnistuminen!

Tekemieni neulegraffitien tarkoitus on hyvin yksinkertainen: saada ihmiset ilahtumaan. Jos pystyn piristämään jonkun ventovieraan päivää sillä, että olen käynyt kiinnittämässä sillankaiteeseen kettuja tai pupuja, niin onhan se mukavaa. Luulen, että se on muidenkin neulegraffitien tekijoiden tarkoitus.

Ja olen onnistunut siinä! Ja siitä on todiste!


Joku joka oli käynyt Kankaan teollisuusalueella taidekierroksella (jonne itse en ole vielä ehtinyt, mutta keskiviikkona aion ehtiä) kuvasi matkallaan sinne hipsteripupuni. Ja kutsui sitä "somaksi".

Jee! :)



  

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Yliopistonkadun paparazzit

Siellä ne päivystävät, yötä päivää, Yliopistonkadun paparazzit, kaikki kolme (jotka olen löytänyt).


Klik klik klik vaan kuuluu kun siitä ohi kävelee.



  

Pilkkuja jos jonkin värisiä

Valkoisia, vaaleanvihreitä, vaaleansinisiä, vaaleankeltaisia, neonkeltaisia ja kellanvihreitä.

Kirjat (lähinnä Enkelit ja demonit) ja jotkut tv-sarjat ovat opettaneet, että ihminen alkaa nähdä pilkkuja kun on tukehtumassa. En tiedä onko se totta, mutta se kuulostaa vaaralliselta. Kynsissä pilkut eivät varmaankaan haittaa. Ainakaan jos ovat kynsilakkaa. Jos kynsissä on pilkkuja jotka eivät ole kynsilakkaa, kannattaa ne ensin koittaa pestä ja sitten jos se ei auta, mennä lääkäriin.


Heti lakkausta seuraavana päivänä lähdimme heittämään frisbeegolfia ja oikea käden kynnet piti leikata, että saan kunnolla otteen kiekosta. Olen ihan tarpeeksi huono, ilman, että en saisi kunnon otetta. Sitten illalla kun oli aikaa, eikä vaan kiire, leikkasin toki vasemman käden mätsäämään. Nyt kynnet näyttää juuri siltä, että olen lakannut ne ennen leikkaamista. Eli hölmöltä.



 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Chiliyhdistyksen Chili con carne

Meillä oli tämä Chili con carnen resepti, jonka avoke on saanut kaveriltaan, joka sai sen chiliyhdistyksen puheenjohtajalta. Se kuulostaa urbaanilegandalta, mutta on sen sijaan totta, ja herkullista. Tässä se on, sanasta sanaa. Koska me noudatimme reseptiä tasantarkkaan, en aio poistaa sen mahdollisuutta muiltakaan (no tietysti vähän menin sorkkimaan tekstiä, mutta vain kirjoitusasullisesti, en reseptillisesti).

Chili con carne

400 g naudan paistijauhelihaa
öljyä
400 g tomaattimurskaa (chilimaustettua tai tavallista)
0.33l  tummaa olutta
2 isoa sipulia
4 isoa valkosipulin kynttä
tuoretta chiliä oman maun mukaan (tähän meni 2)
0.5 dl bourbonia
2 lihaliemikuutiota
1 tölkki (400 g) punaisia kidneypapuja
kourallinen maissilastuja
tilkka vettä
1 tl jauhettua juustokuminaa
maun mukaan sokeria, ruokosokeria tai juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria

Valmistusaika n. 60-75 minuuttia, miksei enemmänkin, paranee vaan muhiessaan. Chili saa hautua ja muhia kiireettömästi koko ajan.

1 Silppua sipuli, valkosipuli ja chilit.
2 Laita tomaattimurska ja olut kattilaan kiehumaan. Ruskista jauheliha pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla.
3 Lisää tomaattioluen joukkoon lihaliemikuutiot ja anna kiehua hieman paksummaksi. Lisää jauheliha kattilaan.
4 Kuullota sipuli pannulla. Lisää loppuvaiheessa bourbon. Anna kiehua 2-3 minuuttia ja lisää kattilaan.
5 Kuullota valkosipulit pannulla ja lisää kattilaan.
6 Kuullota chili pannulla ja lisää kattilaan.
7 Lisää pavut liemineen kattilaan.
8 Lisää juustokumina kattilaan.
9 Murenna maissilastut pannulle ja lisää hieman vettä. Sekoita puuroksi ja lisää kattilaan.
10 Lisää suolaa, pippuria ja sokeria/hunajaa maun mukaan. Anna muhia rauhassa. Ainakin tunti. Hiljalleen poristen.

