Stirred not shaken

Kävimme elokuvissa katsomassa Maleficentin ja päädyimme sen jälkeen yksille. Sitten puhuimme elokuvasta ja sitten elokuvista yleensä ja jotenkin päädyimme James Bondiin ja sitten valistin (varmaan jo ainakin kolmatta kertaa), että Bondin alkuperäinen juoma ei ollut vodkamartini, vaan americano. Sitten päädyimme kysymään baarimikolta mitä americanoon tarkalleen tulee (ainoastaan camparin osasin nimetä) ja sitten päädyimme tilaamaan sellaisen. Ja vertailun takia myös vodkamartinin, jonka saimme ravistettuna, ei sekoitettuna.

Drinkkien yhdistävä tekijä on vermutti. Americanossa on makeaa vermuttia ja martinissa kuivaa.

Vodkamarttini maistui mielestäni hieman puhdistusaineelta, kuten aina kaikki missä maistan vodkan. Luulen, että jos alan juomaan tulevaisuudessa martineja, olen ginmartinityttö. Tai ehkä pitää sanoa vain martinityttö, koska martinissa on giniä ja vodkamartinissa on vodkaa. Hmm... ehkä mietin tätä sitten kun alan niitä juomaan.

Americano taas on aika karvas jälkimaku, koska campari. Sanokaa ei camparille. Appelsiinin viipaleesta tykkäsin.

Kumpikaan ei ollut varsinaisesti pahaa, mutta en voi James Bondia kyllä onnistuneista juomavalinnoista onnitellakaan. Tosin ei Jameskaan varmaan minua onnittelisi kossurussianista. Tai ehkä onnittelisikin. Tiedä vaikka tykästyisi siihen. Kyllähän hento vaaleanpunaisen sopii smokkiin kivasti. Ja Venäjä on toistuvasti mukana Bondeissa. Ja kossunkin voi varmaan vaihtaa vodkaan, jos sillälailla sivistynyt tahtoo olla. Mutta sitä ei kyllä voi ravistaa hiilihappojen takia.

Vodkarussian, stirret not shaken.