Viininurkka: Beaujolais Villages Nouveau (ja Tuntematon sotilas)

Katson Tuntemattoman sotilaan joka vuosi. Tänä vuonna Yle ei pelleile sen kanssa, vaan näyttää sen kahdelta, joka on juuri se aika kun se kuuluukin näyttää.

Tuntemattoman kanssa oli tarjolla Beaujolais Nouveauta, jonka olemassa olosta kuulin vasta vuosi sitten. Kyseessä on siis tämän vuoden sadosta tehty viini, joka tulee markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (kyllä, se on juuri noin tarkkaa). Ilmeisesti muutkin valmistavan nouveau-viinejä, mutta Beaujolais on niistä tunnetuin.Viinin ideana on antaa ilmeisesti osviittaa sen vuoden sadosta ja siitä millaisia viinejä on odotettavissa sitten kun ne "tavalliset" viinit kypsyvät. Tämä on siis se miten itse olen ne ymmärtänyt, tiedoissani voi olla puutteita.

Viini oli tästä syystä hyvin nuorta, kevyttä ja aika hapokasta. Se ei ollut sellaista täyteläistä ja pyöreää millaiseksi punaviinin miellän vaan jotenkin kulmikasta. Mutta ilmeisesti tämän viinin kuuluukin olla sellaista ja se on tarkoitettu nimenomaan tulevaisuuden arviointiin, ei niinkään nautiskeluun ja herkutteluun. Mutta ei se silti pahaa ollut, kulmikasta vain.

Ja sen hapokkuutta tasoitti hyvin sen kanssa nauttimani kirsikkamurupiirakka. Reesen maapähkinäkuppi taas ei sopinut siihen niin hyvin. Mutta makean, lämpimän piirakan kanssa se toimi oikein hyvin. Ja sopii kivasti Lehtoon, Määttään ja Tuntemattomaan noin yleensä.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja muuta sellaista.



  

Instagram

Liityin sinne. Ja sinne olen myös lisännyt kuvia senkin ajan kun en tänne ole kirjoitellut. Niinpä...

Jos sellaisessa paikassa käy, löydyn sieltä nimellä heini.kristiina tai sitten voi klikata katsomaan kuvia tuosta oikeasta sivupalkista oman naamani yläpuolelta SnapWidgetin kautta.

Mitä sitten olen väitetysti puuhaillut poissaollessani? No esim. tätä:

Villi lauantai-ilta

Paras puu syksyllä ikkunan alla on vaahtera

Antti on kasvattanut itselleen kolme lehteä

Hullaannun aina kaupan hedelmäalessa

Lisää villejä viikonloppuja

Omnomnom

Tiina lähetti teetä ja tatuointikellon :)

Hannalta sain joululahjan etukäteen. Marks & Spenserin sukat ovat ihania. Pörrökorvakarhuja :)

En siirtynyt syksyisiin tai talvisiin kynsilakkasävyihin

UFFin kahden euron päiviltä löysin ruutupaidan, joita en voi jostain syystä vastustaa

Ensimmäinen uusi sateenvarjo kymmeneen vuoteen rikkinäisten tilalle

Ristipistoja

Ravintolapäivä oli taas. Suklaa-chilicookie löytyi Cookie Boogiesta

Bombay Sapphire ehti olla meillä päivän! Mutta oli myös vieraita, joten en ole missään nimessä tästä vastuussa yksin

Klik, klik!



  

Viskiä internet täynnä

Eilen join illalla lasillisen appelsiiniteetä Fireballin kanssa ja ajattelin, että kylläpä Fireball on hyvää. Se sopii niin moneen juomaan ja syksyyn ja talveen. Voi sen ihania kaneliaromeja. Sitten ajattelin, että kirjoitan siitä blogiin.

Kun sitten kävin facebookissa, joku oli linkannut uutisen, jossa yksityisiä blogeja oli kielletty mainitsemasta sanaa "viski", koska se mainosti olut- ja viskiexpoa, ja alkoholin mainostaminen on kiellettyä. Ajattelin, että onpa hölmöä. Sitten noin kaksi tuntia myöhemmin koko faceni oli täynnä samaa linkkiä, ihmisten statuksia viskistä, ihmisten kuvia viskistä ja viskiä ylipäätänsä. Ja äkkiä suunnitelmani kirjoittaa Fireballista olikin täysin ajankohtainen.

