Häivähdys keltaista

Kävi ilmi, että meillä on todella hieno vieraspeitto, josta en tiennyt mitään. Lisäksi löysin täydellisen vaahteranlehden, ukulele-laukkuni sopi polkupyörääni ja jostain syystä pesuaineet ovat muuttuneet kaikki maagisiksi póke-palloiksi. Valitsen sinut, keltainen Fairy!

  

Syksyn ensimmäiset

Syksy on alkanut. Se on lempivuodenaikani.

Bongasin ensimmäiset kärpässienet. Ne ovat lempisieniäni.

Jos niistä tykkää, niitä pitää kuvata paljon.

Syötiin sponttaaneja iltapalalättyjä.

Parvekelasit piti sulkea, mutta vastapainoksi sai alkaa polttamaan kynttilöitä.

Ukulele-tuntini alkoivat. Osaan soittaa Kanootin kapean ja Für Elisen.

Paljasjalkaisen kesän jälkeen varpaat kaipaavat jo lisälämpöä.

Käytiin katsomassa taloja siltä varalta, että voitetaan 60 miljoonaa Euro Jackpotissa.

Meidän pihan vaahtera on vielä vihreä, mutta hautausmaalla jo tiputtaa värikkäitä lehtiään.

Toivottavasti syksy on kärpässieninen, punalehtinen ja vähäsateinen.



 

Kesän viimeiset

Kesä tuli. Kesä meni. Tein juttuja.

Löysin täydellisen kukkakedon, mutta koska se oli keskellä asuntomessualuetta, pidättäydyin tekemästä seppelettä.

Söin mansikoita.

Näin oudon patsaan, enkä tiennyt heittääkö nainen lasta ilmaan, vai tippuuko lapsi sieltä.

Se on pihlaja.

Se on vaahtera.

Kävin katsomassa Maleficentin kukkamekossa.

Join viiniä parvekkeella.

Tein herkkuleivän pähkinävoista ja viinimarjoista.

Lauloin juhannuskokolla.

Käyttäkää aurinkovoidetta!

Menin keräämään kirsikoita, mutta ne olivat pahoja :(

Kyltti!

Hei hei, kesä!

Äidin puutarhassa

  

Soutukisoissa

Kävin soutukisoissa (yliopisto vastaan ammattikorkeakoulu) ja se oli jännää. Itseasiassa niin jännää, että kun paikalle ui pari sorsaa, olin ihan että "Sorsia! Mahtavaa!" ja sitten kuvasin vain niitä.

En sano, ettäkö kaikissa soutukisoissa olisi vähän tylsää. Mutta näissä vähän oli. Koska 1) olin paikalla yksin (koska kaikki jotka tunsin olivat soutamassa) ja sellainen voi olla vähän tylsää. Yritin viihdyttää itseäni paikalla olevilla mahdollisuuksilla, mutta kun olin käynyt yliopistolla vessassa ja tökkinyt rantakiviä kaisloilla, olivat ne sorsat ainoa mahdollisuuteni. 2) Jos kisat olisivat olleet vähän nopeatempoisemmat, se olisi varmasti ollut mielenkiintoisempaa. Mutta nyt kirkkoveneet (älä naura, olet aikuinen) olivat näkyvillä muutamia minuutteja ja sitten katosivat kiertämään 25 minuutin lenkin, ennen kun taas ilmeistyivät pariksi minuutiksi ja tulivat maaliin.

Mutta siellä oli sorsia! Jee!

Tadaa! Kuva varsinaisista soutajista (ei kuitenkaan soudusta). Kaikki selvisivät maaliin, kukaan ei hukkunut, yliopisto voitti.



 

Ilta yksin vieraissa

Vietin siis iltaa yksin, mutta en ollut kotona.

Aloitin tietysti penkomalla paikat, kokeilemalla vaatteita vaatekaapissa, soittamalla paljon ulkomaanpuheluita ja syömällä kaiken ruuan jääkaapista. No en oikeasti.

Baileysiä otin kyllä jääkaapista (koska niin kehoitettiin tekemään) ja maapähkinävoitakin, koska en ollut maistanut sitä aiemmin (kyllä, olen juuri niitä ihmisiä). Ja sitten ideoin siitä heti yhdessä takapihan marjapuskien kanssa suomalais-amerikkalaisen leipäherkun: mallasleipää, maapähkinävoita ja punaisia viinimarjoja. Oli muuten aika hyvää, vaikka ei ehkä siltä kuulosta.

Sitten tein kukkaseppeleen. Joka ei ollut niin helppoa kun voisi luulla. Kun lähdin poimimaan kukkia, odotin noukkivani niita suuren, monivärisen kimpun heti kohta pihasta päästyäni. Mutta täällä ei jostain syystä ollut missään kukkia. Kaikki ojanpenkat ja kävelytien reunat oli ajettu ruohonleikkurilla mataliksi ja ne muutamat paikat jossa korkeaa heinää oli, kasvoi enää siankärsämöä ja pietaryrttiä. Lopulta onnistuin jostain haalimaan yhden maitohorsman, muutaman kissankellon ja vähän puna-apilaa.

Ja tietysti lakkasin kynteni värillä jota ei löydy omasta valikoimasta. Se on Sea bug. Varmaan joku skorpionin ja sudenkorennon sekoitus joka asuu meressä. Ehkä puree, mutta ei niin, että tulisi muuta kun pieni pistos ja paha mieli. Mutta ei mitään vakavampaa. Sellainen vähän yksinkertainen otus.

Ihan yksin en toki iltaa viettänyt. Takapihapuuhailussa mukanani oli Masi, josta otetut kuvat ovat kaikki epätarkkoja, koska menetin valon ja mallini ei ollut yhtään paikallaan. Yhtään.