Viskiä internet täynnä

Eilen join illalla lasillisen appelsiiniteetä Fireballin kanssa ja ajattelin, että kylläpä Fireball on hyvää. Se sopii niin moneen juomaan ja syksyyn ja talveen. Voi sen ihania kaneliaromeja. Sitten ajattelin, että kirjoitan siitä blogiin.

Kun sitten kävin facebookissa, joku oli linkannut uutisen, jossa yksityisiä blogeja oli kielletty mainitsemasta sanaa "viski", koska se mainosti olut- ja viskiexpoa, ja alkoholin mainostaminen on kiellettyä. Ajattelin, että onpa hölmöä. Sitten noin kaksi tuntia myöhemmin koko faceni oli täynnä samaa linkkiä, ihmisten statuksia viskistä, ihmisten kuvia viskistä ja viskiä ylipäätänsä. Ja äkkiä suunnitelmani kirjoittaa Fireballista olikin täysin ajankohtainen.

Varsinaisesti se ei ole viskiä, vaan viskilikööriä. Kanelin makuista viskilikööriä. Ja se on mahtavaa. Kuten olen aiemmin jo todennut, se sopii omenamehuun (kylmään ja kuumaan), jaffaan (vaikkei ehkä uskoisi) ja nyt todistetusti myös teehenkin.

Oma pulloni on jo ihan lopussa. Ja koska kaneliaromit sopivat syksyyn ja talveen ja kauppojen somisteista voi päätellä jo joulunkin olevan ovella, pitää ehkä ostaa loppuvuotta varten uusi pullo. Sitä on sitten hyvä liruttaa kuumaan omenamehuun (tai ehkä lämmitettyyn siideriin) ja käpertyä viltin sisään. Niin aion tehdä.

Suosittelen muillekin.



 

Rintaliivien oston kamaluus

Rintaliivien ostaminen on kamalaa. Tai ei, ei se ostaminen, vaan se niiden etsiminen. Näin on.

On tietysti mahdollista, että se ei ole kaikista kamalaa, mutta henkilökohtaisesti en nauti siitä yhtään. Jos olen hyvällä mielellä kun lähden niitä metsästämään, mieleni muuttuu pian synkäksi. Ja jos olin jo valmiiksi en niin iloinen, on alkava ahdistus, vitutus ja turhautuminen määriteltävä jo raamatullisin mittasuhtein. Kyse ei ole mistään veden muuttamisesta viiniksi tai edes sokeiden parantamisesta, se on sellaista Mooses jakaa punaisen meren luokkaa.

Miksi se sitten mielestäni on niin kamalaa? No ensinnäkin, en tykkää nakuilla kaupan sovituskopeissa. Kuka sellaisesta nyt pitää. Mutta suurimmaksi osin siksi, että oikean kokoisten ja sopivien liivien löytäminen on työn ja tuskan takana. Joskus se vaati verta, hikeä ja kyyneleitä. No, ei ehkä verta ole ikinä tullut, mutta hikeä senkin edestä.

Ensinnäkin D-kokoa ei löydy joka kaupasta. Esimerkiksi Seppälä ei koe tarpeelliseksi myydä niitä. Heiltä saa kyllä E- ja F-kokoja, mutta sinne hypätään Cstä. Ne kaupat jotka Dtä myyvät, olettavat, että kaikki niitä tarvitsevat tahtovat vähintään kokoa 80 olevia liivejä. Joskus harvoin löytyy 75, mutta todellisuudessa tahtoisin 70. Ja sellaisia ei vaan tehdä. Toki varmasti saisin niitä jostain hienoista rintaliivikaupoista, mutta en tahdo maksaa rintaliiveistä 70 euroa jos kaikki muut saavat ne 15 eurolla!

