Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaatteet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hirveen ihanaa

Olen jo kohta vuosia etsinyt luontoliiton tai vastaavien eläincollegeja kirpputoreilta. Hämmentävää sinänsä, että kaikilla tuntui olevan niitä paitoja kun olin yläasteella, mutta kirppareilla en ole törmännyt yhteenkään. Eivätkö ihmiset tahdo luopua niistä vai? Johtui se mistä syystä vain, en ole sellaista onnistunut löytämään.

Collegen tuunaushuumassani tulin poimineeksi kirpputorilta tummansinisen hupparin. Siitä tulisi mekko. Nyt piti löytää vain toinen mahdollisimman saman värinen paita. Seuraavalla kirpputorilla sellainen roikkui tangossa. Nappasin sen itselleni ja silmäni levisivät. Hirviä! Se oli juuri sellainen eläincollege mitä olen etsinyt. Siinä ei ole norppalogoa, mutta muuten kuvitukseltaan juuri sellainen mitä etsin. Jos olisin saanut päättää itse millaisen olisin löytänyt, olisin tahtonut tummanpunaisen, keltaisen tai vaaleanharmaan ja pöllöjä, siilejä, pupuja, oravia tai sellaisia. Mutta juuri nyt tuntuu, että hirvet sinisellä pohjalla ovat hienointa ikinä.


Sain heti paikalla hirveän (hah haa) inspiraation. Pitäydyin mekkoideassani, hirvipaita pääsisi tietysti yläosaksi. Sitten kitschajatukset puskivat pintaan ja ajattelin värikästä kirjontaa, lasihelmiä, paljettejä ja kaikkea ihanaa. Sitten kurvasinkin heti kotiin ja levitin kirjontalangat ja lasihelmet pitkin sohvaa. Se oli helppoa, koska olin yksin kotona.


Siitä tuli juuri niin siisti kun ajattelin, ehkä jopa siistimpi. Ihana tummansininen kirjailtu hirvimekko. Hirviä koristeltu Intialaisiksi elefanteiksi. Se on niin pehmoinen sisältäkin. Ja mukava päällä. Pelkkiä hyviä asioita löytyy tästä.

Se on päälläni nyt kun kirjoitan tätä, mutta siitä ei ole kuvaa, koska kamerani on latauksessa. Joten joskus toiste se. Pelkkä mekko saa nyt riittää, ilman Heiniä.


Hirveen ihanaa.



   

maanantai 17. marraskuuta 2014

Instagram

Liityin sinne. Ja sinne olen myös lisännyt kuvia senkin ajan kun en tänne ole kirjoitellut. Niinpä...

Jos sellaisessa paikassa käy, löydyn sieltä nimellä heini.kristiina tai sitten voi klikata katsomaan kuvia tuosta oikeasta sivupalkista oman naamani yläpuolelta SnapWidgetin kautta.

Mitä sitten olen väitetysti puuhaillut poissaollessani? No esim. tätä:

Villi lauantai-ilta
Paras puu syksyllä ikkunan alla on vaahtera
Antti on kasvattanut itselleen kolme lehteä
Hullaannun aina kaupan hedelmäalessa
Lisää villejä viikonloppuja
Omnomnom
Tiina lähetti teetä ja tatuointikellon :)
Hannalta sain joululahjan etukäteen. Marks & Spenserin sukat ovat ihania. Pörrökorvakarhuja :)
En siirtynyt syksyisiin tai talvisiin kynsilakkasävyihin
UFFin kahden euron päiviltä löysin ruutupaidan, joita en voi jostain syystä vastustaa
Ensimmäinen uusi sateenvarjo kymmeneen vuoteen rikkinäisten tilalle
Ristipistoja
Ravintolapäivä oli taas. Suklaa-chilicookie löytyi Cookie Boogiesta
Bombay Sapphire ehti olla meillä päivän! Mutta oli myös vieraita, joten en ole missään nimessä tästä vastuussa yksin

Klik, klik!



  

Ruusuja ja tissejä


En ole kirjoittanut aikaan. Pitkään aikaan. Eikä sille ole edes mitään oikeaa selitystä. Joten unohdetaan se.