Chiliä kannattaa maistella valmistuksen aikana ja lisätä asioita sen mukaan. Olennaista on, että tulisuus ja suolaisuus laitetaan ensin kohdalleen ja viimeisena makeus, että sokeri ei pala pohjaan.
 

Chili oli huippuhyvää itsekseenkin, mutta ehkä vielä parempaa pilkotun tomaatin, murennettujen maissilastujen ja tuoreen timjamin kanssa. Varmaan lusikallinen ranskankermaakin olisi sopinut joukkoon. Ehkä ensi kerralla. Omnomnomnomnom.


Ja katsokaa noita lautasliinoja! Olin unohtanut kokonaan, että saatiin ne tuparilahjaksi. Mutta siellä ne odottivat minua, sinisessa Taika-peltirasiassa muiden lautasliinojen kanssa. En tiedä tuleeko niiden koruista ja kukista kootuista kirahveista aina mieleen Frida Kahlo, vai johtuuko se siitä, että olen lukenut kaksi hänestä kertovaa kirjaa putkeen. Tahtoisin ajatella, että tulee mieleen aina, vaikka ei viimeaikoina olisikaan hänestä lukenut. Mutta oli miten oli, Frida Kahlo-kirahvit sopivat mielestäni Chili con carneen aika hyvin.



  

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pupuja ja lintuja ja pääkalloja

Toissa päivänä päälläni oli mustat collegehousut ja musta t-paita. Avokkeeni sanoi, ettei ole varmaan  ikinä nähnyt mua kokonaan mustissa vaatteissa. Itse asissa hän sanoi heti tullessaan kotiin "lady in black". Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, selitin hänellekin. Koska melko pian sen jälkeen kun olen tullut kotiin (joskus sillä sekunnilla) vaihdan päälläni silloin olevan hameen tai housut collareihin. Jotka ovat mustat. Ja jos päälläni on ollut musta paita, niin silloin olen kokomustissa. Ja olen ennen toissa päivääkin käyttänyt mustaa paitaa.

Mutta totta on, että tuskin niin kovin usein tapahtuu. Miksi? Koska elämä on ihan liian lyhyt siihen, että luimuilee mustissa. On ihan liian paljon värejä ja ihan liian paljon printtejä!

Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää kirkkaan turkoosia?


 Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää pupuprinttiä?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää vihreää?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää sinisiä tai turkooseja lintuja?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää karkkiruutua?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää sinistä pääkalloprinttiä?


Niinpä niin. Ei miksikään.



  

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Oikea yli, vasen yli

Letitin kynteni. Swish, swish, swish vaan. Minttua, lilaa ja kultaa. Kesävärejä. Kesäkynnet. Nämäkin. Onhan kesä.


Ja jotta ei ole epäselvää, kaikki kynteni ovat samanlaiset. En vain lakkaa vasenta kättä näön vuoksi.



  

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kirjavyöry

Kruks! Klonk! ja Viuh! ovat taas kirjat vyöryneet päälleni kirjastosta ja kotihyllystä. Paitsi että näemmä pelkästään kirjastosta.


Murha laitumella bongasin ensin äänikirjojen joukosta, mutta en ikinä tullut kuunnelluksi sitä, koska noin kaksi viikkoa sen jälkeen haahuilin dekkarihyllyllä, jossa se oli kirjana. Ja vaikka ajattelin, että äänikirjahan on helpompi, koska mun ei tarvitse itse oikeasti lukea, niin eihän se toiminut niin. En tosin edes avannut CDitä kotelosta, joten en tiedä miten olisi käynyt jos olisin niitä kuunnellut. Kirjan kuitenkin luin. MIksi se pisti silmääni? Koska siinä lampaat ratkaiset murhaa. Kyllä, lampaat. Se oli hauska, mutta olen pettynyt, ettei Talvikaritsa ollut mukana enempää.


