Viininurkka: Beaujolais Villages Nouveau (ja Tuntematon sotilas)

Katson Tuntemattoman sotilaan joka vuosi. Tänä vuonna Yle ei pelleile sen kanssa, vaan näyttää sen kahdelta, joka on juuri se aika kun se kuuluukin näyttää.

Tuntemattoman kanssa oli tarjolla Beaujolais Nouveauta, jonka olemassa olosta kuulin vasta vuosi sitten. Kyseessä on siis tämän vuoden sadosta tehty viini, joka tulee markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (kyllä, se on juuri noin tarkkaa). Ilmeisesti muutkin valmistavan nouveau-viinejä, mutta Beaujolais on niistä tunnetuin.Viinin ideana on antaa ilmeisesti osviittaa sen vuoden sadosta ja siitä millaisia viinejä on odotettavissa sitten kun ne "tavalliset" viinit kypsyvät. Tämä on siis se miten itse olen ne ymmärtänyt, tiedoissani voi olla puutteita.

Viini oli tästä syystä hyvin nuorta, kevyttä ja aika hapokasta. Se ei ollut sellaista täyteläistä ja pyöreää millaiseksi punaviinin miellän vaan jotenkin kulmikasta. Mutta ilmeisesti tämän viinin kuuluukin olla sellaista ja se on tarkoitettu nimenomaan tulevaisuuden arviointiin, ei niinkään nautiskeluun ja herkutteluun. Mutta ei se silti pahaa ollut, kulmikasta vain.

Ja sen hapokkuutta tasoitti hyvin sen kanssa nauttimani kirsikkamurupiirakka. Reesen maapähkinäkuppi taas ei sopinut siihen niin hyvin. Mutta makean, lämpimän piirakan kanssa se toimi oikein hyvin. Ja sopii kivasti Lehtoon, Määttään ja Tuntemattomaan noin yleensä.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja muuta sellaista.



  

Viininurkka: Yalumba (ja kanawokkia)

Meillä oli vieraita. Yövieraita. Ja sitten laitettiin ruokaa ja pullo viiniäkin oli. Keittiön pöytä piti siirtää keskelle keittiötä, kun syöjiä oli kaikille neljälle sivulle.

Ruuaksi tehtiin basmatiriisiä ja tulista kanawokkia, mutta valkoviini tuli silti Australiasta. Viime vuoden rieslingiä. Kuulemma Australian vanhimmalta perhetilalta. Ja kelpo tavaraahan tuo oli. Ihan ensimmäisen kerran kun maistoin, jälkimaku toi jostain syystä mieleeni Magnersin. Tuntui, että viinissä olisi ollut joku hieman ylikypsä vivahde, mutta voi olla, että kuvittelin koko jutun. Mutta siis se oli hyvä jälkimaku. Tykkäsin. Ja ilmeisesti upposi vieraisiinkin.

Jälkiruuaksi oli Fazerin sinistä :)



 

Viininurkka: Gwynt Y Ddraig (ja thinking outside the box)

Laatikon ulkopuolelta ajattelua siksi, että kyseessä ei ole viini lainkaan. Vaan siideri. Ja jos joku ei tiennyt, niin siideri ei ole yhtään sama asia kun viini. Mutta join tätä eilen saunajuomana ja innostuin siitä todella ja lisäksi olen huikeasti pätevämpi arvostelemaan siideriä kun viiniä.

Gwynt Y Ddraig, eli The Dragon's Breath, tulee Walesista, tuosta D-, ja W-kirjainten luvatusta maasta. Se on ihanaa kullankeltaista omenanektaria joka on kypsytetty tammitynnyreissä (kuten Pommac ja kaikki muukin hyvä). Se maistuu kypsältä ja hyvällä tavalla mädältä, niin kuin Magners, mutta enemmän. Se maistuu pyöreältä ja pehmeältä, tasaiselta hyvällä tapaa. Se oli ihanaa. Olen vieläkin innoissani.

