Hirveen ihanaa

Olen jo kohta vuosia etsinyt luontoliiton tai vastaavien eläincollegeja kirpputoreilta. Hämmentävää sinänsä, että kaikilla tuntui olevan niitä paitoja kun olin yläasteella, mutta kirppareilla en ole törmännyt yhteenkään. Eivätkö ihmiset tahdo luopua niistä vai? Johtui se mistä syystä vain, en ole sellaista onnistunut löytämään.

Collegen tuunaushuumassani tulin poimineeksi kirpputorilta tummansinisen hupparin. Siitä tulisi mekko. Nyt piti löytää vain toinen mahdollisimman saman värinen paita. Seuraavalla kirpputorilla sellainen roikkui tangossa. Nappasin sen itselleni ja silmäni levisivät. Hirviä! Se oli juuri sellainen eläincollege mitä olen etsinyt. Siinä ei ole norppalogoa, mutta muuten kuvitukseltaan juuri sellainen mitä etsin. Jos olisin saanut päättää itse millaisen olisin löytänyt, olisin tahtonut tummanpunaisen, keltaisen tai vaaleanharmaan ja pöllöjä, siilejä, pupuja, oravia tai sellaisia. Mutta juuri nyt tuntuu, että hirvet sinisellä pohjalla ovat hienointa ikinä.

Sain heti paikalla hirveän (hah haa) inspiraation. Pitäydyin mekkoideassani, hirvipaita pääsisi tietysti yläosaksi. Sitten kitschajatukset puskivat pintaan ja ajattelin värikästä kirjontaa, lasihelmiä, paljettejä ja kaikkea ihanaa. Sitten kurvasinkin heti kotiin ja levitin kirjontalangat ja lasihelmet pitkin sohvaa. Se oli helppoa, koska olin yksin kotona.

Siitä tuli juuri niin siisti kun ajattelin, ehkä jopa siistimpi. Ihana tummansininen kirjailtu hirvimekko. Hirviä koristeltu Intialaisiksi elefanteiksi. Se on niin pehmoinen sisältäkin. Ja mukava päällä. Pelkkiä hyviä asioita löytyy tästä.

Se on päälläni nyt kun kirjoitan tätä, mutta siitä ei ole kuvaa, koska kamerani on latauksessa. Joten joskus toiste se. Pelkkä mekko saa nyt riittää, ilman Heiniä.

Hirveen ihanaa.



   

Ruusuja ja tissejä

En ole kirjoittanut aikaan. Pitkään aikaan. Eikä sille ole edes mitään oikeaa selitystä. Joten unohdetaan se.

Reilu viikko sitten oli taas se hieno tapahtuma jota odotan innokkaammin kun tapahtuman hienous vaatisi: UFFin euron päivät. Tällä kertaa oli ihan missiokin. Lähdin etsimään collegepaitoja tuunattavaksi. Koska näin sellaisia varmaan Pinterestissä. Ideana oli etsiä isoja paitoja, jotka kavennan. Koska olen kasvanut niin vanhaksi, että en tahdo jäädyttää alaselkääni talvisin, vaan tahdon paitoja, joita ei tarvi jatkuvasti kiskoa alaspäin.

Harmaata lähdin etsimään. Se oli haettu väri. Nätti vihreä oli mukava yllätys. Ja kaiken maailman mammavaatteiden joukosta löytynyneestä räikeän korallista en ollut osannut haaveillakaan. Tuunailun aloitin siitä harmaasta, koska siihen oli selvä sunnitelma. Tahdoin ristipistoja ja kitchiä. Koska pidän molemmista. Ristipistoihin piti valita vaan sopivan epäsopiva ja paitaan tarpeeksi kiltti sana ja sitten muokata valmiita ristipisto-ohjeita omiin tarkoituksiin sopiviksi. Asetteluidea tuli kyllä suoraan internetin uumenista.

Joten kavennusta, hihojen lyhennys, lisää kavennusta ja kolme iltaa sohvannurkassa kirjontalankojen kanssa.

Joku yllättyi kun sanoin tehneeni paitani itse, koska se kuulemma näytti siltä, että olisin ostanut sen ehkä Lontoosta. Otin sen huomattavana kohteliaisuutena. Olen jo onnistuneesti käynyt se päällä juomassa chili-mango alen (keijunpierua saa nyt myös oluena!) lähikuppilassa, viettänyt noloa pariskuntailtaa gin-tonicin kanssa ja vielä punaviiniäkin olen juonut siellä samassa kuppilassa. Olen siis koko viikonlopun ilmeisesti tissutellut samassa paidassa. Sellainen on aina joko siistä tai säälittävää ja aion päättää, että se oli mielestäni siistiä.

Joo, siistiä. Boobs.



    

Popin uusi elämä

Kutsu kävi rokkarin luokse grillaamaan synttärihengessä. Varoitusaikaakin oli sen verran vähän, että suuria lahjasuunitelmia ei ehtinyt tehdä. Mutta levykulholle on aina aikaa.

Lähilevykaupan alekoria siis selaamaan. Älppäri mukaan ja kotiin uunia lämmittämään. 100 astetta ja 5-10 minuuttia riittää taivuttamaan levyn. Sen voi nostaa uuninkestävän kulhon, tai vaikka säilyketölkin päälle, jos tahtoo pienemmän kulhon ja korkeammat reunat. Itse autoin muotoilemalla heti uunituoreena. Hanskat kannattaa laittaa silloin käteen. Ja tuulettaa kannattaa myös. Kypsyvästä älppäristä ei tule ihan samanlaisia sulotuoksuja kun vaikka korvapuusteista.

 

Sitten vaan naksut sisään, rusetti ympärille ja lp:n suojapahvista tehty kortti kylkeen.

Parin kuukauden takaisen astianpesukonekokeilun tuloksena voin sanoa, että levykulhoja ei kannata pestä astianpesukoneessa. Omat, jo useamman vuoden vanhat kulhot taipuivat sen lämmössä ihan vinkuroiksi. Ne pitäisi tuupata uudestaan uuniin ja vääntää taas paraatikuosiin.



   

Kultaa ja vaaleanpunaista

En tiedä onko vaaleanpunaisesta ja kultaisesta brokadista tehty Biancon kirpparimekkoni muiden mielestä kamala, mutta mun mielestä se oli juuri sopivan kitch. Joskin joka kohdasta vähän liian iso, vähän liian pieni tai vähän oudon mallinen. Totuushan on, että vyötäröältä lähtevät laskokset sopivat vaan sellaisilla pötkyläihmiselle. Sellaisille hattivatin mallisille. Muiden päällä ne näyttävät vaan hölmöltä.

Ylhäältä päästetään, keskeltä otetaan, laskokset rypytyksiksi, lisätään kapea olkain, siirretään jättirusettia.

Snip snip.