Peruna ja kärpässieni

On ihmisiä jotka ostavat joka vuosi kasan jouluisia paperirullia ja käyttävät niitä paketteihinsa.
On ihmisiä jotka ostavat monta rullaa samaa paperia ja siihen hyvin sopivaa narua ja pakkaavat kaikki paketit samanlaisiksi.
On ihmisiä jotka pakkaavat lahjansa lahjapusseihin.
On ihmisiä jotka pakkaavat lahjansa sanomalehteen.
On ihmisiä jotka eivät pakkaa lahjoja, vaan antavat ne sellaisinaan.
On ihmisiä jotka tahtovat painaa omaa lahjapaperia, vaikka varmasti olisi muutakin tekemistä.

Hei, olen Heini, ja tahdon painaa omaa lahjapaperia.

Perunalla tietysti, Onhan perunapainanta supersiistiä. Helppoa ja halpaa ja iloisen näköistä. Joten kaivoin esiin perunapussista pari perunaa, halkaisin ja sitten kaiversin kaksi eri kokoista kärpässienen hattua ja jalkaa ja vähän tähtiäkin. Sitten vaan akryylimaalit esiin. Ensin punaisia hattuja, niille valkoiset jalat. Vielä pilkut päälle kun punainen kuivui. Toiselle paperille ensin valkoisia tähtiä, sitten vihreitä.

Paperit palasiksi ja lahjat kääröön. Narua ympärille ja leimasimilla nimet, jotta joulupukki osaa jakaa lahjat oikein.

Tykkäsin molemmista, mutta kärpässienistä tietysti enemmän.



 

Joulu tuli, joulu meni

Joulu, tuo mässäilyjuhlien ykkönen, on juhlittu taas tältä vuodelta. Kaikenlaista taas ehti. Leivoin kamelikeksejä ja pipareita, painoin perunalla omaa lahjapaperia, tein joulusukat vanhasta villapaidasta, matkustin useita satoja kilometrejä, rapsutin montaa koiraa, nukuin monella eri patjalla, sain lahjoja, annoin lahjoja, pelasin lautapelejä, maistelin viskejä ja portviinejä, saunoin ja söin lihaa.

Huomenna kannan joulukuusen ulos. Vuoden päästä sitten uusi.



   

Itämään tietäjä -keksit

Suunnitelmani oli tehdä niitä manteleita halailevia nallekeksejä. Paitsi, että olisin korvannut mantelit ranskanpastilleilla, koska kanssani asuva keksinhaluinen ei reagoi pähkinäjuttuihin hyvin. Mutta sitten asuinpaikkani kääntyi minua vastaan. Kävi ilmi, että missään kaupassa ei myyty pieniä nalle piparimuotteja. Itseasiassa joka paikassa oli tarjolla sellainen samanlainen pahviständi, jossa oli ne samat kulmikkaat ihmishahmot, possut ja joulukellot. Edes sellaisesta erikoiskaupasta jossa myydään vaan keittiötavaraa ei ollut pieniä nallemuotteja.

Tampereelta olisin Ullan unelmasta nallet saanut (juuri tuo keskikokoinen 4.5 cm), mutta ei se tähän hätään auttanut.

Joten jouduin muuttamaan suunnitelmaani lennossa. Päätinkin tehdä mausteisia itämaan tietäjä-keksejä. Perustaikinan siis pidin samana (koska siihen aineet oli jo kotona), päätin vain lisätä mausteita ja muuttaa mallia.

Joten tein kameleita. Osa näyttää perinteisiltä, osa on erikoisia kyttyrättömiä ja sarvellisia kameleita. Ehkä ne joistain näyttävät hirviltä, mutta kameleita nekin ovat. Erikoiskameleita.

Sokerikeksitaikina (4 pelliä pieniä keksejä)

375 g/n. 6dl jauhoja

1.5 tl suolaa

225 g margariinia

200g /n.2 dl sokeria

1 kananmuna

1tl vaniljauutetta /1 vaniljatanko

Itämään tietäjä-mausteet

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 appelsiinin raastettu kuori

Jos muistaa, voi lisätä myös kardemummaa ja mahdollisia muita haluamiaan mausteita.

