Viskiä internet täynnä

Eilen join illalla lasillisen appelsiiniteetä Fireballin kanssa ja ajattelin, että kylläpä Fireball on hyvää. Se sopii niin moneen juomaan ja syksyyn ja talveen. Voi sen ihania kaneliaromeja. Sitten ajattelin, että kirjoitan siitä blogiin.

Kun sitten kävin facebookissa, joku oli linkannut uutisen, jossa yksityisiä blogeja oli kielletty mainitsemasta sanaa "viski", koska se mainosti olut- ja viskiexpoa, ja alkoholin mainostaminen on kiellettyä. Ajattelin, että onpa hölmöä. Sitten noin kaksi tuntia myöhemmin koko faceni oli täynnä samaa linkkiä, ihmisten statuksia viskistä, ihmisten kuvia viskistä ja viskiä ylipäätänsä. Ja äkkiä suunnitelmani kirjoittaa Fireballista olikin täysin ajankohtainen.

Varsinaisesti se ei ole viskiä, vaan viskilikööriä. Kanelin makuista viskilikööriä. Ja se on mahtavaa. Kuten olen aiemmin jo todennut, se sopii omenamehuun (kylmään ja kuumaan), jaffaan (vaikkei ehkä uskoisi) ja nyt todistetusti myös teehenkin.

Oma pulloni on jo ihan lopussa. Ja koska kaneliaromit sopivat syksyyn ja talveen ja kauppojen somisteista voi päätellä jo joulunkin olevan ovella, pitää ehkä ostaa loppuvuotta varten uusi pullo. Sitä on sitten hyvä liruttaa kuumaan omenamehuun (tai ehkä lämmitettyyn siideriin) ja käpertyä viltin sisään. Niin aion tehdä.

Suosittelen muillekin.



 

Luurankoja ja pöllöjä ja muita

Pinterestistä on Tiina taas löytänyt minulle lähettämisen arvoisia kuvia. On taas vaikka mitä. Suihkuverhoja ja kynttilänjalkoja. Kaikkea siistiä.

  

Omenapiirakka-drinkki

Parvekkeella tarkenee kun lasit ovat kiinni. Siellä on hyvä lukea kirjaa ja kääriytyä vilttiin. Ja nauttia omenapiirakkaa. Drinkin muodossa.

Omenapiirakka-drinkki

Omenamehu

Fireball AKA kaneliviskiä

Juttu menee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Lämmitä omenamehu ja lisää sitten Fireball. Valmis! Se missä suhteessa niitä lisäät, on oma asiasi. Omasta mielestäni mukilliseen mehua riittää yksi kunnon liraus Fireballia. Tarjoillaan tietysti kivasta lasista. Jos kotoa löytyy kanelitanko, koristele ihmeessä sillä.

Omenapiirakkamaisuutta voisi ehkä korostaa lirauttamallalla joukkoon vähän vaniljavodkaa (jos sellaista sattuisi olemaan kotona). Ja jos oltaisiin Ameriikan ihmemaassa jossa vodkaa saa mitä makua vaan, lirauttaisin Fireballia ja kakun makuista vodkaa (olen nähnyt sitä!).

Niin, että jos joku on menossa Ameriikkaan, niin mulle voi tuoda kakkuvodkaa ja hattaravodkaa, kiitos.



  

Mehujäätesti

Muutamia makuja testasin ja kävi ilmi seuraavaa:

Mustikkajugurtti toimii, ja varmaan mikä tahansa muukin jugurtti. Mutta jos sekaan ripottelee punaisia viinimarjoja, voisi jugurtin vetäistä blenderin läpi, koska ovat kuulemma vähän tujuja yllätyksiä.

Valkoviini ja mandariini ei ollut niin pahaa, kun pelättiin. Ehkä se kaipaisi vähän makeutta. Mutta muuten ihan kelpo mehujäädrinkki.

Karviainen ja karpalo-rypälemehu toimivat yhteen oikein hyvin. Se oli varmaan ne flavonoidit.

Suklaavanukas kieltäytyi tulemasta muotistaan valokuvaan ja syötäväksi, mutta päätti kuitenkin irroittaa tikkunsa. Uusi yritys, uusi vanukas.

  

Ilta yksin vieraissa

Vietin siis iltaa yksin, mutta en ollut kotona.

Aloitin tietysti penkomalla paikat, kokeilemalla vaatteita vaatekaapissa, soittamalla paljon ulkomaanpuheluita ja syömällä kaiken ruuan jääkaapista. No en oikeasti.

Baileysiä otin kyllä jääkaapista (koska niin kehoitettiin tekemään) ja maapähkinävoitakin, koska en ollut maistanut sitä aiemmin (kyllä, olen juuri niitä ihmisiä). Ja sitten ideoin siitä heti yhdessä takapihan marjapuskien kanssa suomalais-amerikkalaisen leipäherkun: mallasleipää, maapähkinävoita ja punaisia viinimarjoja. Oli muuten aika hyvää, vaikka ei ehkä siltä kuulosta.