Poikaystävä pilkkasi Bossypantsiäni, koska se oli isoprinttinen. Haluan huomauttaa, että en itse tehnyt tätä valintaa. Varasin kirjan, ja tämä versio siitä saapui. Pidin siitä, isoista kirjaismista huolimatta. Jostain luin, että aiemmin lukemani Caitlin Moranin Naisena olemisen taitoa sanottiin Bossypantsin brittiversioksi. Siitä en ole kyllä samaa mieltä. Vaikka Tina Fey hauskan kirjan olisin saanut aikaiseksi, se oli paljon kevyempää luettavaa, eikä ollenkaan niin feministisen kantaaottava.


Truman Capoten Kylmäverisesti on ollut lukulistallani ikuisuuden, mutta vasta nyt se kotiin kanssani. Pidin siitä tarinana ja tyylillisesti, mutta joku siinä ei iskenyt. Ehkä en pidä Capoten kirjoitustyylistä. Toki siihen voi vaikuttaa käännös tai vain se, että teksti kuulostaa hölmöllä tavalla vanhalta.


Etsin itselleni toisen Dan Rhodesin heti kun sain edellisen luettua. Kulta oli vähän kepeämpi. Se oli Agatha Christien dekkari ilman murhaa. Kaikki hahmot ovat kiinnostavia ja kirjoissa on niin paljon yksityiskohtia ja pikkutietoa, että huimaa. En ole ihan varma mitä lopussa tapahtui, mutta se teki minut surulliseksi. Hyvä kirja se silti oli.


Ihana Frida. Yksi lempitaiteilijoistani. Hyvin kreikkalaisesti pidän tragedioista ja komedioista ja Fridan elämässä on molempia. Tietysti roppakaupalla enemmän tragediaa. Kirja on fiktiivinen, vaikkakin lepää paljolti faktojen päällä ja kirjoitettu Christina-siskon näkökulmasta. Pidin siitä, mutta tahtoisin lukea ihan oikean elämänkerran. Olen toki lukenut useimpia pienempiä teoksia aiheesta, katsonut elokuvia ja useita dokumentteja, mutta tahdon lisää. Lisää Fridaa!


Tiedän, että Riikka Pulkkinen on noussut arvostetuksi kirjailijaksi, mutta en jostain syystä vaan tykkää hänen kirjoistaan. Ja olen yrittänyt. Tämä oli kolmas minkä luin (aiemmat ollen Raja ja Totta). Eikä kyse ole niinkään tekstistä. Pidän hänen kirjoitustyylistään ja lauserakenteista. Yksityiskohtaista ja mielenkiintoista, ihan juuri niin kun tykkään. Mutta se mistä en tykkää ovat valitut aiheet ja hahmot. Voi ne hahmot. Kaikki ovat jotenkin masentavia ja tylsiä (kuten aiheetkin) ja sellaisia ihmisiä jonka kanssa en tahtoisi olla oikeassa elämässä tekemisissä. Luulen, että olen nyt tehnyt kaikkeni Pulkkisen hahmojen eteen ja voin luovuttaa.

Seuraava on jo aloitettu (oikeastaan kaksikin).



   

Viininurkka: Pongrácz Méthod Cap Classique (ja lapsenvahti)

Olin lapsenvahtina. Kyllä, lapsenvahtina.

Olen onnistunut vakuuttamaan ihmisiä muutaman kohtaamisen perusteella, että olen sillä lailla vastuullinen aikuinen, että minun seuraani voi jättää pieniä lapsia.

Joten vietin viime lauantain Oivan, 2vee, kanssa. Se oli oikeastaan aika helppoa. Oiva otti päikkärit, söimme paahtoleipää ja potkimme palloa. Oiva suuttui kun koskin hänen autoonsa, mutta sitten leppyi kun laitoin hänen vihaisesti poisheittämänsä lippalakin omaan päähäni. Leikimme legoilla ja ajoimme polkupyörällä.

Kiitokseksi tästä viiden tunnin huippusuorituksesta sai kuohuviiniä. Se kehoitettiin nauttimaan heti samana iltana, traumojen välttämiseksi, jonka tein. Vaikka en ole varma sainko mitään traumoja, tuskin sain.