Sokeri ja huoneenlämmössä pehmennyt rasva vaahdotetaan. Sitten mukaan vatkataan kananmuna. Siivilöidään joukkoon jauhot ja mausteet ja sekoitetaan varovasti tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta muotoillaan litteä kiekko, sellainen pikkulautasen kokoinen, kääritään se kelmuun ja laitetaan jääkaappiin pötköttämään tunniksi.

Jähmettynyt taikina laitetaan kahden leivinpaperin väliin ja kaulitaan noin puolen sentin paksuiseksi. Vaatii vähän voimaa muuten. Sitten lätty laitetaan pakastimeen pötköttämään. 15 minuuttia riittää.

Kaivetaan esiin valitsemasi muotit ja painellaan keksejä irti kunnes taikina loppuu. Keksit leivinpaperille ja leivinpaperit pellille. Sitten pellit pakkaseen. Tämä kaikki jäähdytys siis jotta keksit pitävät muotonsa juuri sellaisina kun millaisiksi ne leikkaat. Laitetaan uuni lämpenemään 165 asteeseen.

Vartti pakkasessa pötköttelyä riittää ja sieltä suoraan uuniin. Annetaan paistua 12-14 minuuttia, kunnes reunat saavat vähän kullanruskeaa väriä. Annetaan jäähtyä pellillä.

Nautitaan vaikka chai teen kanssa. Tai glögin. Tai vaikka kuohuviini kanssa. Tai pelkiltään matkalla keittiöstä olohuoneeseen.

Hölmö erikoiskameli. Peruuttaa koko matkan perille.



   

Piparihymyjä ja mantelinalleja

Ajattelin jakaa omaan silmääni osuneita Pinterestideoita vaihteeksi. Lähinnä joulujuttuja. Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävät joulusta ja tykkäävät askarrella omia koristeita. Se on mahtavaa.

Luulen, että pitää kuuseen askarrella muutama lintuhäkki. Ja varmasti tulen leipomaan hymynaamapipareita ja nallekeksejä. Joulusukkaperinnettä koitin jo aloittaa viime vuonna. Voi olla, että siitä pitää mainostaa tänäkin vuonna. Koska mielestäni kaiken ikäiset tarvitsevat pikku yllätyksiä jo heti aamusta, jotta jaksaa odottaa Joulupukkia iltaan asti.



 

Tulta ja rintoja jouluksi /1&2

Kyseessä on suuri joulukuusenkoristeet 2014-projekti. Ymmärrän kyllä, että on toukokuu. Mutta jos on päättänyt tehdä joulukuuseensa 23 pientä topattua mytologista hahmoa, pitää aloittaa ajoissa. Ja vaikka ne kuuseen ovatkin menossa, niiden tekeminen ei varsinaisesti ole jouluista, koska ne eivät varsinaisesi ole jouluisia. Ei tonttulakkeja, joulupukkeja, enkelinsiipiä, lumiukkoja tai lahjapaketteja. Ainoastaan mytologisia olentoja jotka todennäköisesti tahtovat houkutella sinut ennenaikaiseen kuolemaan. Ja se jos mikä on jouluista.

Oikeastaan feeniks on ihan kelpo kaveri. Se syttyy palamaan kuollessaan ja syntyy sitten aina uudestaan tuhkastaan. Se tulee apuun kun sitä tarvitsee kipeimmin ja sen kyyneleet pelastavat jopa kuolemalta.

Merenneidot eivät ole lainkaan niin käteviä kumppaneita kun feenikslinnut. Ne vain kutsuvat sinut laulullaan paikalla, upottavat laivasi ja sitten sinut. Ja koska en usko, että oikeat merenneidot käyttäisivät simpukkabikineitä, kysyin ystäviltäni ovatko tissit jouluisia. Monet olivat sitä mieltä, että olivat. Jostain syystä se ei yllättänyt minua.

Enää 21 jäljellä.