Sitten tein kukkaseppeleen. Joka ei ollut niin helppoa kun voisi luulla. Kun lähdin poimimaan kukkia, odotin noukkivani niita suuren, monivärisen kimpun heti kohta pihasta päästyäni. Mutta täällä ei jostain syystä ollut missään kukkia. Kaikki ojanpenkat ja kävelytien reunat oli ajettu ruohonleikkurilla mataliksi ja ne muutamat paikat jossa korkeaa heinää oli, kasvoi enää siankärsämöä ja pietaryrttiä. Lopulta onnistuin jostain haalimaan yhden maitohorsman, muutaman kissankellon ja vähän puna-apilaa.

Ja tietysti lakkasin kynteni värillä jota ei löydy omasta valikoimasta. Se on Sea bug. Varmaan joku skorpionin ja sudenkorennon sekoitus joka asuu meressä. Ehkä puree, mutta ei niin, että tulisi muuta kun pieni pistos ja paha mieli. Mutta ei mitään vakavampaa. Sellainen vähän yksinkertainen otus.

Ihan yksin en toki iltaa viettänyt. Takapihapuuhailussa mukanani oli Masi, josta otetut kuvat ovat kaikki epätarkkoja, koska menetin valon ja mallini ei ollut yhtään paikallaan. Yhtään.

    

Altaan reunalla AKA diy etelänloma

Aina ei ole varaa lähteä lomalle etelään. Aina ei ole lomaa. Tai tärkeimpänä, aina ei tahdo lomailla jossain altaan reunalla vaan löhöämässä. Mutta jos äkkiä vähän tahtookin, sitä varten ei tarvitse ostaa pakettimatkaa Karibialle tai edes Mallorcalle. Voit luoda helposti oman pikaloman.

1 Mitä tarvitaan:

Kesäiset vaatteet (tai bikinit, jos tykkää melkein nakuilla)
Aurinkolasit
Hattu tai huivi
Aurinkorasvaa
Suihkulähde
Pinkkiä kynsilakkaa (ei pakollista)
Drinkki
Koristeellinen pilli tai sateenvarjo drinkkiä varten
Kirja (koska kuka nyt altaan reunalla istuskelisi tekemättä mitään... Tylsää!)

2 Tee näin:

Lakkaa varpaankynnet pinkeiksi. Tämä ei ole välttämättä tarpeellista, mutta suosittelen sitä silti. Kaikkien pitäisi lakata kynsiään ja varpaankynsiään, ainakin kesällä. Ja mikäs sen pirteämpi kesäväri olisi kuin pinkki? Ei mikään.

Aurinkorasvaa itsesi. Kukaa ei tahdo olla palaa.

Sonnustaudu valitsemaasi vaatetukseen.

Tee drinkki (vaikka jääteetä). Koristele sateenvarjolla/koristeellisella pillillä, olethan allaslomalla.

Valitse viihdyttävä kirja. Se voi olla aivotonta kesähömppää, monta kertaa luettu lemppari tai vaikka kirja Viiltäjä-Jackistä. Koska mikä nyt sopii altaan reunalla istuskeluun paremmin kun viiltely ja murhaaminen ja postitse lähetetyt munuaiset? Itseasiassa varmaan aika moni asia.

Etsi suihkulähde, jossa on vihreä tai turkoosi pohja, kuten uima-altaissa. Jos se löytyy omasta pihasta, huippukätevää. Asettaudu valitsemaasi asentoon altaan reunalle. Nauti drinkistäsi ja kirjastasi.

Ole välittämättä ihmisistä, jotka varmaan katsovat sinua arvostellen, koska liotat jalkojasi suihkulähteessä ja valokuvaat itseäsi.

Nauti allaslomastasi kunnes kyllästyt ja huomaa miten kätevää on, että voit silloin vain kerätä kimpsusi ja mennä kotiin, eikä edessä ole vielä monta päivää samaa ja kotiin lentämistä ja lentokentältä kotiin tulemista ja matkalaukun purkamista. Sano "Jee! Olen kotona jo!"

Toista tarvittaessa.

Hyvää minilomaa!



    

Klassikko

Tee ei oikein maistu helteillä, mutta jäätee kyllä.
 

Klassinen jäätee (kannullinen)

1.5l vettä

3 teepussia

0.7dl sokeria

1 sitruuna

jäitä

bourbonia

Aloita joitain tunteja ennen drinkin nauttimistarvetta. Kiehauta vesi ja kaada teepussien päälle kannuun. Sekoittele parin minuutin verran ja ongi pussit pois. Lisää sokeri. Anna kannun jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja laita sitten vasta jääkaappiin.
Laita isoon lasiin sitruunanviipaleita, reilusti jäitä ja halutessasi shotillinen bourbonia (uskon, että vodka tai tumma rommikin sopisi hyvin). Kaada päälle kylmää jääteetä.