Varsinaisesti se ei ole viskiä, vaan viskilikööriä. Kanelin makuista viskilikööriä. Ja se on mahtavaa. Kuten olen aiemmin jo todennut, se sopii omenamehuun (kylmään ja kuumaan), jaffaan (vaikkei ehkä uskoisi) ja nyt todistetusti myös teehenkin.

Oma pulloni on jo ihan lopussa. Ja koska kaneliaromit sopivat syksyyn ja talveen ja kauppojen somisteista voi päätellä jo joulunkin olevan ovella, pitää ehkä ostaa loppuvuotta varten uusi pullo. Sitä on sitten hyvä liruttaa kuumaan omenamehuun (tai ehkä lämmitettyyn siideriin) ja käpertyä viltin sisään. Niin aion tehdä.

Suosittelen muillekin.



 

Viininurkka: Yalumba (ja kanawokkia)

Meillä oli vieraita. Yövieraita. Ja sitten laitettiin ruokaa ja pullo viiniäkin oli. Keittiön pöytä piti siirtää keskelle keittiötä, kun syöjiä oli kaikille neljälle sivulle.

Ruuaksi tehtiin basmatiriisiä ja tulista kanawokkia, mutta valkoviini tuli silti Australiasta. Viime vuoden rieslingiä. Kuulemma Australian vanhimmalta perhetilalta. Ja kelpo tavaraahan tuo oli. Ihan ensimmäisen kerran kun maistoin, jälkimaku toi jostain syystä mieleeni Magnersin. Tuntui, että viinissä olisi ollut joku hieman ylikypsä vivahde, mutta voi olla, että kuvittelin koko jutun. Mutta siis se oli hyvä jälkimaku. Tykkäsin. Ja ilmeisesti upposi vieraisiinkin.

Jälkiruuaksi oli Fazerin sinistä :)



 

Omenapiirakka-drinkki

Parvekkeella tarkenee kun lasit ovat kiinni. Siellä on hyvä lukea kirjaa ja kääriytyä vilttiin. Ja nauttia omenapiirakkaa. Drinkin muodossa.

Omenapiirakka-drinkki

Omenamehu

Fireball AKA kaneliviskiä

Juttu menee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Lämmitä omenamehu ja lisää sitten Fireball. Valmis! Se missä suhteessa niitä lisäät, on oma asiasi. Omasta mielestäni mukilliseen mehua riittää yksi kunnon liraus Fireballia. Tarjoillaan tietysti kivasta lasista. Jos kotoa löytyy kanelitanko, koristele ihmeessä sillä.

Omenapiirakkamaisuutta voisi ehkä korostaa lirauttamallalla joukkoon vähän vaniljavodkaa (jos sellaista sattuisi olemaan kotona). Ja jos oltaisiin Ameriikan ihmemaassa jossa vodkaa saa mitä makua vaan, lirauttaisin Fireballia ja kakun makuista vodkaa (olen nähnyt sitä!).

Niin, että jos joku on menossa Ameriikkaan, niin mulle voi tuoda kakkuvodkaa ja hattaravodkaa, kiitos.



  

Viininurkka: Gwynt Y Ddraig (ja thinking outside the box)

Laatikon ulkopuolelta ajattelua siksi, että kyseessä ei ole viini lainkaan. Vaan siideri. Ja jos joku ei tiennyt, niin siideri ei ole yhtään sama asia kun viini. Mutta join tätä eilen saunajuomana ja innostuin siitä todella ja lisäksi olen huikeasti pätevämpi arvostelemaan siideriä kun viiniä.

Gwynt Y Ddraig, eli The Dragon's Breath, tulee Walesista, tuosta D-, ja W-kirjainten luvatusta maasta. Se on ihanaa kullankeltaista omenanektaria joka on kypsytetty tammitynnyreissä (kuten Pommac ja kaikki muukin hyvä). Se maistuu kypsältä ja hyvällä tavalla mädältä, niin kuin Magners, mutta enemmän. Se maistuu pyöreältä ja pehmeältä, tasaiselta hyvällä tapaa. Se oli ihanaa. Olen vieläkin innoissani.

