Heini ja Jones ratkaisevat

Saimme sarjamurhaajan kiinni. Jonesista ei ollut kamalasti apua...

  

Jonesin monet kasvot

Ei pidä luulla, että orastava ukuleleharrastukseni olisi tullut Criminal Casen tielle. Ehei. Ratkaistuani viimeisen murhan historiallisessa keskustassa (murha-aseena cupcake) siirryin yliopistoalueelle. En varsinaisesti ollut siitä mielissäni, koska tykkäsin historiallisesta keskustasta. Tykkäsin ratkaista rikoksia kartanoissa, teattereissa ja museoissa. Tykkäsin kummituksista ja hautausmaista. Mutta ei siellä yliopistoalueellakaan niin kamalaa ole ollut.

Sielläkin on ollut kirjastoja ja mielenkiintoisia tyyppejä. Ninjahamsteri, piraijoita, sarjakuvamessut, hipstereitä ja sarjamurhaajakin! Olen niin odottanut sarjamurhaajaa.

Ja Jones on näyttänyt kaikki kasvonsa, vihreät, siniset, vaaleansiniset ja sini-oranssit.

Nyt olen jo viimeisessä jutussa ja pääsen sitten siirtymään Maple Hightsiin, joka on ilmeisesti joku rikkaiden asuinalue. Toivottavasti sielläkin on sarjamurhaaja.



  

Ihanan synkkää menoa Grimsboroughssa

Olen edelleen koukussa Criminal Caseen. Tilanne ei ole muuttunut sitten viime syyskuun. Kun aloitin, tutkin murhia teollisuusaluella. Siellä kaikki oli hämyistä, tyypit pikkurikollisia, strippareita ja jengiläisiä. Sitten siirryin talouskeskukseen jossa oli enemmän likaisia bisnesmiehiä ja toimittajia ja korruptiota. Ja sitten pääsin historialliselle alueelle. Täällä on mahtavaa!

Epäillyt ovat hienostelevan outoja, niin kun Agatha Christien hahmoja. Rikospaikat ovat kirjastoja, museoita, vanhoja kartanoita, antiikkikauppoja ja pääsin hautausmaalle. Rikoksetkin ovat jotenkin pidemmälle harkittuja. Yksi uhri oli täytetty niin kuin Norman Batesin äiti, ja nostettu näytille museoon, viimeksi tutkin rituaalimurhaa kryptassa ja nykyisessä jutussa on järvihirviö. Haluaisin olla historiallisella alueella aina! Minä ja uusi koirani Nappi.

COWER, MORTALS!



  

Luulen olevani korruptoitunut

Joskus syys-lokakuussa tein virheen ja päätin katsoa mikä oli tämä Criminal Case-peli Facebookissa. Vähän vaan kävin katsomassa.

No, siellä olen edelleen. Tutkimassa murhia, adoptoimassa poliisikoiria ja saamassa ylennyksiä. Eikä kyse olisi siitä, että pelaan silloin tällöin, vaan joka päivä. Oikeastaan monta kertaa päivässä. En ole ikinä kokenut tarvetta murskata karkkeja tai heitellä vihaisia lintuja, mutta näiden rikosten ratkomisesta on tullut ihan kamala pakkomielle.

Olen ylennyt kapteeniksi, ja juuri siirtynyt toimimaan arvostetulle historialliselle alueelle. Kumppaninani on uskollinen poliisikoirani Ruttu, joka löytää rikospaikalta aina rahaa. Jonka minä muuten pidän itse. Joten voi olla, että olen korruptoitunut. Hitto.

Ensimmäinen poliisikoirani oli saksanpaimenkoira Musti, mutta nyt se on eläkkeellä. Ja heti kun saan ratkaistua kuka tappoi Jacob Dawksin, Grimborouhgin teatterin huippunäyttelijän, pääsen seuraavaan poliisikoirakauppaan ja sitten Ruttu jää eläkkeelle.

Tällä hetkellä tiedän, että tappaja käyttää meikkiä ja juo punaviiniä. Se voin olla vaikka minä. Kuka tietää.