Viininurkka: Beaujolais Villages Nouveau (ja Tuntematon sotilas)

Katson Tuntemattoman sotilaan joka vuosi. Tänä vuonna Yle ei pelleile sen kanssa, vaan näyttää sen kahdelta, joka on juuri se aika kun se kuuluukin näyttää.

Tuntemattoman kanssa oli tarjolla Beaujolais Nouveauta, jonka olemassa olosta kuulin vasta vuosi sitten. Kyseessä on siis tämän vuoden sadosta tehty viini, joka tulee markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (kyllä, se on juuri noin tarkkaa). Ilmeisesti muutkin valmistavan nouveau-viinejä, mutta Beaujolais on niistä tunnetuin.Viinin ideana on antaa ilmeisesti osviittaa sen vuoden sadosta ja siitä millaisia viinejä on odotettavissa sitten kun ne "tavalliset" viinit kypsyvät. Tämä on siis se miten itse olen ne ymmärtänyt, tiedoissani voi olla puutteita.

Viini oli tästä syystä hyvin nuorta, kevyttä ja aika hapokasta. Se ei ollut sellaista täyteläistä ja pyöreää millaiseksi punaviinin miellän vaan jotenkin kulmikasta. Mutta ilmeisesti tämän viinin kuuluukin olla sellaista ja se on tarkoitettu nimenomaan tulevaisuuden arviointiin, ei niinkään nautiskeluun ja herkutteluun. Mutta ei se silti pahaa ollut, kulmikasta vain.

Ja sen hapokkuutta tasoitti hyvin sen kanssa nauttimani kirsikkamurupiirakka. Reesen maapähkinäkuppi taas ei sopinut siihen niin hyvin. Mutta makean, lämpimän piirakan kanssa se toimi oikein hyvin. Ja sopii kivasti Lehtoon, Määttään ja Tuntemattomaan noin yleensä.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja muuta sellaista.



  

Bride of Frankenstein

Halloween tuli ja meni. Ilokseni kävi ilmi, että täälläkin löysin ihmisiä jotka tahtovat järjestää halloweenjuhlia jonne kuuluu pukeutua.

Itse asuni ompelin kasaan saumurilla juhlapäivänä. Kahdesta isosta t-paidasta tehty pitkähihainen ja vanhasta helmalakanasta leikattu a-linjainen mekkonen valmistuivat ehkä vartissa ja vaativat yhteensä kuusi saumaa. Kyse ei siis ollut mistään ompelun taidonnäytteestä.

Hiuksia sen sijaan laitoin sitten ainakin tuplasti pidempään. Koko päivän hiuksissa olleet foliorullat muuttivat hiukseni hulluksi korkkiruuvimopiksi. Sitten seurasi tupeerausta, kuivashamppoota, hiuslakkaa, paljon pinnejä ja yksi vanha pesuruusuke. Sitten vielä lisää lakkaa ja kuivashamppoota ja muistaakseni taas lakkaa. Kauniit valkoiset raitanikin tulivat kuivashamppoolla. Olo oli kuin Marie Antoinettella.

Sitten vielä hullut taivasta kohti taipuvat kulmakarvat ja elegantit arvet leukaperiin. Ja tummaa huulipunaa.

Olo oli arvokas ja painovoimaa uhmaava. Oodini Frankensteinin morsiammelle.



  

Stirred not shaken

Kävimme elokuvissa katsomassa Maleficentin ja päädyimme sen jälkeen yksille. Sitten puhuimme elokuvasta ja sitten elokuvista yleensä ja jotenkin päädyimme James Bondiin ja sitten valistin (varmaan jo ainakin kolmatta kertaa), että Bondin alkuperäinen juoma ei ollut vodkamartini, vaan americano. Sitten päädyimme kysymään baarimikolta mitä americanoon tarkalleen tulee (ainoastaan camparin osasin nimetä) ja sitten päädyimme tilaamaan sellaisen. Ja vertailun takia myös vodkamartinin, jonka saimme ravistettuna, ei sekoitettuna.

Drinkkien yhdistävä tekijä on vermutti. Americanossa on makeaa vermuttia ja martinissa kuivaa.

Vodkamarttini maistui mielestäni hieman puhdistusaineelta, kuten aina kaikki missä maistan vodkan. Luulen, että jos alan juomaan tulevaisuudessa martineja, olen ginmartinityttö. Tai ehkä pitää sanoa vain martinityttö, koska martinissa on giniä ja vodkamartinissa on vodkaa. Hmm... ehkä mietin tätä sitten kun alan niitä juomaan.

Americano taas on aika karvas jälkimaku, koska campari. Sanokaa ei camparille. Appelsiinin viipaleesta tykkäsin.

Kumpikaan ei ollut varsinaisesti pahaa, mutta en voi James Bondia kyllä onnistuneista juomavalinnoista onnitellakaan. Tosin ei Jameskaan varmaan minua onnittelisi kossurussianista. Tai ehkä onnittelisikin. Tiedä vaikka tykästyisi siihen. Kyllähän hento vaaleanpunaisen sopii smokkiin kivasti. Ja Venäjä on toistuvasti mukana Bondeissa. Ja kossunkin voi varmaan vaihtaa vodkaan, jos sillälailla sivistynyt tahtoo olla. Mutta sitä ei kyllä voi ravistaa hiilihappojen takia.

Vodkarussian, stirret not shaken.



   

May the 4th be with you

Katsoimme alkuperäisen Star Wars -trilogian kansainvälisen Star Wars -päivän kunniaksi. Kuten mielestäni kaikkien pitäisi. Tietysti vain alkuperäiset kolme. Esiosien olemassaolo pitäisi kaikkien kieltää.

Itse pidän eniten Imperiumin vastaiskusta. Se on oikeastaan lempielokuvani ikinä. Mielestäni se on myös tosi romanttinen. Elokuvahistorian kahdesta romanttisimmasta hetkestä toinen on se kun Han Soloa ollaan jäädyttämässä ja Leia sanoo "I love you" ja Han vastaa "I know" ja sitten se kaikki höyry ja Chewbaccan ulina. Sellainen on romanttista.

Ja sitten on tietysti Leia, jolla on maailman hienoimmat kampaukset ja asenne. Paras prinsessa ikinä!