Tiedättehän miten syksyyn tarvitsee vahvempaa siideriä kun kesää. En tarkoita voltteja vaan makua, joskin tämä lohikäärmenektari sisältää niitä 7%. Sellaista vahvaa mehumaista ja kellarissa mädäntyneen makuista siideriä, jota voisi ajatella myös tarjoilevansa kuumennettuna ja kanelitangolla mautettuna (mmmm...). Tämä on juuri sellaista. Syksyistä, kypsää lohikäärmeturvasiideriä. Siideriä jota kuuluu nauttia kun harmittaa tai kun on kylmä ja kaikki muuttuu paremmaksi. Tulee kultainen olo, niin kuin lohikääme hönkisi päällesi. Se oli runollista. Ja kertoo juuri mitä ajattelen tästä siideristä.

Ostin Alkon viimeisen pullon. Toivottavasti ne täyttävät hyllynsä pian. Lisäksi join siiderin ennen kun otin siitä kuvia. Koska siinä lohikäärme-euforiassa en ehtinyt ajattelemaan siideriäni pidemmälle.



  

Kesän viimeiset

Kesä tuli. Kesä meni. Tein juttuja.

Löysin täydellisen kukkakedon, mutta koska se oli keskellä asuntomessualuetta, pidättäydyin tekemästä seppelettä.

Söin mansikoita.

Näin oudon patsaan, enkä tiennyt heittääkö nainen lasta ilmaan, vai tippuuko lapsi sieltä.

Se on pihlaja.

Se on vaahtera.

Kävin katsomassa Maleficentin kukkamekossa.

Join viiniä parvekkeella.

Tein herkkuleivän pähkinävoista ja viinimarjoista.

Lauloin juhannuskokolla.

Käyttäkää aurinkovoidetta!

Menin keräämään kirsikoita, mutta ne olivat pahoja :(

Kyltti!

Hei hei, kesä!

Viininurkka: Santa Tierra (ja ravintolapäivä)

Kun ravintolamme oli pistetty kasaan, teimme kuten kaikki muutkin jotka ovat joutuneet heräämään seitsemältä sunnuntaiaamuna, otimme päikkärit. Sitten minä ratkaisin rikoksia Criminal casessa, koska en ollut voinut tehdä niin koko päivänä ja avoke lähti heittämään kiekkoa jonnekin metsään. Sitten myöhemmin kun olimme syöneet ylijäämäpekonia ruisleivällä ja lyyttääntyneitä muffinsseja superextrakuorrutteella, meidät kutsuttiin lähikuppilaan käymään läpi ravintolapäivän antia toisten yhden päivän ravintoloitsijoiden kanssa. Ja sitten teimme niin. Ja maistoimme talon viiniä. Koska se oli vaihtunut.

Ja parempaan suuntaan kyllä. Santa tierra oli oikein kelpo tavaraa. Sopi ruuasta puhumisen kanssa ja sopi myös Yatzyyn, jota pelattiin myöhemmin. Maistui hyvin vähän liian lämpimänäkin. Täyteläistä ja pehmeää ja punaista, siis kaikkea mitä punaviiniltä saattaa odottaa.

Mutta kuva paljastaa, että lasi voisi olla puhtaampikin. Huulirasva jäljet aiheutin kyllä minä, mutta nuo harmaat vesitahrat ovat ravintolan sotkua. Aijaijai.



  

Viininurkka: Devil's rock

Koska rokki on paholaisen musiikkia ja oltiin rokkarin syntymäpäivillä, sopi Devil's rock oikein hyvin teemaan. Vaikka viinin "rock" olikin tässä tapauksessa kivi. Mutta pihassa oli kiviä, joten sekin sopii. Ja pullossa olleen tarinan mukaan, kyseinen kivi oli paholaisen pöytä, ja me syötiin pöydän ääressä... joten... Aika paljon yhteläisyyksiä ollakseen sattumaan. Epäilen, että paholaisella oli sormensa pelissä.

Se oli myös ihan mukava ja helppo kesäviini. Raikas ja vähän makea. Sopi nautittavaksi heiluvassa riipputuolissa muovimukista. Ja maistui grilliruuan ja salaatin kera.