Sitten on isompien kokojen mallit. Toisessa päässä ovat sellaisesta liukkaasta nailonista valmistetut mammaliivit. Ne ovat ruman beigejä tai räikeän valkoisia, niissä on superleveät ja minkään topin alle sopimattomat olkaimet, ne puristavat rinnat sellaiseksi 50-luvun tyyliseksi töttöröiksi ja ovat yhtä imarteleviä kun valkoiset ohuet leggingsit. Tai sitten löytyy todella topattuja malleja. Yksissäkin liiveissä oli valehtelematta viisi senttiä toppausta alareunassa. Miten sinne on tarkoitus mahtua itse sisään, kun se toppaus vie koko kupin? Ja lisäksi miksi te supertoppaatte D-koon liivejä? Naurettavaa.

Toivoisin, että löytäisin jostain rintaliivejä, jotka olisivat söpöjä ja nättejä, joissa olisi sellaiset muotoonprässätyt kupit. Niissä voi olla VÄHÄN toppausta, jotta se ovat sopivan tukevat. Kivat, ei liian paksut eikä liian uhuet olkaimet, tukevaa kuminauhaa. Ne saisivat olla kokoa D70 tai D75 ja maksaa alle kaksikymppiä. En tahdo liian isoja ja kutittavia pesuohjelappuja tai mitään sopii miten vaan -hakaskiinnitettyjä olkaimia. Tahdon, että ne ovat tukevasti ommeltu kiinni sinne missä niiden kuuluu ollakin. Kiitos. Onko tämä nyt muka liikaa pyydetty???



Ps. Ostin rintaliivit. Ne ovat mustat ja ihan kivat. Niissä on hyvät olkaimet, ja vain vähän toppausta. Ne ovat kokoa D80, eli kun ne vähän käytössä venyvät, niitä pitää kaventaa selästä, koska ne ovat nyt jo kiinnitetty niin pieniksi kun saa. Ne maksoivat 15 euroa.

Niin lähellä, mutta ei kuitenkaan vielä siellä.



  

Avokadot, nuo kurttuiset pikku perkeleet

Tykkään avokadoista. Parhaimmillaan ne maistuvat samaan aikaan raikkailta ja kermaisilta, niiden koostumus on jotenkin ilahduttavan jännittävä, ne ovat kauniin värisiä ja vaikuttavat siltä, että olisivat kasvaneet avaruudessa. Jos teen salaattia ruuaksi, avokadoja pitää olla. Muuten jotain jää puuttumaan.
 

Mutta kyllähän kaikki tietävät, että avokadot ovat hevi-osaston kusipäitä. Ostat itsellesi sitten yhden tai useamman avokadon, niiden syöminen oikeaan aikaan on ihan arpapeliä. Ensin ne ovat liian raakoja ikuisuuden, ja sitten oltuaan noin kaksi tuntia täydellisiä, ne menevät ylikypsiksi.

Ja kaupan "syöntikypsät" avokadot ovat myytti. Jos ne ovat kaupan mukaan kypsiä, ne ovat jo mössöä. Ja sitten ne on vielä pakattu muovirasioihin, jotta niitä ei pääse kunnolla kokoilemaan.

Kyllä, kokeilen hedelmiä kaupassa. Jos olen ostamassa yhtä avokadoa, voin kokeilla ne kaikki läpi. Ja jokainen jonka mielestä se on kamalaa, voi lopettaa tuoreiden hedelmien ja vihannesten ostamisen. En näe mitään syytä miksi mun pitäisi ostaa liian raakoja tai ylikypsiä tuotteita vain koska jonkun mielestä en saa puristella avokadoja kaupassa. Henkilökohtaisesti ainakin pesen hedelmät ja vihannekset kotona, joten mulle on yhden tekevää onko joku muu kokeillut niiden kypsyyttä aikaisemmin.

Joten myös ihmiset jotka eivät anna muiden valita hedelmiään rauhassa ovat ärsyttäviä. Mutta eivät niin ärsyttäviä kun avokadot.

Ja myös tyypit jotka laittavat banaanit niihin kahiseviin pikkumuovipusseihin ovat outoja. Miksi? Banaanithan on jo pakettu ja kytketty kätevästi yhteen.

Klik