Heini ja Jones ratkaisevat

Saimme sarjamurhaajan kiinni. Jonesista ei ollut kamalasti apua...

  

Jonesin monet kasvot

Ei pidä luulla, että orastava ukuleleharrastukseni olisi tullut Criminal Casen tielle. Ehei. Ratkaistuani viimeisen murhan historiallisessa keskustassa (murha-aseena cupcake) siirryin yliopistoalueelle. En varsinaisesti ollut siitä mielissäni, koska tykkäsin historiallisesta keskustasta. Tykkäsin ratkaista rikoksia kartanoissa, teattereissa ja museoissa. Tykkäsin kummituksista ja hautausmaista. Mutta ei siellä yliopistoalueellakaan niin kamalaa ole ollut.

Sielläkin on ollut kirjastoja ja mielenkiintoisia tyyppejä. Ninjahamsteri, piraijoita, sarjakuvamessut, hipstereitä ja sarjamurhaajakin! Olen niin odottanut sarjamurhaajaa.

Ja Jones on näyttänyt kaikki kasvonsa, vihreät, siniset, vaaleansiniset ja sini-oranssit.

Nyt olen jo viimeisessä jutussa ja pääsen sitten siirtymään Maple Hightsiin, joka on ilmeisesti joku rikkaiden asuinalue. Toivottavasti sielläkin on sarjamurhaaja.



  

Viininurkka: Trivento (ja jalkapalloa)

Argenttiinan pelin kunniaksi argentiinalaista. Ei siinä, että seuraisin jalkapalloa, mutta olen oppinut siitä viimeaikoina. Ja kun sanon oppinut, tarkoitan, että osaan nimetä muutamia palaajia, tunnistan heidän naamansa ja joistain osaan jopa sanoa joukkueen.

Kaiken tämän tiedän jalkapallosta: David Luiz, se brasilialainen joka näyttää Sideshow Bobilta. Osaan sanoa nykyään jo nimen oikein, enkä yritä taivuttaa sitä "Deividiksi". Bob on puolustaja, mutta tekee myös maaleja (koska on niin hyvä) ja ilmeisesti tämän hetken arvokkain puolustaja siirryttyään Chelseasta Paris Saint-Germainiin. David Luizista tiedän eniten, koska se on paras. Siis mun mielestä.

Sitten on Pirlo, joka etunimi alkaa aalla... Andrea? Andrea. Hän tulee Italiasta ja pelaa jossain joukkueessa joka on voittanut jonkun cupin kolmesti peräkkäin, vaikka edellinen joukkue oli sitä mieltä, että hän on jo liian vanha. Sillä on liehuhiukset ja ennen MM-kisoja joku jalkapalloihminen käski englannin joukkueen varoa Pirloa. Kuten huomaatte, tietoni ovat tarkkoja ja rajattomia.

Leo Messin oikea etunimi on Lionel, ja osaan lausua senkin oikein. Hän tulee Argantiinasta ja on kuulemma maailman paras jalkapalloilija. Itse pidän häntä vähän persoonattomana enkä ole yhtään kiinnostunut missä hän pelaa.

Gerard Piqué nimeen on muistisääntö: Etunimi on sama kun Gerard Depardieulla ja sukunimi on kuin se paita, pike. Mutta todellisuudessa kutsun häntä vaan Shakiran poikaystäväksi. Hän taitaa olla espanjalainen ja pelaa punaisessa paidassa joukkueessa joka käyttää punaisia paitoja.

Sitten on Wayne Rooney Englannista jolla on hassu pieni tonttunaama ja sitten se joka on poikaystäväni mielestä parhaan näköinen jalkapalloilija... siinä nimessä on z... Etsin googlehauistani ja kävi ilmi, että se ei ollutkaan z, vaan x, x niin kun Xabi Alonso. Sillä on punainen parta. Ja sitten on vielä se yksi Brasiliasta, joka värjäsi hiuksensa meksikon peliä varten.