Joskaan siitä ei tullut mieleen rokki, kivet tai edes paholainen.



  

Viininurkka: Neron leimaus (ja ajatuksia kotiviinistä)

Tätä viiniä ei voi ostaa mistään. Jos et ollut Taipaleenjoen kaljakellunnassa tai tunne jotakuta joka oli siellä, et varmaan tule maistaneeksi tätä viiniä. Sinne valmistetaan joka vuosi oma kelluntaviini, ja tänä vuonna kun teemana oli antiikki, kyseinen viini oli Neron leimaus.

Meillä on sitä jääkaapissa kaksi pulloa. Se oli ihan sopivaa ruuanlaittoon, mutta juomiseen löytyy varmaan parempiakin vaihtoehtoja. En sano, ettäkö se olisi ollut pahaa, mutta ei se täysin hyvänkään piirteitä täytä. Sanotaan, että se on ihan ok. Ok-ahkoa.

En osaa yhtään sanoa mistä se on tehty, tai kuinka paljon siinä on prosentteja. Mysteeriviini. Se maistuu vähän siltä, että se olisi tehty rypäleistä, mutta tehdäänkö suomessa kotiviiniä rypäleistä? Mutta ei se valkoherukalta tai omenaltakaan maistunut. En ymmärrä kotiviiniä tai ole ihan varma miksi sitä tehdään. En tiedä olenko ikinä maistanut hyvää kotiviiniä. Neron leimaus on varmaan yksi parhaista, mutta kuten todettu, sekin oli vain ok-ahkoa. varmasti kaikki se omena mitä Suomessa käytetään vuosittain kotiviiniin, olisi parempaa pelkkänä mehuna.

Mutta sitten toisaalta, kuka minä olen muiden harrastuksia arvostelemaan. Itse teen käsitöitä. Varmasti se on joistain outoa ja ne eivät voi ymmärtää miksi ompelen itse kun kaupastakin saa vaatteita. Joka on juuri se mitä itse ajattelen viinistä.



   

Ilta yksin vieraissa

Vietin siis iltaa yksin, mutta en ollut kotona.

Aloitin tietysti penkomalla paikat, kokeilemalla vaatteita vaatekaapissa, soittamalla paljon ulkomaanpuheluita ja syömällä kaiken ruuan jääkaapista. No en oikeasti.

Baileysiä otin kyllä jääkaapista (koska niin kehoitettiin tekemään) ja maapähkinävoitakin, koska en ollut maistanut sitä aiemmin (kyllä, olen juuri niitä ihmisiä). Ja sitten ideoin siitä heti yhdessä takapihan marjapuskien kanssa suomalais-amerikkalaisen leipäherkun: mallasleipää, maapähkinävoita ja punaisia viinimarjoja. Oli muuten aika hyvää, vaikka ei ehkä siltä kuulosta.

Sitten tein kukkaseppeleen. Joka ei ollut niin helppoa kun voisi luulla. Kun lähdin poimimaan kukkia, odotin noukkivani niita suuren, monivärisen kimpun heti kohta pihasta päästyäni. Mutta täällä ei jostain syystä ollut missään kukkia. Kaikki ojanpenkat ja kävelytien reunat oli ajettu ruohonleikkurilla mataliksi ja ne muutamat paikat jossa korkeaa heinää oli, kasvoi enää siankärsämöä ja pietaryrttiä. Lopulta onnistuin jostain haalimaan yhden maitohorsman, muutaman kissankellon ja vähän puna-apilaa.

Ja tietysti lakkasin kynteni värillä jota ei löydy omasta valikoimasta. Se on Sea bug. Varmaan joku skorpionin ja sudenkorennon sekoitus joka asuu meressä. Ehkä puree, mutta ei niin, että tulisi muuta kun pieni pistos ja paha mieli. Mutta ei mitään vakavampaa. Sellainen vähän yksinkertainen otus.

Ihan yksin en toki iltaa viettänyt. Takapihapuuhailussa mukanani oli Masi, josta otetut kuvat ovat kaikki epätarkkoja, koska menetin valon ja mallini ei ollut yhtään paikallaan. Yhtään.