maanantai 30. kesäkuuta 2014

Torstaimaanantai

Virallisesti on toki maanatai, mutta ruoka on torstailta. Hernekeittoa ja pannukakkua.


Kyllä, kuulun niihin ihmisiin joiden mielestä purkkihernari on parempaa kun itsetehty.

Pannukakku (pellillinen)

7 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
3 munaa
1 tl suolaa
50 g rasvaa

Sekoita maito, jauhot ja suola. Anna turvota 15 minuuttia. Lisää munat, seulattu rasva ja sekoita taas. Kaada uunipellille. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Tarjoile hillon kanssa.


Piti lisätä kardemummaakin, mutta unohdin. Jatkossa ehkä muistan.



  

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kello viiden graffitit: Behind the scenes




  

Kello viiden graffitit

Olen tietoinen siitä, että neulegraffiteja ei pidetä ilkivaltana, joten ei ole mitään syytä kiinnittää niitä salaa. Mutta se tuntui jännemmältä niin. Joten lähdin kiinnittämään niitä viideltä lauaantaina. Aamulla.

#1 HIPSTERIPUPU
Pupu löysi itselleen heti uuden käyttötarkoituksen.




#2 TUPLAKALLO


#3 DON'T PANIC!


#4 COWABUNGA!


#5 WHAT DOES THE FOX SAY?




 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mitä ketut sanoo?


Tämä juttu on nyt totaalisesti karannut käsistä...



   

torstai 26. kesäkuuta 2014

Sokerikalloja

En ole varma olisiko minun pitänyt aloittaa graffitieni paikkojen määrittämisestä, vai graffiteista. Olen jo aloittanut graffiteista, joten sitä ei voi nyt enää perua. Tehty mikä tehty. Nyt pitää mennä etsimään niille hyvät paikat.




  

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

COWABUNGA!

Päätin alkaa tehdä naulegraffitteja. Eilen päätin. Noin vaan. Kahdesta syystä:

1/ Tykkään näpertää ja kirjoa pieniä tilkkuja, mutta en tiedä mitä niillä tekisin.

2/ Tykkään neulegraffiteista.

Päätös oli helppo.


Aloitin klassisella Linnunradan käsikirja liftareille lainauksella ja sitten lähdin hulluttelemaan ristipistoilla JA kirjonnalla. Pelkään, että tämä lähti heti menemään pelottavan suurivaivaiseen suuntaan. Ei siinä, että se lopulta haittaisi, koska sehän oli yksi syistäni ryhtyä tähän. Nyt näperrän sokerikalloa. Laitan siihen ehkä paljettejakin. Niin. Siihen se nyt heti sitten meni.



  

Oranssia, pinkkiä, sinistä, harmaata

Näkymiä tietokoneen takaa.




  

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Avokadot, nuo kurttuiset pikku perkeleet

Tykkään avokadoista. Parhaimmillaan ne maistuvat samaan aikaan raikkailta ja kermaisilta, niiden koostumus on jotenkin ilahduttavan jännittävä, ne ovat kauniin värisiä ja vaikuttavat siltä, että olisivat kasvaneet avaruudessa. Jos teen salaattia ruuaksi, avokadoja pitää olla. Muuten jotain jää puuttumaan.
 

Mutta kyllähän kaikki tietävät, että avokadot ovat hevi-osaston kusipäitä. Ostat itsellesi sitten yhden tai useamman avokadon, niiden syöminen oikeaan aikaan on ihan arpapeliä. Ensin ne ovat liian raakoja ikuisuuden, ja sitten oltuaan noin kaksi tuntia täydellisiä, ne menevät ylikypsiksi.


Ja kaupan "syöntikypsät" avokadot ovat myytti. Jos ne ovat kaupan mukaan kypsiä, ne ovat jo mössöä. Ja sitten ne on vielä pakattu muovirasioihin, jotta niitä ei pääse kunnolla kokoilemaan.

Kyllä, kokeilen hedelmiä kaupassa. Jos olen ostamassa yhtä avokadoa, voin kokeilla ne kaikki läpi. Ja jokainen jonka mielestä se on kamalaa, voi lopettaa tuoreiden hedelmien ja vihannesten ostamisen. En näe mitään syytä miksi mun pitäisi ostaa liian raakoja tai ylikypsiä tuotteita vain koska jonkun mielestä en saa puristella avokadoja kaupassa. Henkilökohtaisesti ainakin pesen hedelmät ja vihannekset kotona, joten mulle on yhden tekevää onko joku muu kokeillut niiden kypsyyttä aikaisemmin.

Joten myös ihmiset jotka eivät anna muiden valita hedelmiään rauhassa ovat ärsyttäviä. Mutta eivät niin ärsyttäviä kun avokadot.

Ja myös tyypit jotka laittavat banaanit niihin kahiseviin pikkumuovipusseihin ovat outoja. Miksi? Banaanithan on jo pakettu ja kytketty kätevästi yhteen.

Klik



 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Viininurkka: Hannibal (ja juhannus)

Näin sen löysin: Päätin Alkossa ostaa punaviiniä juhannusta varten ja harhailin punaviinihyllylle. Päätin ostaa Espanjalaista punaviiniä, sen kunniaksi että Espanja tippui MM-kisoista. Koska ilmeisesti Espanja pelaa huonoa jalkapalloa ja mielipiteeni perustuu täysin siihen mitä avoke sanoo, koska itselläni on hyvin vähän mielipiteitä jalkapallosta. Sitten siinä Espanjasta tulleiden viinien joukosta pongasin lempisarjamurhaajani mukaan nimetyn viinin. Ostopäätös oli välitön. Eikä elefantistakaan ollut haittaa.

Hyvää oli. Lapun mukaan Hannibal olisi hyvin vähätanniinista ja marjaisaa. Ja niin se oli. Vähän kun olisi mehua juonut. Mikä ei välttämättä aina ole hyvä asia, koska jos viinisi maistuu mehulta, sitä voi tulla kulauttaneeksi huomattavan nopsassa tahdissa. Joten itseään pitää vahtia. Pullon mukaan se sopii pastan ja pizzan kanssa. Itse join sitä ensin pelkiltään ja sitten juuri grillistä tulleen hampurilaisen kanssa, joten se sopii myös seurusteluun ja auringonpaisteeseen, hirvenjauhelihaan ja kitkeriin karsinogeeneihin. Ja jos lasiisi lentää kärpänen, sekään ei varmaan haittaa.


Kippis!



  

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Eläimellistä menoa

Enkä nyt tarkoita, että ihmiset pelkästään olisivat käyttäytyneet eläimellisesti, vaan siellä oli oikeita eläimiäkin.

Lisäksi oli hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista, kavereita, kokko, taikoja ja vaikka mitä. Juhannuksesta siis puhun. Vietin sitä pienten hirsimökkien ympäröimänä.