Reilu viikko sitten oli taas se hieno tapahtuma jota odotan innokkaammin kun tapahtuman hienous vaatisi: UFFin euron päivät. Tällä kertaa oli ihan missiokin. Lähdin etsimään collegepaitoja tuunattavaksi. Koska näin sellaisia varmaan Pinterestissä. Ideana oli etsiä isoja paitoja, jotka kavennan. Koska olen kasvanut niin vanhaksi, että en tahdo jäädyttää alaselkääni talvisin, vaan tahdon paitoja, joita ei tarvi jatkuvasti kiskoa alaspäin.

Harmaata lähdin etsimään. Se oli haettu väri. Nätti vihreä oli mukava yllätys. Ja kaiken maailman mammavaatteiden joukosta löytynyneestä räikeän korallista en ollut osannut haaveillakaan. Tuunailun aloitin siitä harmaasta, koska siihen oli selvä sunnitelma. Tahdoin ristipistoja ja kitchiä. Koska pidän molemmista. Ristipistoihin piti valita vaan sopivan epäsopiva ja paitaan tarpeeksi kiltti sana ja sitten muokata valmiita ristipisto-ohjeita omiin tarkoituksiin sopiviksi. Asetteluidea tuli kyllä suoraan internetin uumenista.


Joten kavennusta, hihojen lyhennys, lisää kavennusta ja kolme iltaa sohvannurkassa kirjontalankojen kanssa.


Joku yllättyi kun sanoin tehneeni paitani itse, koska se kuulemma näytti siltä, että olisin ostanut sen ehkä Lontoosta. Otin sen huomattavana kohteliaisuutena. Olen jo onnistuneesti käynyt se päällä juomassa chili-mango alen (keijunpierua saa nyt myös oluena!) lähikuppilassa, viettänyt noloa pariskuntailtaa gin-tonicin kanssa ja vielä punaviiniäkin olen juonut siellä samassa kuppilassa. Olen siis koko viikonlopun ilmeisesti tissutellut samassa paidassa. Sellainen on aina joko siistä tai säälittävää ja aion päättää, että se oli mielestäni siistiä.


Joo, siistiä. Boobs.



    

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kesän viimeiset

Kesä tuli. Kesä meni. Tein juttuja.

Löysin täydellisen kukkakedon, mutta koska se oli keskellä asuntomessualuetta, pidättäydyin tekemästä seppelettä.
Söin mansikoita.
Näin oudon patsaan, enkä tiennyt heittääkö nainen lasta ilmaan, vai tippuuko lapsi sieltä.
Se on pihlaja.
Se on vaahtera.
Kävin katsomassa Maleficentin kukkamekossa.
Join viiniä parvekkeella.
Tein herkkuleivän pähkinävoista ja viinimarjoista.
Lauloin juhannuskokolla.
Käyttäkää aurinkovoidetta!
Menin keräämään kirsikoita, mutta ne olivat pahoja :(
Kyltti!

Hei hei, kesä!

maanantai 4. elokuuta 2014

Rintaliivien oston kamaluus

Rintaliivien ostaminen on kamalaa. Tai ei, ei se ostaminen, vaan se niiden etsiminen. Näin on.

On tietysti mahdollista, että se ei ole kaikista kamalaa, mutta henkilökohtaisesti en nauti siitä yhtään. Jos olen hyvällä mielellä kun lähden niitä metsästämään, mieleni muuttuu pian synkäksi. Ja jos olin jo valmiiksi en niin iloinen, on alkava ahdistus, vitutus ja turhautuminen määriteltävä jo raamatullisin mittasuhtein. Kyse ei ole mistään veden muuttamisesta viiniksi tai edes sokeiden parantamisesta, se on sellaista Mooses jakaa punaisen meren luokkaa.

Miksi se sitten mielestäni on niin kamalaa? No ensinnäkin, en tykkää nakuilla kaupan sovituskopeissa. Kuka sellaisesta nyt pitää. Mutta suurimmaksi osin siksi, että oikean kokoisten ja sopivien liivien löytäminen on työn ja tuskan takana. Joskus se vaati verta, hikeä ja kyyneleitä. No, ei ehkä verta ole ikinä tullut, mutta hikeä senkin edestä.