   

Vesimelonikynnet ja feikkidrinkki

Kesä ja vesimelonikynnet.

Vaikka äskeinen antaa ymmärtää, että lakkaan aina kesäisin kynteni vesimeloneiksi, se ei pidä paikkaansa. Tämä oli eka kerta. En yleensä nyhjää kynsieni kanssa näin paljon, vaikka nyhjätä tykkäänkin. Suosin yhtä tai kahta väriä kerralla. Mutta ehkä nyt alan nyhjäämään.


Perjantai ja feikkidrinkki.

Viimeksi tein melkein valkovenäläistä ja nyt onnistuin luomaan melkein mojiton.

Melkein mojito

pakastinkylmää espanjalaista cavaa

vettä

pari lirausta sitruunamehua

lusikallinen sokeria

basilikan lehtiä

jäitä

Murskaa lasin pohjalla basilika sokerissa ja lirauksessa sitruunamehua. Lisää jäät, viina, toinen liraus sitruunaa ja vesi. Juo pillillä, niin kun olisit Karibian risteilyllä.

Bon Voyage!



  

Stirred not shaken

Kävimme elokuvissa katsomassa Maleficentin ja päädyimme sen jälkeen yksille. Sitten puhuimme elokuvasta ja sitten elokuvista yleensä ja jotenkin päädyimme James Bondiin ja sitten valistin (varmaan jo ainakin kolmatta kertaa), että Bondin alkuperäinen juoma ei ollut vodkamartini, vaan americano. Sitten päädyimme kysymään baarimikolta mitä americanoon tarkalleen tulee (ainoastaan camparin osasin nimetä) ja sitten päädyimme tilaamaan sellaisen. Ja vertailun takia myös vodkamartinin, jonka saimme ravistettuna, ei sekoitettuna.

Drinkkien yhdistävä tekijä on vermutti. Americanossa on makeaa vermuttia ja martinissa kuivaa.

Vodkamarttini maistui mielestäni hieman puhdistusaineelta, kuten aina kaikki missä maistan vodkan. Luulen, että jos alan juomaan tulevaisuudessa martineja, olen ginmartinityttö. Tai ehkä pitää sanoa vain martinityttö, koska martinissa on giniä ja vodkamartinissa on vodkaa. Hmm... ehkä mietin tätä sitten kun alan niitä juomaan.

Americano taas on aika karvas jälkimaku, koska campari. Sanokaa ei camparille. Appelsiinin viipaleesta tykkäsin.

Kumpikaan ei ollut varsinaisesti pahaa, mutta en voi James Bondia kyllä onnistuneista juomavalinnoista onnitellakaan. Tosin ei Jameskaan varmaan minua onnittelisi kossurussianista. Tai ehkä onnittelisikin. Tiedä vaikka tykästyisi siihen. Kyllähän hento vaaleanpunaisen sopii smokkiin kivasti. Ja Venäjä on toistuvasti mukana Bondeissa. Ja kossunkin voi varmaan vaihtaa vodkaan, jos sillälailla sivistynyt tahtoo olla. Mutta sitä ei kyllä voi ravistaa hiilihappojen takia.

Vodkarussian, stirret not shaken.



   

Lauantain melkein valkovenäläinen

Pyysimme tuparilahjaksi alkoholia. Koska kaapin perukoilla pyöri vain usean vuoden vanha absintin loppu ja Jägermeisteriä (jota kumpikaan meistä ei juo) ja ajattelimme, että olisi kiva kun kotona olisi hädän varalle pulloja. Mitä jos puhkeaakin äkkiä spontaanit drinkkibileet, eikä kotona ole edes vodkaa? Kyllähän sellainen on melkein hätätilanne.

Ja sitten saimme pulloja. Kaikenlaisia. Ja sitten olin yksin lauantaina kotona ja ajattelin, että Midsomerin murhiin sopisi kivasti joku drinkki. Gin tonic tietysti parhaiten.

Mutta meillä ei ollut giniä. Sitä pitää itse mennä ostamaan. Kävin läpi pulloja kaapissa ja mietin mistä teen itselleni juoman. Kermaliköörin (jopa minttusuklaan) avaaminen tuntui jotenkin suurelliselta, koska joutuisin viemään sen avattuani jääkaappiin. Mutta meillä oli suklaalikööriä. Josta en oikein tiedä minkä kanssa sitä pitäisi juoda. Maistoin sitä tietysti pelkältään, mutta sitten miksasin sitä maitoon ja siitä tuli aika hyvää. Se ei maistu valkovenäläiseltä, mutta siitä tulee se mieleen.

Melkein valkovenäläinen

4 cl suklaalikööriä
maitoa
jäitä
On the rocks -lasi

Laita kaikki lasiin. Nauti sateen jälkeisellä parvekkeella.

Kippis.