Harry, Adolf ja myrtsinaama

Olen naurettavan koukussa Instagramiin. Se vie kaiken nettiaikani. Siksi en ole ollut täällä. Se siitä. Ei puhuta tästä enää.

Puhutaan kekseistä. Keksit on mahtavia. Ne on sopivan kokoisia pieneen herkutteluun ja säilyvät pitkään (siis jos niitä ei syö heti).

Näin taannoin Pinterestissä (selvästikin olen ehtinyt siellä piipahtamaan instan välissä) kuvia kekseistä, joihin oli painettu yksinkertaiset naamat. Pidin niistä, mutta koska otan tällaiset jutut tosissani, ajattelin, että kyllähän sitä nyt voi tehdä parempiakin naamoja. Ja useampia naamoja. Joten vietin muutaman illan piirrellen valmiiksi erilaisia naamoja ja sitten leivoin keksejä. Hymiökeksejä. Hassuja naamoja, mulkosilmiä, nököhampaita, viiksiä, otsatukkia ja kieliä. Se oli mahtavaa.

Sokerikeksitaikina (3 pellillistä)

225 g margariinia

200 g sokeria

375 g vehnäjauhoja

1.5 tl suolaa

1 muna

1 vailjatanko

1 tl inkivääriä

Oikeastaan siis ihan sama taikina kun Itämään tietäjä -kekseissä, mutta koin nyt tarpeelliseksi kirjoittaa sen tänne uudestaan.

Pehmennyt margariini ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään vaniljatangosta kaavittu sisus ja kananmuna ja taas sekoitetaan. Sitten mukaan siivilöidään jauhot, suola ja inkivääri ja taas sekoitetaan. Taikina taputellaan sellaiseksi pikkulautasen kokoiseksi lätyksi, kiedotaan kelmuun ja laitetaan jääkaappiin tunniksi pötköttämään.

Levännyt taikina kaulitaan kahden leivinpaperin välissä noin 3-5mm paksuksi ja laitetaan sitten pakastimeen jähmettymään noin vartiksi.

Kun taikina on kiinteää, siitä leikataan valitsemallaan muotilla keksit irti ja laitetaan pelleille. Jämätaikina mytätään kasaksi, kaulitaan, jäähdytetään, leikataan, mytätään, kaulitaan jne. kunnes koko taikina on käytetty.

Sitten painetaan naamat. Parilla apuvälineellä saadaan aikaan monenlaisia naamoja ja ilmeitä. 

Tulitikku neniin ja silmiin.

Pellen ja sian neniin, mulkosilmiin ja silmälaseihin tarvitaan pilli. Yksinkertaista. 

Pikkuisiin hymy- tai surusuihin, kulmakarvoihin, pulleisiin poskiin, puolisilmiin ja kielenpäihin puolikas pilli. Myöskin yksinkertaista.

Sitten tarvitaan pillin halkaisijan levyinen suikale pahvia, jolla on hyvä sulkea pienet suut ja tehdä luomi mulkosilmiin.

Vain pari milliä kapea pahvinsuikale nököhampaisiin ja viiksiin.

Ehkä 1.5cm leveä suikale, jolla saa tehtyä pidempiä painaumia, vaikka leveitä suita ja silmälasin sankoja.

Keksiä leveämpi suikale muumioita, teinimutanttininjakilpikonnia ja zorroja varten (ja muita jotka käyttävät naaman yli meneviä liinoja).

Lisäksi muotoilin talouspaperirullan hylsystä muutaman sopivan kaarevan palan, jolla saadaan leveä naaman halkaiseva hymy tai kiva kaareva otsatukka.

Ja yksi tiukempi kaari niitä suuria, puolen naaman kokoisia hekotusnaamoja varten.

Askartelin siis kaikki muotit (itse keksimuotti mukaan lukien) yhdestä talouspaperirullan hylsystä, yhdestä pahvipillistä ja pahvisen teepaketin palasta. Niin ja se yksi tulitikku (tai hammastikku tai mikä vaan) tietysti.

Auttoi paljon kun suunnitteli naamoja vähän etukäteen paperille, jotta oli ajatus siitä mitä oli tekemässä.