Sivistyneenä leidinä nautin Etelä-Afrikkalaista kuohuviiniäni Jaffa-keksien kanssa. Super chic. Kuiva kuohuviini ja makeat keksit sopivat oikeastaan kivasti yhteen.


Klink klink!



  

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Vesimelonikynnet ja feikkidrinkki

Kesä ja vesimelonikynnet.


Vaikka äskeinen antaa ymmärtää, että lakkaan aina kesäisin kynteni vesimeloneiksi, se ei pidä paikkaansa. Tämä oli eka kerta. En yleensä nyhjää kynsieni kanssa näin paljon, vaikka nyhjätä tykkäänkin. Suosin yhtä tai kahta väriä kerralla. Mutta ehkä nyt alan nyhjäämään.


Perjantai ja feikkidrinkki.


Viimeksi tein melkein valkovenäläistä ja nyt onnistuin luomaan melkein mojiton.


Melkein mojito

pakastinkylmää espanjalaista cavaa
vettä
pari lirausta sitruunamehua
lusikallinen sokeria
basilikan lehtiä
jäitä

Murskaa lasin pohjalla basilika sokerissa ja lirauksessa sitruunamehua. Lisää jäät, viina, toinen liraus sitruunaa ja vesi. Juo pillillä, niin kun olisit Karibian risteilyllä.

Bon Voyage!



  

torstai 10. heinäkuuta 2014

Be the weirdest little weird in all weird town

Tänä aikana, kun Youtubeihmiset ovat uusia julkkiksia, on mielestäni hyvä tietää ketkä ansaitsevatkin olla. Kaikista seuraamistani Youtube-kanavista kolme on ylitse muiden.


Hannah Hart/My Drunk Kitchen

Pelkästä nimestä voi päätellä, että suureksi osin kanava perustuu humalassa kokkaamiseen. Hannan ei varsinaisesti ole hyvä kokki, mutta se on ihan toissijaista. Toki hän tekee muutakin kun kokkaa humalassa. kuten viljelee punseja ja on ihana. Varmasti koko internetin ihanin lesbo. Vähän aikaa sitten Hanna tapasi Obaman, ja laittoi krapuladrinkkiä Jamie Oliverin kanssa ja teki brownieseja Mary Louise Parkerin kanssa. Kyllähän sellainen on viihdyttävää.


Grace Helbig/ It's Grace

Gracekin kokkaa, mutta vain harvoin. Lisäksi hän arvostelee muotia ja vastaa ihmisten kysymyksiin. Ja on koko ajan hauska. Törkeä, mutta hauska. Gracella on mielipide kaikkeen. Sellaista arvostan.


Mamrie Hart/You Deserve a Drink

Mamrie on porukan ehdottomasti rääväsuisin. Hän osaa käsittämättömän siistejä kieroonkatsomistemppuja ja tekee drinkkejä ajankohtaisille aiheille. Koska kaikki ansaitsevat drinkin. Sitten on tietysti Beans, hänen chiuahauhansa, jonka kieli roikkuu jatkuvasti ulkona.


Parasta tietysti on, että he ovat kaikki kavereita oikeassa elämässä ja esiintyvät jatkuvasti toistensa videoilla. Ja koko kesän Grace ja Mamrie reissaavat pitkin Ameriikkaa ja kuvaavat HeyUSA-sarjaansa.


Eikä se riitä. Lisäksi he tekevät livekeikkoja, viimeksi Lontoossa ja Dublinissa. Sitten he tekivät elokuvan, Camp Takotan, joka kertoo kesäleiristä. Ja vielä trendikkäästi kirjoittivat kirjat, kuten kaikki nykyään. Tietysti pyrin kyseiset opukset itselleni hankkimaan, mutta kyllähän se nykyään on melkein pakollista, että Youtubejulkkikset kirjoittavat kirjoja. Hannahin kirjaa pitää odottaa elokuulle, Gracen lokakuulle ja Mamrien ensi kesään. Mutta sieltä ne tulevat.

Klik! Klik! Klik! Klik! Klik! Klik! Klik! Klik! Klik!
Koska jos on päättänyt fanittaa jotakuta, mielestäni se täytyy tehdä joka median kautta. Harkitsen liittyväni Twitteriin tästä syystä.