Tiedättehän miten syksyyn tarvitsee vahvempaa siideriä kun kesää. En tarkoita voltteja vaan makua, joskin tämä lohikäärmenektari sisältää niitä 7%. Sellaista vahvaa mehumaista ja kellarissa mädäntyneen makuista siideriä, jota voisi ajatella myös tarjoilevansa kuumennettuna ja kanelitangolla mautettuna (mmmm...). Tämä on juuri sellaista. Syksyistä, kypsää lohikäärmeturvasiideriä. Siideriä jota kuuluu nauttia kun harmittaa tai kun on kylmä ja kaikki muuttuu paremmaksi. Tulee kultainen olo, niin kuin lohikääme hönkisi päällesi. Se oli runollista. Ja kertoo juuri mitä ajattelen tästä siideristä.

Ostin Alkon viimeisen pullon. Toivottavasti ne täyttävät hyllynsä pian. Lisäksi join siiderin ennen kun otin siitä kuvia. Koska siinä lohikäärme-euforiassa en ehtinyt ajattelemaan siideriäni pidemmälle.



  

Viininurkka: Korbel (ja väärässä oleva Kalifornia)

Pullo sanoo, että tämä olisi yksi Kalifornian suosituin kuohuviini.
Heini sanoo, että tämä ei ollut kovin hyvä kuohuviini.

Miten tällainen kuohari voi olla yksi Kalifornian suosituin? Kuka on väärässä? Minä? Pullo? Vai ehkä Kalifornia?

Mutta ei ollut hyvää kuplivaa tämä. Se oli jotenkin kitkerän kuivaa ja pistävän makuista. Eikä kuvaakaan meinannut saada otettua, kun parvekkeella oli pimeää ja salama ei meinannut löytyä. Se löytyi lopulta pussista makuuhuoneesta. Ja koska sen paikka on lasikulhossa työhuoneessa, sen sijainti oli siis täysin väärä.

Parempaa kuohuvaa ensi kerralla! Paremmat kuvausolosuhteet ensi kerralla! Parempi Kalifornia ensi kerralla!



  

Viininurkka: Santa Tierra (ja ravintolapäivä)

Kun ravintolamme oli pistetty kasaan, teimme kuten kaikki muutkin jotka ovat joutuneet heräämään seitsemältä sunnuntaiaamuna, otimme päikkärit. Sitten minä ratkaisin rikoksia Criminal casessa, koska en ollut voinut tehdä niin koko päivänä ja avoke lähti heittämään kiekkoa jonnekin metsään. Sitten myöhemmin kun olimme syöneet ylijäämäpekonia ruisleivällä ja lyyttääntyneitä muffinsseja superextrakuorrutteella, meidät kutsuttiin lähikuppilaan käymään läpi ravintolapäivän antia toisten yhden päivän ravintoloitsijoiden kanssa. Ja sitten teimme niin. Ja maistoimme talon viiniä. Koska se oli vaihtunut.

Ja parempaan suuntaan kyllä. Santa tierra oli oikein kelpo tavaraa. Sopi ruuasta puhumisen kanssa ja sopi myös Yatzyyn, jota pelattiin myöhemmin. Maistui hyvin vähän liian lämpimänäkin. Täyteläistä ja pehmeää ja punaista, siis kaikkea mitä punaviiniltä saattaa odottaa.

Mutta kuva paljastaa, että lasi voisi olla puhtaampikin. Huulirasva jäljet aiheutin kyllä minä, mutta nuo harmaat vesitahrat ovat ravintolan sotkua. Aijaijai.



  

Viininurkka: Devil's rock

Koska rokki on paholaisen musiikkia ja oltiin rokkarin syntymäpäivillä, sopi Devil's rock oikein hyvin teemaan. Vaikka viinin "rock" olikin tässä tapauksessa kivi. Mutta pihassa oli kiviä, joten sekin sopii. Ja pullossa olleen tarinan mukaan, kyseinen kivi oli paholaisen pöytä, ja me syötiin pöydän ääressä... joten... Aika paljon yhteläisyyksiä ollakseen sattumaan. Epäilen, että paholaisella oli sormensa pelissä.

Se oli myös ihan mukava ja helppo kesäviini. Raikas ja vähän makea. Sopi nautittavaksi heiluvassa riipputuolissa muovimukista. Ja maistui grilliruuan ja salaatin kera.

Joskaan siitä ei tullut mieleen rokki, kivet tai edes paholainen.