Valmiit pellit pääsivät sitten taas vartiksi pakkaseen jähmettymään (jotta ne pitävät muotonsa paremmin paistaessa) ja sitten uuniin: 165 astetta 12-14 minuuttia. Niiden ei tarvitse saada kun ihan hippu väriä reunoihinsa, jotta ovat valmiita. Liian ruskettuneet näyttävät laikullisilta.

Suosittelen säilyttämään keksejä vaikka peltirasiassa. Ja aina kun ottaa keksin, olisi hyvä yrittää imitoida sitä omalla naamallaan ja syödä se vasta sitten.

  

Itämään tietäjä -keksit

Suunnitelmani oli tehdä niitä manteleita halailevia nallekeksejä. Paitsi, että olisin korvannut mantelit ranskanpastilleilla, koska kanssani asuva keksinhaluinen ei reagoi pähkinäjuttuihin hyvin. Mutta sitten asuinpaikkani kääntyi minua vastaan. Kävi ilmi, että missään kaupassa ei myyty pieniä nalle piparimuotteja. Itseasiassa joka paikassa oli tarjolla sellainen samanlainen pahviständi, jossa oli ne samat kulmikkaat ihmishahmot, possut ja joulukellot. Edes sellaisesta erikoiskaupasta jossa myydään vaan keittiötavaraa ei ollut pieniä nallemuotteja.

Tampereelta olisin Ullan unelmasta nallet saanut (juuri tuo keskikokoinen 4.5 cm), mutta ei se tähän hätään auttanut.

Joten jouduin muuttamaan suunnitelmaani lennossa. Päätinkin tehdä mausteisia itämaan tietäjä-keksejä. Perustaikinan siis pidin samana (koska siihen aineet oli jo kotona), päätin vain lisätä mausteita ja muuttaa mallia.

Joten tein kameleita. Osa näyttää perinteisiltä, osa on erikoisia kyttyrättömiä ja sarvellisia kameleita. Ehkä ne joistain näyttävät hirviltä, mutta kameleita nekin ovat. Erikoiskameleita.

Sokerikeksitaikina (4 pelliä pieniä keksejä)

375 g/n. 6dl jauhoja

1.5 tl suolaa

225 g margariinia

200g /n.2 dl sokeria

1 kananmuna

1tl vaniljauutetta /1 vaniljatanko

Itämään tietäjä-mausteet

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 appelsiinin raastettu kuori

Jos muistaa, voi lisätä myös kardemummaa ja mahdollisia muita haluamiaan mausteita.

Sokeri ja huoneenlämmössä pehmennyt rasva vaahdotetaan. Sitten mukaan vatkataan kananmuna. Siivilöidään joukkoon jauhot ja mausteet ja sekoitetaan varovasti tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta muotoillaan litteä kiekko, sellainen pikkulautasen kokoinen, kääritään se kelmuun ja laitetaan jääkaappiin pötköttämään tunniksi.

Jähmettynyt taikina laitetaan kahden leivinpaperin väliin ja kaulitaan noin puolen sentin paksuiseksi. Vaatii vähän voimaa muuten. Sitten lätty laitetaan pakastimeen pötköttämään. 15 minuuttia riittää.

Kaivetaan esiin valitsemasi muotit ja painellaan keksejä irti kunnes taikina loppuu. Keksit leivinpaperille ja leivinpaperit pellille. Sitten pellit pakkaseen. Tämä kaikki jäähdytys siis jotta keksit pitävät muotonsa juuri sellaisina kun millaisiksi ne leikkaat. Laitetaan uuni lämpenemään 165 asteeseen.

Vartti pakkasessa pötköttelyä riittää ja sieltä suoraan uuniin. Annetaan paistua 12-14 minuuttia, kunnes reunat saavat vähän kullanruskeaa väriä. Annetaan jäähtyä pellillä.

Nautitaan vaikka chai teen kanssa. Tai glögin. Tai vaikka kuohuviini kanssa. Tai pelkiltään matkalla keittiöstä olohuoneeseen.

Hölmö erikoiskameli. Peruuttaa koko matkan perille.



   

Syksyiset porkkana-pellavasämpylät

Pyydettiin, että leipoisin sämpylöitä, joten leivoin.

