Bride of Frankenstein

Halloween tuli ja meni. Ilokseni kävi ilmi, että täälläkin löysin ihmisiä jotka tahtovat järjestää halloweenjuhlia jonne kuuluu pukeutua.

Itse asuni ompelin kasaan saumurilla juhlapäivänä. Kahdesta isosta t-paidasta tehty pitkähihainen ja vanhasta helmalakanasta leikattu a-linjainen mekkonen valmistuivat ehkä vartissa ja vaativat yhteensä kuusi saumaa. Kyse ei siis ollut mistään ompelun taidonnäytteestä.

Hiuksia sen sijaan laitoin sitten ainakin tuplasti pidempään. Koko päivän hiuksissa olleet foliorullat muuttivat hiukseni hulluksi korkkiruuvimopiksi. Sitten seurasi tupeerausta, kuivashamppoota, hiuslakkaa, paljon pinnejä ja yksi vanha pesuruusuke. Sitten vielä lisää lakkaa ja kuivashamppoota ja muistaakseni taas lakkaa. Kauniit valkoiset raitanikin tulivat kuivashamppoolla. Olo oli kuin Marie Antoinettella.

Sitten vielä hullut taivasta kohti taipuvat kulmakarvat ja elegantit arvet leukaperiin. Ja tummaa huulipunaa.

Olo oli arvokas ja painovoimaa uhmaava. Oodini Frankensteinin morsiammelle.



  

Ilta yksin vieraissa

Vietin siis iltaa yksin, mutta en ollut kotona.

Aloitin tietysti penkomalla paikat, kokeilemalla vaatteita vaatekaapissa, soittamalla paljon ulkomaanpuheluita ja syömällä kaiken ruuan jääkaapista. No en oikeasti.

Baileysiä otin kyllä jääkaapista (koska niin kehoitettiin tekemään) ja maapähkinävoitakin, koska en ollut maistanut sitä aiemmin (kyllä, olen juuri niitä ihmisiä). Ja sitten ideoin siitä heti yhdessä takapihan marjapuskien kanssa suomalais-amerikkalaisen leipäherkun: mallasleipää, maapähkinävoita ja punaisia viinimarjoja. Oli muuten aika hyvää, vaikka ei ehkä siltä kuulosta.

Sitten tein kukkaseppeleen. Joka ei ollut niin helppoa kun voisi luulla. Kun lähdin poimimaan kukkia, odotin noukkivani niita suuren, monivärisen kimpun heti kohta pihasta päästyäni. Mutta täällä ei jostain syystä ollut missään kukkia. Kaikki ojanpenkat ja kävelytien reunat oli ajettu ruohonleikkurilla mataliksi ja ne muutamat paikat jossa korkeaa heinää oli, kasvoi enää siankärsämöä ja pietaryrttiä. Lopulta onnistuin jostain haalimaan yhden maitohorsman, muutaman kissankellon ja vähän puna-apilaa.

Ja tietysti lakkasin kynteni värillä jota ei löydy omasta valikoimasta. Se on Sea bug. Varmaan joku skorpionin ja sudenkorennon sekoitus joka asuu meressä. Ehkä puree, mutta ei niin, että tulisi muuta kun pieni pistos ja paha mieli. Mutta ei mitään vakavampaa. Sellainen vähän yksinkertainen otus.

Ihan yksin en toki iltaa viettänyt. Takapihapuuhailussa mukanani oli Masi, josta otetut kuvat ovat kaikki epätarkkoja, koska menetin valon ja mallini ei ollut yhtään paikallaan. Yhtään.

    

Vintage kynnet ja vintage muumi

Vaikka kynnet ovatkin vasta tältä päivältä (tai alunperin vuodelta 1984, miten se tahtoo ajatella), niin muumi on painettu jo 1963. Lakan tuoreudesta huolimatta niistä tulee vintage mieleen. Kukkaiset seinäpaperit, papiljotit, beiget sukkanauhaliivit, hajuvesipullot jossa on sellainen pullea ja ohuella neuloksella peitetty kumipumppu ja kultareunaiset kupit.

 

Pilkkuja jos jonkin värisiä

Valkoisia, vaaleanvihreitä, vaaleansinisiä, vaaleankeltaisia, neonkeltaisia ja kellanvihreitä.

Kirjat (lähinnä Enkelit ja demonit) ja jotkut tv-sarjat ovat opettaneet, että ihminen alkaa nähdä pilkkuja kun on tukehtumassa. En tiedä onko se totta, mutta se kuulostaa vaaralliselta. Kynsissä pilkut eivät varmaankaan haittaa. Ainakaan jos ovat kynsilakkaa. Jos kynsissä on pilkkuja jotka eivät ole kynsilakkaa, kannattaa ne ensin koittaa pestä ja sitten jos se ei auta, mennä lääkäriin.

Heti lakkausta seuraavana päivänä lähdimme heittämään frisbeegolfia ja oikea käden kynnet piti leikata, että saan kunnolla otteen kiekosta. Olen ihan tarpeeksi huono, ilman, että en saisi kunnon otetta. Sitten illalla kun oli aikaa, eikä vaan kiire, leikkasin toki vasemman käden mätsäämään. Nyt kynnet näyttää juuri siltä, että olen lakannut ne ennen leikkaamista. Eli hölmöltä.



 

Oikea yli, vasen yli

Letitin kynteni. Swish, swish, swish vaan. Minttua, lilaa ja kultaa. Kesävärejä. Kesäkynnet. Nämäkin. Onhan kesä.

Ja jotta ei ole epäselvää, kaikki kynteni ovat samanlaiset. En vain lakkaa vasenta kättä näön vuoksi.



  

Vesimelonikynnet ja feikkidrinkki

Kesä ja vesimelonikynnet.

Vaikka äskeinen antaa ymmärtää, että lakkaan aina kesäisin kynteni vesimeloneiksi, se ei pidä paikkaansa. Tämä oli eka kerta. En yleensä nyhjää kynsieni kanssa näin paljon, vaikka nyhjätä tykkäänkin. Suosin yhtä tai kahta väriä kerralla. Mutta ehkä nyt alan nyhjäämään.


Perjantai ja feikkidrinkki.

Viimeksi tein melkein valkovenäläistä ja nyt onnistuin luomaan melkein mojiton.

Melkein mojito

pakastinkylmää espanjalaista cavaa

vettä

pari lirausta sitruunamehua

lusikallinen sokeria

basilikan lehtiä

jäitä

Murskaa lasin pohjalla basilika sokerissa ja lirauksessa sitruunamehua. Lisää jäät, viina, toinen liraus sitruunaa ja vesi. Juo pillillä, niin kun olisit Karibian risteilyllä.

Bon Voyage!



  

Aina on tilaa yhdelle

Joka käyttää Rexonaa. Ei, vaan kynsilakalle. Vaikka niitä olisi jo luvattoman monta, niin aina yhdelle on tilaa. Mikä on hyvä, koska Tokmannin kynsilakkalaaria on niin vaikea vastustaa.

    

Valinnan vaikeus

Jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toiset. Esimerkiksi kynsilakan valinta. Se on joka kerta vaikeaa.