  

Viininurkka: Neron leimaus (ja ajatuksia kotiviinistä)

Tätä viiniä ei voi ostaa mistään. Jos et ollut Taipaleenjoen kaljakellunnassa tai tunne jotakuta joka oli siellä, et varmaan tule maistaneeksi tätä viiniä. Sinne valmistetaan joka vuosi oma kelluntaviini, ja tänä vuonna kun teemana oli antiikki, kyseinen viini oli Neron leimaus.

Meillä on sitä jääkaapissa kaksi pulloa. Se oli ihan sopivaa ruuanlaittoon, mutta juomiseen löytyy varmaan parempiakin vaihtoehtoja. En sano, ettäkö se olisi ollut pahaa, mutta ei se täysin hyvänkään piirteitä täytä. Sanotaan, että se on ihan ok. Ok-ahkoa.

En osaa yhtään sanoa mistä se on tehty, tai kuinka paljon siinä on prosentteja. Mysteeriviini. Se maistuu vähän siltä, että se olisi tehty rypäleistä, mutta tehdäänkö suomessa kotiviiniä rypäleistä? Mutta ei se valkoherukalta tai omenaltakaan maistunut. En ymmärrä kotiviiniä tai ole ihan varma miksi sitä tehdään. En tiedä olenko ikinä maistanut hyvää kotiviiniä. Neron leimaus on varmaan yksi parhaista, mutta kuten todettu, sekin oli vain ok-ahkoa. varmasti kaikki se omena mitä Suomessa käytetään vuosittain kotiviiniin, olisi parempaa pelkkänä mehuna.

Mutta sitten toisaalta, kuka minä olen muiden harrastuksia arvostelemaan. Itse teen käsitöitä. Varmasti se on joistain outoa ja ne eivät voi ymmärtää miksi ompelen itse kun kaupastakin saa vaatteita. Joka on juuri se mitä itse ajattelen viinistä.



   

Viininurkka: Neiss (ja juustohylly)

Herkutteluilta johon kuuluu juustoja ja viiniä alkaa yleensä suunnittelematta ja juustohyllyltä. Sieltä hienolta juustohyllyltä.

Viinirypäleitä oli korissa jo valmiiksi, koska ne olivat halpoja ja aina jos viinirypäleet ovat halpoja, niitä pitää ostaa. Ja sitten emme kääntyneet hevi-osastolta vasemmalle katsomaan leipiä tai kohti maitohyllyä, vaan jatkoimmekin suoraan, koska tarvitsimme juustoa. Sieltä arkisemalta hyllyltä. Mutta sitten se hienompi hylly oli siinä selän takana ja vähän vilkaisimme sinne.

Hienolla juustohyllylla tärkoitan sitä hyllyä jossa on maailmalta tuotuja erikoisjuustoja, osa isoina kiekkoina, osa valmiiksi leikattuina, parin kolmen euron kiiloina. On pestojuustoa, chilijuustoa, pitkään kypsytettyä, vuohenmaidosta tehtyä, kovaa, pehmeää, haisevaa ja vaikka minkä homeista. Mainitsinko jo, että meidän lähikauppa on Sokoksen herkku?

No, ihan juustohyllyn päädyssä oli monta kiekollista ihan valkoista juustoa. Sellaista kovaa ja jämäkkään, jämäkämpää kuin Polar, mutta ei niin jämäkkää kun parmesaani. Se oli outoa, koska se oli valkoista, eikä keltaista. Se oli tehty vuohenmaidosta (Arina old, tulee Alankomaista). Kaikki muutkin, väitetysti pitkään kypsytetyt kiekot oli tehty vuohenmaidosta ja ne olivat kaikki valkoisia. Sitten päätimme haluta maistaa sitä. Sitten mainittiin tapastorstai (vaikka oli keskiviikko) ja joku valkohomejuusto ja viini, koska viinirypäleitäkin jo oli. Ja tässä vaiheessa tarinaa otetaan lihatiskin vuoronumero ja päädytään chorizosalamiin (lähes aina) ja hevosen kylmäsavupaistiin (ekaa kertaa). Sitten suraavasta ovesta Alkoon, jossa otimme punaisen sijasta roséta. Vaihtoehtoja ei ollut laajalti, mutta hyvän pullon silti valitsimme.