Porkkana-pellavasämpylät (24 kpl)

7 dl lämmintä vettä

7 pientä porkkanaa

4 dl kaurahiutaleita

2 dl ruisjauhoa

n.10 dl vehnäjauhoa

2 kourallista pellavansieneniä

1 rkl kuminansiemeniä

1 rkl suolaa

1.5 pussia kuivahiivaa

Raasta porkkanat kulhoon. Lisää lämmin vesi, kuivahiiva (ole välittämättä siitä, että se pitäisi muka lisätä kuiva-aineisiin. Koska tekeekö joku muka niin? Ikinä en ole tehnyt ja aina on toiminut ilmankin), suola ja kuminan- ja pellavansiemenet (lisää vapaasti muitakin siemeniä jos niitä löytyy kotoa. Auringonkukan, hampun ja kurpitsan. Erityisesti kurpitsan.)
Lisää vähitellen ruisjauho ja kaurahiutaleet ja viimeisenä vehnäjauho. Vaivaa taikinaa ja laita sitten kohoamaan liinan alle, vedottomaan paikkaan. Kuten uuniin tai mikroon.

Kohota 30 minuuttia. Vaivaa vähän, jaa taikina ja pyörittele sämpylöiksi. Peita liinalla ja anna kohota parikymmentä minuuttia. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia. Normaalisämpylöillä vähempikin riittäisi, mutta porkkanan takia taikina tarvitsee vähän enemmän aikaa uunissa.

Jos et voi vastustaa tuoreita sämpylöitä ja syöt niitä heti monta, voit saada vatsasi kipeäksi.



  

Suklaa-viski-pekoni cupcake

Viralliset ensimmäisen ravintolapäiväni cupcaket. Nämä eivät ole mitään kepeitä ja ilmavia prinsessa herkkuja. Nämä ovat kuppikakkuja joita voi tarjoilla äijille. Ne ovat suklaisia ja meheviä ja tietysti se viski ja pekoni.

Suklaa-viski-pekoni cupcaket (13 kpl)

Suklaamuffinssit

100 g margariinia

2.5 dl sokeriaa

2 munaa

1 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhoja

2 tl vaniliinisokeria

2 tl leivinsoodaa

0.75 tl suolaa

100 g tummaa suklaata

12-14 amerikkalaisia muffinssivuokia

Ensin pehmeä rasva ja sokeri sekoitetaan. Sitten lisätään maito ja munat ja sekoitetaan taas. Sitten lisätään vielä sulatettu suklaa ja sekoitetaan taas. Varsinaista vatkaamista taikina ei vaadi.
Jauhot, kaakaojauho, sooda, suola ja vaniliinisokeri siivilöidään ja sekoitetaan taikinaan.
Taikinaa annostellaan reilu ruokalusikallinen vuokiin. Kai se on se klassinen 3/4 osaa täynnä.
Paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia.

Viski-suklaakuorrute

2 dl kermaa

100 g tummaa suklaata

1-3 rkl viskiä

Lämmitetään kattilassa kerma, mutta ei anneta sen kiehua. Sillen lisätään suklaa ja annetaan sen sulaa kerman joukkoon. Sitten sekoitetaan kunnes seos on tasaista ja kiiltävää. Lisätään viskiä oman maun mukaan. Annetaan tekeytyä jaakaapissä vähintään neljä tuntia. Vatkataan vaahtomaiseksi ja levitetään muffinsseille. Jos seoksen ei anna jäähtyä ja tekeytyä kunnolla, se saattaa juoksettua vatkatessa ja muuttua rakeiseksi.

Pekonisirote

1/2 pakettia (noin 4 siivua ) pekonia

Paistetaan pekoni pannulla niin rapeaksi kun saa. Nostetaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy siihen. Annetaan jäähtyä ja hakataan veitsellä muruksi. Ripotellaan cupceken päälle.

Jos on tarvetta 100 kakulle, kerro resepti kahdeksalla.

Tältä näyttää jos täytteen pursottaa päälle. Mutta pursotinpussini oli pieni ja sen jatkuva täyttäminen tuntui liian ärsyttävältä asialta ottaa hoitaakseen, joten levittelin kuorrutteen vaan rustiikkisesti lusikalle muffinssin päälle.