Ja se on kaikki mitä tiedän jalkapallosta miinus mitä tiedän David Beckhamista. Kaikki.

Viinikin oli hyvää. Täyteläistä ja sillain.



  

Ihanan synkkää menoa Grimsboroughssa

Olen edelleen koukussa Criminal Caseen. Tilanne ei ole muuttunut sitten viime syyskuun. Kun aloitin, tutkin murhia teollisuusaluella. Siellä kaikki oli hämyistä, tyypit pikkurikollisia, strippareita ja jengiläisiä. Sitten siirryin talouskeskukseen jossa oli enemmän likaisia bisnesmiehiä ja toimittajia ja korruptiota. Ja sitten pääsin historialliselle alueelle. Täällä on mahtavaa!

Epäillyt ovat hienostelevan outoja, niin kun Agatha Christien hahmoja. Rikospaikat ovat kirjastoja, museoita, vanhoja kartanoita, antiikkikauppoja ja pääsin hautausmaalle. Rikoksetkin ovat jotenkin pidemmälle harkittuja. Yksi uhri oli täytetty niin kuin Norman Batesin äiti, ja nostettu näytille museoon, viimeksi tutkin rituaalimurhaa kryptassa ja nykyisessä jutussa on järvihirviö. Haluaisin olla historiallisella alueella aina! Minä ja uusi koirani Nappi.

COWER, MORTALS!



  

Luulen olevani korruptoitunut

Joskus syys-lokakuussa tein virheen ja päätin katsoa mikä oli tämä Criminal Case-peli Facebookissa. Vähän vaan kävin katsomassa.

No, siellä olen edelleen. Tutkimassa murhia, adoptoimassa poliisikoiria ja saamassa ylennyksiä. Eikä kyse olisi siitä, että pelaan silloin tällöin, vaan joka päivä. Oikeastaan monta kertaa päivässä. En ole ikinä kokenut tarvetta murskata karkkeja tai heitellä vihaisia lintuja, mutta näiden rikosten ratkomisesta on tullut ihan kamala pakkomielle.

Olen ylennyt kapteeniksi, ja juuri siirtynyt toimimaan arvostetulle historialliselle alueelle. Kumppaninani on uskollinen poliisikoirani Ruttu, joka löytää rikospaikalta aina rahaa. Jonka minä muuten pidän itse. Joten voi olla, että olen korruptoitunut. Hitto.

Ensimmäinen poliisikoirani oli saksanpaimenkoira Musti, mutta nyt se on eläkkeellä. Ja heti kun saan ratkaistua kuka tappoi Jacob Dawksin, Grimborouhgin teatterin huippunäyttelijän, pääsen seuraavaan poliisikoirakauppaan ja sitten Ruttu jää eläkkeelle.

Tällä hetkellä tiedän, että tappaja käyttää meikkiä ja juo punaviiniä. Se voin olla vaikka minä. Kuka tietää.



  

Aurinkoinen Laajavuori

Käymme silloin tällöin pelaamassa frisbeegolfia. Nyt olin itse se joka lähtöä ehdotti. Joten lähdimme. Ja sitten heti ekalla väylällä muistin, että olen ihan naurettavan huono ja hyvä meininki loppui siihen. Tuntuu, että tulen joka kerta huonommaksi. Miten sellainen on edes mahdollista?

Ja nyt oli tilannetta vielä vaikeutettu sulkemalla ne muutamat radat joissa olen ollut muita ratoja parempi. En hyvä suuressa mittakaavassa, mutta parempi kun muualla. Ja uudet radat olivat ihan mahdottomia. Ilmoitin taas kierroksen jälkeen, että en aio enää mennä heittämään kiekkoa ikinä. Varmasti toki menen, mutta olen yhtä huono ja hermostun siihen.

Mutta Laajavuoressa oli silti ihan nättiä.