Viini oli raikasta ja vaaleanpunaista, kuten rosén olettaakin olevan. Ja se sopi hyvin juustoihin. Ja juustot lihoihin. Ja viinirypäleet kaikkeen. Kaikki sopi kaikkeen. Mutta kyllä se puukenkenkä ja tulppani -maan juusto oli illan kuningatar.

  

Viininurkka: Pongrácz Méthod Cap Classique (ja lapsenvahti)

Olin lapsenvahtina. Kyllä, lapsenvahtina.

Olen onnistunut vakuuttamaan ihmisiä muutaman kohtaamisen perusteella, että olen sillä lailla vastuullinen aikuinen, että minun seuraani voi jättää pieniä lapsia.

Joten vietin viime lauantain Oivan, 2vee, kanssa. Se oli oikeastaan aika helppoa. Oiva otti päikkärit, söimme paahtoleipää ja potkimme palloa. Oiva suuttui kun koskin hänen autoonsa, mutta sitten leppyi kun laitoin hänen vihaisesti poisheittämänsä lippalakin omaan päähäni. Leikimme legoilla ja ajoimme polkupyörällä.

Kiitokseksi tästä viiden tunnin huippusuorituksesta sai kuohuviiniä. Se kehoitettiin nauttimaan heti samana iltana, traumojen välttämiseksi, jonka tein. Vaikka en ole varma sainko mitään traumoja, tuskin sain.

Sivistyneenä leidinä nautin Etelä-Afrikkalaista kuohuviiniäni Jaffa-keksien kanssa. Super chic. Kuiva kuohuviini ja makeat keksit sopivat oikeastaan kivasti yhteen.

Klink klink!



  

Viininurkka: Savia Viva Familia (ja poikamiesboxi)

Olimme menossa katsomaan Hollanti-Costa Rica -peliä naapuritaloon. Päätin jouda lasillisen viiniä parvekkeella ennen sitä. Koska ajattelin, että viini ei varmaan ole parhaimmillaan siellä poikamiesboxin kisakatsomossa. Siellä kuitenkin haisee varmasti siltä, että siellä asuu kolme miestä ja ikkunat ovat kaikki peitettyinä, että telkkari näkyy kunnolla. Ja tuskin niillä on viinilasejakaan. Eihän sellainen viinille oikeutta tee. Luomuakin vielä. Ajatella.

Mutta kotona oli valoisaa ja parvekkeella viileää. Yhdeksän aurinko säteili vastapäisestä talosta ja mulla oli uutta kynsilakkaa. Viini oli raikasta ja kaikeasta siitä luomusta tuli todella leuhka olo.

Ei siellä poikain luona sitten lopulta niin pahalta haissut. Ja oikean viinilasinkin löysin kaapista. Ja popcornia sain. Sielläkin viini oli ihan kelpo tavaraa.

Mutta siellä parvekkeella se maistui auringolta, hyvältä kirjalta ja yksin kotona ololta. Se oli ihanaa.

  

Viininurkka: Trivento (ja jalkapalloa)

Argenttiinan pelin kunniaksi argentiinalaista. Ei siinä, että seuraisin jalkapalloa, mutta olen oppinut siitä viimeaikoina. Ja kun sanon oppinut, tarkoitan, että osaan nimetä muutamia palaajia, tunnistan heidän naamansa ja joistain osaan jopa sanoa joukkueen.

Kaiken tämän tiedän jalkapallosta: David Luiz, se brasilialainen joka näyttää Sideshow Bobilta. Osaan sanoa nykyään jo nimen oikein, enkä yritä taivuttaa sitä "Deividiksi". Bob on puolustaja, mutta tekee myös maaleja (koska on niin hyvä) ja ilmeisesti tämän hetken arvokkain puolustaja siirryttyään Chelseasta Paris Saint-Germainiin. David Luizista tiedän eniten, koska se on paras. Siis mun mielestä.

Sitten on Pirlo, joka etunimi alkaa aalla... Andrea? Andrea. Hän tulee Italiasta ja pelaa jossain joukkueessa joka on voittanut jonkun cupin kolmesti peräkkäin, vaikka edellinen joukkue oli sitä mieltä, että hän on jo liian vanha. Sillä on liehuhiukset ja ennen MM-kisoja joku jalkapalloihminen käski englannin joukkueen varoa Pirloa. Kuten huomaatte, tietoni ovat tarkkoja ja rajattomia.

