Ukulele-ouyey!

Muutaman vuoden olen kohta suunnitellut ukulelen soittoa. Siitäkin huolimatta, että siitä on tullut sellainen hipsterisoitin. Mutta olen valmis katsomaan sellaisen ohi, koska ukulelet ovat niin mahtavia. Kaikki niissä on mahtavaa. Ne ovat söpöjä minikitaroita, niistä tulee mieleen Havaji, leit ja kookoksiin tehdyt drinkit ja niillä voi soitella sellaista letkeää saaritunnelmaista musiikkia. Lisäksi en pidä sitä mitenkään vakavasti otettavana soittimena, joten jos sillä soittaa vähän niin ja näin se ei haittaa, koska se on ukulele ja sen kanssa ei kuulukkaan ottaa juttuja vakavasti. Lisäksi sitä on helppo lähestyä sen selkeän vaarattomuuden takia. Se ei ole pelottava kuten vaikka saksofoni. Kuka alkaa noin vaan soittamaan saksofonia, jos siltä tuntuu? Ei kukaa. Se vaati pohdintaa ja syvää halua tehdä niin, koska saksofonit ovat kalliita ja niissä on paljon vaikeita nippeleitä ja sitä ei varmasti voi opetella soittamaan vaan Youtube-videoita katsomalla. Mutta ukulele, se on juuri sellainen hyvänmielen helppo hassuttelusoitin jota voi soittaa hyvin tai sinne päin ja silti kaikilla on mukavaa. Näin siis ainakin kuvittelen vielä nyt.

Koska ostin ukulelen. Tänään.

Kaikki oikeastaan alkoi muutamia viikkoja sitten kun kansalaisopiston syksykatalogi saapui ja katsottuani millaisia ilmaisluentoja täälläpäin on (Keskiaikaiset vaatteet ja asusteet 2.9. ja Lenin, Stalin ja lapset 1930-luvun neuvostoliittolaisissa koulukuvissa 18.11.), päätin vilkaista järjestettäisiinkö täällä ukulele-kursseja. Ja kävi niin, että siellä, vakavasti otettavien piano- ja kitaratuntejen välissä oli ukulelen alkeet. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että varmasti Youtube olisi ihan hyvä opettaja, ajattelin, että koska en ole ikinä soittanut mitään soitinta, ehkä ne perusteet voisi kuulla joltain sellaiselta ihmiseltä, jolle voi esittää kysymyksiä. Satun asumaan muusikon kanssa, joka kyllä sanoi opettavansa minua jos niin tahdon, mutta päätin, että parisuhteen kannalta on varmaan parempi harjoitella aluksi jonkun muun kun poikaystävän kanssa. Lisäksi tahtoisin ajatella, että voisin tavata ihmisiä siellä kurssilla. Ja varmasti ne ovat ihan mukavia jos kerran tahtovat soittaa ukulelea.

Joten ilmoittauduin kurssille ja ostin ukulelen. Noin vaan. Koska jos en tee sitä nyt, koska sen teen?

Sattumalta löysin itselleni söpön punaisen soittimen (jossa on delffiinejä!!!), vaikka alunperin olikin tarkoitus maalata se itse uudestaan. Todennäköisesti maalaan sen silti uudestaa, mutta nyt sen kanssa ei ole kiire. Tai siis sen kanssa ei ollut kiire kunnes kirjoitin Pinterestin hakukenttää "ukulele" ja näin kaiken tämän...

Mutta säilytyspussihan pitää tehdä heti Toki mukana tuli punainen huitulapussi, mutta kyllähän se itse pitää tehdä.



  

Hääkakku ja mahtava idea!

Eilen katsoin Britannia parhaan leipomon finaalin, jossa leivottiin hääkakku. Ja siinä kun hääpari kertoi millaisen kakun tahtoo (teemana ruusutarha, ainakin 4 kerrosta, mielenkiintoinen rakenne, joka kerros eri makua, tykkäävät suklaasta, mansikasta ja appelsiinista ja tahtovat sen olevan valkoinen ja vaaleanpunainen) ja leipomot alkoivat suunnitella kakkujaan, minäkin päätin suunnitella oman. Ihan vaan koska tahdoin.

Joten suunnittelin pisaranmallisen kerroskakun, jossa on vanilja buttercream kuorrute ja sokerimassasta tehtyjä ruusun terälehtiä. Siitä tuli aika hieno. Suunnitelmaa saa vapaasti käyttää, mutta tahdon kutsun niihin häihin.

Sitten siihen mahtavaan ideaan. Elokuussa on taas ravintolapäivä, ja tällä kertaa aion laittaa oman ravintolan pystyyn sen sijaan, että vain söisin muiden ravintoloissa. Tämän hääkakun suunnittelun jälkeen sain idean, että mitä jos tekisikin ravintolapäivään hääkakunleikkauspuodin. Kuka tahansa saisi tulla leikkaamaan hääkakkua, yksin tai kaksin tai ryhmässä ja polkaisemaan jos siltä tuntuu. Sitten voisi olla silinterihattuja ja huntuja rekvisiittana ja kakun hintaa kuulu kakunleikkauskuva, jos niin tahtoo. Mahtavaa, eikö? Kanssaravintoloitsijani ei ollut idasta ollenkaan niin innoissaan kun minä vaikka selitin sen todella huolellisesti ja innoissani ja kehoitin häntäkin olemaan innoissaan. Joten voi olla, että me ei kuitenkaan laiteta hääkakkupuotia pystyyn.

Mutta mahtava idea se silti oli!



   

Niin paljon suunnitelmia

Olen tekemässä torkkupeittoa, tai neljää. Koska en osaa päättää millaisen tahdon.

Ehkä sen pitäisi olla mustavalkoinen ja tuoda mieleen salmiakin (ja ehkä sinne voisi lisätä vähän punaista) tai ehkä sen pitäisi olla vaan kaksivärinen chevronraita. Luultavasti kuitenkaan en lähde mihinkään sekametelisoppaan kuten alhaalla. Enkä enää osaa edes kertoa miksi koin tarpeelliseksi yhdistää hatun, kalan ja porkkanan.

Ihan liikaa ideoita.