Hassutuksia Tiinalta

  

Kolmen minuutin kahvikuppibrownie

Ohjeen löysin aikoinaan Pinterestistä. Ja olin skeptinen. En uskonut, että mitään herkkua saa aikaiseksi tuossa ajassa. Olihan internet huijannut minua jo aiemminkin. Jos joku vieläkin kuvittelee, että kaurahiutaleista ja banaanista tulee ihan oikean keksin kaltaisia keksejä, niin se ei pidä paikkaana. Ei sitten ollenkaan. Oikeat keksit vaativat sokeria ja rasvaa ja jauhoja. Älkää uskoko muuta. Mutta tämä brownie, tämä on totta.

Kolmen minuutin kahvikuppibrownie (1 kuppi)

0.6 dl jauhoja

0.6 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhetta

2 rlk oliiviöljyä

3 rkl vettä

hyppysellinen suolaa

Laita kuivat aineet kahvikuppiin ja sekoita. Lisää vesi ja öljy ja sekoita taas. Tällä kertaa niin tehokkaasti ettei jää paakkuja. Laita kuppi mikroon. Kypsennä 1 minuutti ja 40 sekuntia. Valmis. Kuin taikaa.

Parasta brownie on hieman jäähtyneenä. Ja vielä parempaa, jos tarjoilet sen jäätelöpallon kera. Ja ehkä kinuskikastikkeen. Ja kermavaahdon. Ja stösselien.

Mutta pelkkä browniekin riittää.

VAROITUS! Kyse ei ole nyt sitten mistään nopeasta herkusta jonka voi tehdä itselleen äkkiä ja todennäköisesti aineista joita löytyy kaapistasi. Kyse on mahdollisesta kahvikuppibrownieaddiktiosta. Kun alunperin reseptin löysin, tein itselleni brownien joka päivä. Joskus kahdesti. Varmasti joskus kolmestikkin, mutta se on todennäköisesti browniemaniassa pyyhkiytynyt muististani. Lucky me.

Niin, että omalla vastuulla.



   

Luurankoja ja pöllöjä ja muita

Pinterestistä on Tiina taas löytänyt minulle lähettämisen arvoisia kuvia. On taas vaikka mitä. Suihkuverhoja ja kynttilänjalkoja. Kaikkea siistiä.

  

Pin pin pin pin

Tiina on taas lähettänyt pinterestin kautta valikoiman kuvia viime viikkojen (kuukausien?) aikana.

Joskin täytyy tunnustaa, että tuo baarikärryksi laitettu Ikean kärry tuli Facebookin kautta. Mutta mielestäni sitä ei pitäisi käyttää tuota kärryä kohtaan. Koska se on kuitenkin turkoosi RÅSKOG tarjoiluvaunu ja vielä joskus olemme onnellisesti yhdessä.

  

Ukulele-ouyey!

Muutaman vuoden olen kohta suunnitellut ukulelen soittoa. Siitäkin huolimatta, että siitä on tullut sellainen hipsterisoitin. Mutta olen valmis katsomaan sellaisen ohi, koska ukulelet ovat niin mahtavia. Kaikki niissä on mahtavaa. Ne ovat söpöjä minikitaroita, niistä tulee mieleen Havaji, leit ja kookoksiin tehdyt drinkit ja niillä voi soitella sellaista letkeää saaritunnelmaista musiikkia. Lisäksi en pidä sitä mitenkään vakavasti otettavana soittimena, joten jos sillä soittaa vähän niin ja näin se ei haittaa, koska se on ukulele ja sen kanssa ei kuulukkaan ottaa juttuja vakavasti. Lisäksi sitä on helppo lähestyä sen selkeän vaarattomuuden takia. Se ei ole pelottava kuten vaikka saksofoni. Kuka alkaa noin vaan soittamaan saksofonia, jos siltä tuntuu? Ei kukaa. Se vaati pohdintaa ja syvää halua tehdä niin, koska saksofonit ovat kalliita ja niissä on paljon vaikeita nippeleitä ja sitä ei varmasti voi opetella soittamaan vaan Youtube-videoita katsomalla. Mutta ukulele, se on juuri sellainen hyvänmielen helppo hassuttelusoitin jota voi soittaa hyvin tai sinne päin ja silti kaikilla on mukavaa. Näin siis ainakin kuvittelen vielä nyt.

Koska ostin ukulelen. Tänään.

Kaikki oikeastaan alkoi muutamia viikkoja sitten kun kansalaisopiston syksykatalogi saapui ja katsottuani millaisia ilmaisluentoja täälläpäin on (Keskiaikaiset vaatteet ja asusteet 2.9. ja Lenin, Stalin ja lapset 1930-luvun neuvostoliittolaisissa koulukuvissa 18.11.), päätin vilkaista järjestettäisiinkö täällä ukulele-kursseja. Ja kävi niin, että siellä, vakavasti otettavien piano- ja kitaratuntejen välissä oli ukulelen alkeet. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että varmasti Youtube olisi ihan hyvä opettaja, ajattelin, että koska en ole ikinä soittanut mitään soitinta, ehkä ne perusteet voisi kuulla joltain sellaiselta ihmiseltä, jolle voi esittää kysymyksiä. Satun asumaan muusikon kanssa, joka kyllä sanoi opettavansa minua jos niin tahdon, mutta päätin, että parisuhteen kannalta on varmaan parempi harjoitella aluksi jonkun muun kun poikaystävän kanssa. Lisäksi tahtoisin ajatella, että voisin tavata ihmisiä siellä kurssilla. Ja varmasti ne ovat ihan mukavia jos kerran tahtovat soittaa ukulelea.

Joten ilmoittauduin kurssille ja ostin ukulelen. Noin vaan. Koska jos en tee sitä nyt, koska sen teen?

Sattumalta löysin itselleni söpön punaisen soittimen (jossa on delffiinejä!!!), vaikka alunperin olikin tarkoitus maalata se itse uudestaan. Todennäköisesti maalaan sen silti uudestaa, mutta nyt sen kanssa ei ole kiire. Tai siis sen kanssa ei ollut kiire kunnes kirjoitin Pinterestin hakukenttää "ukulele" ja näin kaiken tämän...

Mutta säilytyspussihan pitää tehdä heti Toki mukana tuli punainen huitulapussi, mutta kyllähän se itse pitää tehdä.



  

Punaista nastaa näyttää Pinterest

Toivon, että Tiina osaa arvostaa sitä, että käyn hänen lähettämänsä pinnit aina läpi ja valitsen suosikkini.