  

Viski & Pekoni: Behind the scenes

Haluatteko tietää miltä näyttää 112 muffinssia? No tältä.

Ruokaa oli muutenkin vähän enemmän kun kahden hengen taloudessa on totuttu laittamaan.

Sipulitalkoisiin pääsivät kaikki kaapin halukkaat.

Rakkaudella oliiviöljyllä ja basilikalla hierotut tomaatinsiivut. Tai voi olla, että nämä olivat vaan öljyllä ja yrtillä lätkityt. Koska rakkaus ei riittänyt kaikkiin seitsemään pellilliseen.

Uuni posotti lauantaina kahdestatoista kymmeneen. Muffinsseja lukuunottamatta siellä oli aina tomaatteja.

Voi tuota ruskean harmoniaa.

Näin kootaan viski-BLT-kerrosleipä: Paahdetulle leivälle juustoa ja pekonia. Sitten uunikuivattuja tomaatteja, paistettua sipulia ja salaattia.

Kansileipään levitetään sinappi-viskikastiketta ja isketään kiinni. Valmis.

Ja tältä näyttää pöytä sen jälkeen kun kaikki ovat omissa foliokääreissään.

Nälkäisiin ravintolapäivävieraisiin upposi mm. 3.5 kiloa sipulia, 5 kiloa tomaattia, 1.6 kiloa juustoa, 2,4 kiloa pekonia, 2,4 litraa kermaa, 2 kiloa suklaata, 11 isoa pussia paahtoleipää ja useampi desilitra viskiä.



   

Appelsiini-suklaakeksit

Entisessä elämässäni, siinä missä asuin vielä yksin, maustoin suklaakeksini aina suolapähkinöillä. Nyt se ei enää onnistu, koska vaikka ne olivat hyviä keksejä, en usko, että niiden takia kannattaisi tappaa pähkinäallergista avoketta. Joten jouduin etsimään suklaalle uuden parin. Ja kyllähän appelsiini klassinen vaihtoehto on.

Appelsiini-suklaakeksit (42 kpl)

225 g margariinia
2 dl sokeria
1 keltuainen
4.25 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaakaojauhetta
hyppysellinen suolaa
200 g tummaa suklaata pilkottuna
1 appelsiinin raastettu kuori

Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keltuainen ja vatkaa taas. Siivilöi joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja lisää suola, suklaa ja appelsiinin kuori. Sekoita hyvin.

Muotoile taikinasta ruokalusikallisen kokoisia palloja ja paina niitä vähän kasaan. Paista 190 asteessä 14 minuuttia ja anna jäähtyä pellillä yhtä pitkään.

Ei ole varmaankaan haittaa, jos taikinastasi ei tule juuri 42 keksiä, mutta koska se kuitenkin on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sellaiseen, siihen kannattaa varmaan pyrkiä. Itse lähden tarjoilemaan Lopullisen vastauksen -keksejäni juhannusjuhlille, jossa aioin kerätä kukkia tyynyn alle vaikka lunta tulisi hiihtokelejen verran.



 

Hampurilaisjuttuja

Tehtiin hampurilaisia. Nomsista vaan.

Sämpylän väliin löysi tiensä mehevä pihvi, juustoa, makeaa terttutomaattia, ohuen ohuet (ja sitruunamehussa marinoituneet) sipulirenkaat, rapsakka jääsalaatti, suolakurkku ja pekonia. Mmm... pekonia. Lisänä tarjottiin tietysti ranskanperunoita ja dipattavaksi aiolia. Kylmää colaa kyytipojaksi. Lip-smacking good!

Sämpylät (4 hampurilaisen kokoista)

2 dl lämmintä vettä
n. 20 g hiivaa (= 1/3 paketista)
n. 3.5 dl jauhoja
1 tl suolaa
siemeniä