Ensinnäkin D-kokoa ei löydy joka kaupasta. Esimerkiksi Seppälä ei koe tarpeelliseksi myydä niitä. Heiltä saa kyllä E- ja F-kokoja, mutta sinne hypätään Cstä. Ne kaupat jotka Dtä myyvät, olettavat, että kaikki niitä tarvitsevat tahtovat vähintään kokoa 80 olevia liivejä. Joskus harvoin löytyy 75, mutta todellisuudessa tahtoisin 70. Ja sellaisia ei vaan tehdä. Toki varmasti saisin niitä jostain hienoista rintaliivikaupoista, mutta en tahdo maksaa rintaliiveistä 70 euroa jos kaikki muut saavat ne 15 eurolla!

Sitten on isompien kokojen mallit. Toisessa päässä ovat sellaisesta liukkaasta nailonista valmistetut mammaliivit. Ne ovat ruman beigejä tai räikeän valkoisia, niissä on superleveät ja minkään topin alle sopimattomat olkaimet, ne puristavat rinnat sellaiseksi 50-luvun tyyliseksi töttöröiksi ja ovat yhtä imarteleviä kun valkoiset ohuet leggingsit. Tai sitten löytyy todella topattuja malleja. Yksissäkin liiveissä oli valehtelematta viisi senttiä toppausta alareunassa. Miten sinne on tarkoitus mahtua itse sisään, kun se toppaus vie koko kupin? Ja lisäksi miksi te supertoppaatte D-koon liivejä? Naurettavaa.

Toivoisin, että löytäisin jostain rintaliivejä, jotka olisivat söpöjä ja nättejä, joissa olisi sellaiset muotoonprässätyt kupit. Niissä voi olla VÄHÄN toppausta, jotta se ovat sopivan tukevat. Kivat, ei liian paksut eikä liian uhuet olkaimet, tukevaa kuminauhaa. Ne saisivat olla kokoa D70 tai D75 ja maksaa alle kaksikymppiä. En tahdo liian isoja ja kutittavia pesuohjelappuja tai mitään sopii miten vaan -hakaskiinnitettyjä olkaimia. Tahdon, että ne ovat tukevasti ommeltu kiinni sinne missä niiden kuuluu ollakin. Kiitos. Onko tämä nyt muka liikaa pyydetty???



Ps. Ostin rintaliivit. Ne ovat mustat ja ihan kivat. Niissä on hyvät olkaimet, ja vain vähän toppausta. Ne ovat kokoa D80, eli kun ne vähän käytössä venyvät, niitä pitää kaventaa selästä, koska ne ovat nyt jo kiinnitetty niin pieniksi kun saa. Ne maksoivat 15 euroa.

Niin lähellä, mutta ei kuitenkaan vielä siellä.



  

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pupuja ja lintuja ja pääkalloja

Toissa päivänä päälläni oli mustat collegehousut ja musta t-paita. Avokkeeni sanoi, ettei ole varmaan  ikinä nähnyt mua kokonaan mustissa vaatteissa. Itse asissa hän sanoi heti tullessaan kotiin "lady in black". Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, selitin hänellekin. Koska melko pian sen jälkeen kun olen tullut kotiin (joskus sillä sekunnilla) vaihdan päälläni silloin olevan hameen tai housut collareihin. Jotka ovat mustat. Ja jos päälläni on ollut musta paita, niin silloin olen kokomustissa. Ja olen ennen toissa päivääkin käyttänyt mustaa paitaa.

Mutta totta on, että tuskin niin kovin usein tapahtuu. Miksi? Koska elämä on ihan liian lyhyt siihen, että luimuilee mustissa. On ihan liian paljon värejä ja ihan liian paljon printtejä!

Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää kirkkaan turkoosia?


 Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää pupuprinttiä?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää vihreää?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää sinisiä tai turkooseja lintuja?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää karkkiruutua?


Miksi käyttää mustaa, jos voi käyttää sinistä pääkalloprinttiä?


Niinpä niin. Ei miksikään.