Vietin siis iltaa yksin, mutta en ollut kotona.
Aloitin tietysti penkomalla paikat, kokeilemalla vaatteita vaatekaapissa, soittamalla paljon ulkomaanpuheluita ja syömällä kaiken ruuan jääkaapista. No en oikeasti.
Baileysiä otin kyllä jääkaapista (koska niin kehoitettiin tekemään) ja maapähkinävoitakin, koska en ollut maistanut sitä aiemmin (kyllä, olen juuri niitä ihmisiä). Ja sitten ideoin siitä heti yhdessä takapihan marjapuskien kanssa suomalais-amerikkalaisen leipäherkun: mallasleipää, maapähkinävoita ja punaisia viinimarjoja. Oli muuten aika hyvää, vaikka ei ehkä siltä kuulosta.
Sitten tein kukkaseppeleen. Joka ei ollut niin helppoa kun voisi luulla. Kun lähdin poimimaan kukkia, odotin noukkivani niita suuren, monivärisen kimpun heti kohta pihasta päästyäni. Mutta täällä ei jostain syystä ollut missään kukkia. Kaikki ojanpenkat ja kävelytien reunat oli ajettu ruohonleikkurilla mataliksi ja ne muutamat paikat jossa korkeaa heinää oli, kasvoi enää siankärsämöä ja pietaryrttiä. Lopulta onnistuin jostain haalimaan yhden maitohorsman, muutaman kissankellon ja vähän puna-apilaa.
Ja tietysti lakkasin kynteni värillä jota ei löydy omasta valikoimasta. Se on Sea bug. Varmaan joku skorpionin ja sudenkorennon sekoitus joka asuu meressä. Ehkä puree, mutta ei niin, että tulisi muuta kun pieni pistos ja paha mieli. Mutta ei mitään vakavampaa. Sellainen vähän yksinkertainen otus.
Ihan yksin en toki iltaa viettänyt. Takapihapuuhailussa mukanani oli Masi, josta otetut kuvat ovat kaikki epätarkkoja, koska menetin valon ja mallini ei ollut yhtään paikallaan. Yhtään.