Liota hiiva lämpimään veteen ja lisää suola. Lisää jauhoja, kunnes taikina vaivattaessa irtoaa kulhon reunoista. Tarkoitus ei ole tehdä taikinakittiä vaan pehmeää ja kuohkeaa taikinaa, joten malttia jauhojen kanssa. Sitten taikinan voi heittää työtasolla ja lätkiä sitä tasoa vasten, vaivata ja veivata. Älä lisää kuitenkaan jauhoja. Jos taikina tarttuu tasoon kiinni, irrota se leivinlastalla tai vaikka voiveitsellä ja jatka lätkimistä. Kymmenessä minuutissa saat taikinaa hyvän sitkon.
Nosta taikina leivinliinan alla kohoamaan uuniin tai mikroon tai jonnekin missä se saa olla rauhassa ilman vetoa. Anna kohota puolisen tuntia.
Jaa taikina sämpylöiksi ja ripottele pinnalle siemeniä jos niin mielit. Kohota taas liinan alla. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.
Itse muotoilin sämpylöistä tarkoituksella vähän normaalia isompia, mutta matalampia, koska pieni korkea sämpylä ei ole hyvä hampurilaissämpylä.


Mehevät jauhelihapihvit (6 kappaletta)

500g jauhelihaa
0.5 dl korppujauhoja
puoli purkkia rahkaa tai kermaviiliä
2 rkl maitoa
1 sipuli
1 muna
1.5 tl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
3-5 salvian lehteä
1.5 tl suolaa
1 tl pippuria

Sekoita korppujauhot, rahka ja maito ja anna turvota hetken aikaa. Silppua silpuli, kaprikset ja salvia. Sekoita kaikki aineet korppujauhotahnaan.
Muotoile pihvit. Kun kostut käsiä kylmällä vedellä välillä, ei taikina jää kiinni käsiin. Paista kuumalla pannulla, parilalla tai grillissä, kunnes ruskeita ja kypsiä. Tai uunissa n. 25 minuuttia 225 asteessa.

Uuniranskikset (pellillinen)

neljä isoa perunaa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, valitsemiasi muita mausteita (vaikkapa paprikaa tai tuoretta rosmariinia)

Pese perunat, mutta jätä kuoret. Lohko mieluisan kokoisiksi. Ehkä haluat suurempia lohkoperunoita, tai ehkä ohuita tikkuperunoita. Huuhtele tärkkelys perunalohkoilta kylmällä vedellä. Kuivaa pyyhkeeseen. Levitä perunat uunipellille, huljauta päälle oliiviöljy ja mausteet. Hiero perunoita, jotta maut leviävät joka puolelle.
Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia. Mitä suurempia lohkoja lohkoit, sitä kauemmin aikaa. Perunat voi kääntää kerran paiston aikana. Perunat ovat valmiita kun ne ovat mukavan ruskettuneen ja rapsakan näköisiä.


Aioli (kahdelle dippaajaalle)

1 keltuainen
2 valkosipulinkynttä
1 tl sitruunamehua
0.5 tl dijon-sinappia
1.5 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Raasta valkosipuli. Vatkaa yhteen keltuainen, sitruuna, sinappi, valkosipuli ja mausteet. Vatkaa oliviiöljy ohuena nauhana joukkoon. Vaatii vähän käsivoimaa, jos ei kaiva esiin jotain sähkövempelettä. Valmiina aioli on paksua, kiiltävää ja vaaleankeltaista.

Kun kaikki aineet ovat huoneenlämpöisiä, ei tahnasi juoksetu. Eikä se ole ollenkaan niin vaikeaa kun uhitellaan, itse tein ensimmäistä kertaa minkäänlaista majoneesivalmistetta itse, ja nappiin meni.

Helppoa kun heinänteko! Joskaan en ole ihan varma mitä tuolla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko sillä sen heinän kasvamista, koska sehän on superhelppoa, heinähän siinä kaiken työn tekee. Vai tarkoitetaanko sillä heinän viikatteella kaatamista? Koska sitä olen kokeillut ja muistaakseni siinä tuli törkeä hiki, käsivarsia kolotti, sain useamman rakon käsiin hanskoista huolimatta ja pelkäsin jatkuvasti silpaisevan jalkani irti. Se ei ollut helppoa ollenkaan!





    

PULLA

Eilen leivottiin pullaa. Lähinnä koska sitä pyydettiin niin hartaasti Britannian parhaan leipomon aikana.

Eilen oli iltapalana pullaa. Tänään oli aamupalana pullaa. Varmasti sitä on pian välipalanakin. Ja pakastinkin on pakettu täyteen. Sellainen on hienoa.