Leo Messin oikea etunimi on Lionel, ja osaan lausua senkin oikein. Hän tulee Argantiinasta ja on kuulemma maailman paras jalkapalloilija. Itse pidän häntä vähän persoonattomana enkä ole yhtään kiinnostunut missä hän pelaa.

Gerard Piqué nimeen on muistisääntö: Etunimi on sama kun Gerard Depardieulla ja sukunimi on kuin se paita, pike. Mutta todellisuudessa kutsun häntä vaan Shakiran poikaystäväksi. Hän taitaa olla espanjalainen ja pelaa punaisessa paidassa joukkueessa joka käyttää punaisia paitoja.

Sitten on Wayne Rooney Englannista jolla on hassu pieni tonttunaama ja sitten se joka on poikaystäväni mielestä parhaan näköinen jalkapalloilija... siinä nimessä on z... Etsin googlehauistani ja kävi ilmi, että se ei ollutkaan z, vaan x, x niin kun Xabi Alonso. Sillä on punainen parta. Ja sitten on vielä se yksi Brasiliasta, joka värjäsi hiuksensa meksikon peliä varten.

Ja se on kaikki mitä tiedän jalkapallosta miinus mitä tiedän David Beckhamista. Kaikki.

Viinikin oli hyvää. Täyteläistä ja sillain.



  

Viininurkka: Hannibal (ja juhannus)

Näin sen löysin: Päätin Alkossa ostaa punaviiniä juhannusta varten ja harhailin punaviinihyllylle. Päätin ostaa Espanjalaista punaviiniä, sen kunniaksi että Espanja tippui MM-kisoista. Koska ilmeisesti Espanja pelaa huonoa jalkapalloa ja mielipiteeni perustuu täysin siihen mitä avoke sanoo, koska itselläni on hyvin vähän mielipiteitä jalkapallosta. Sitten siinä Espanjasta tulleiden viinien joukosta pongasin lempisarjamurhaajani mukaan nimetyn viinin. Ostopäätös oli välitön. Eikä elefantistakaan ollut haittaa.

Hyvää oli. Lapun mukaan Hannibal olisi hyvin vähätanniinista ja marjaisaa. Ja niin se oli. Vähän kun olisi mehua juonut. Mikä ei välttämättä aina ole hyvä asia, koska jos viinisi maistuu mehulta, sitä voi tulla kulauttaneeksi huomattavan nopsassa tahdissa. Joten itseään pitää vahtia. Pullon mukaan se sopii pastan ja pizzan kanssa. Itse join sitä ensin pelkiltään ja sitten juuri grillistä tulleen hampurilaisen kanssa, joten se sopii myös seurusteluun ja auringonpaisteeseen, hirvenjauhelihaan ja kitkeriin karsinogeeneihin. Ja jos lasiisi lentää kärpänen, sekään ei varmaan haittaa.

Kippis!



  

Viininurkka: Rasgón (riistaa ja pelejä)

En oikeastaan tiedä viineistä. Mutta juon viiniä ja koska päätän itse mistä kirjoitan, kirjoitan viinistä.

Tulin nauttineeksi paikallisessa ravitsemusliikkeessä eilen illalla viiniä. Rasgónia. Espanjalaista syrahia vuodelta 2012. Se oli hyvää. Punaista, melkein violettia. Aika kuivaa, jouduin juomaan jatkuvasti vettä koska viinin juominen janotti. Hullua.

Takaetiketissä luki näin: "This wine is perfect accompaniment to red meats, stews, game or cured cheeses". En tiedä vaikuttiko jo nautittu viini järjenjuoksuuni, mutta ehdin jo ajatella, että miksi ne listaavat pelit tuolla. Sopii peleihin? Mitä? Mutta sitten koin kirkkaan hetken ja tajusin, että tämä kysessä oleva "game" olikin riista, eikä niinkään peli...

Mutta viini oli kuitenkin hyvää. Suosittelen sitä kaikille jotka pitävät punaviinistä joka on melkein violettia ja joka sopii riistaan ja varmaan peleihinkin.