Viinirypäleitä oli korissa jo valmiiksi, koska ne olivat halpoja ja aina jos viinirypäleet ovat halpoja, niitä pitää ostaa. Ja sitten emme kääntyneet hevi-osastolta vasemmalle katsomaan leipiä tai kohti maitohyllyä, vaan jatkoimmekin suoraan, koska tarvitsimme juustoa. Sieltä arkisemalta hyllyltä. Mutta sitten se hienompi hylly oli siinä selän takana ja vähän vilkaisimme sinne.
Hienolla juustohyllylla tärkoitan sitä hyllyä jossa on maailmalta tuotuja erikoisjuustoja, osa isoina kiekkoina, osa valmiiksi leikattuina, parin kolmen euron kiiloina. On pestojuustoa, chilijuustoa, pitkään kypsytettyä, vuohenmaidosta tehtyä, kovaa, pehmeää, haisevaa ja vaikka minkä homeista. Mainitsinko jo, että meidän lähikauppa on Sokoksen herkku?
No, ihan juustohyllyn päädyssä oli monta kiekollista ihan valkoista juustoa. Sellaista kovaa ja jämäkkään, jämäkämpää kuin Polar, mutta ei niin jämäkkää kun parmesaani. Se oli outoa, koska se oli valkoista, eikä keltaista. Se oli tehty vuohenmaidosta (Arina old, tulee Alankomaista). Kaikki muutkin, väitetysti pitkään kypsytetyt kiekot oli tehty vuohenmaidosta ja ne olivat kaikki valkoisia. Sitten päätimme haluta maistaa sitä. Sitten mainittiin tapastorstai (vaikka oli keskiviikko) ja joku valkohomejuusto ja viini, koska viinirypäleitäkin jo oli. Ja tässä vaiheessa tarinaa otetaan lihatiskin vuoronumero ja päädytään chorizosalamiin (lähes aina) ja hevosen kylmäsavupaistiin (ekaa kertaa). Sitten suraavasta ovesta Alkoon, jossa otimme punaisen sijasta roséta. Vaihtoehtoja ei ollut laajalti, mutta hyvän pullon silti valitsimme.
Viini oli raikasta ja vaaleanpunaista, kuten rosén olettaakin olevan. Ja se sopi hyvin juustoihin. Ja juustot lihoihin. Ja viinirypäleet kaikkeen. Kaikki sopi kaikkeen. Mutta kyllä se puukenkenkä ja tulppani -maan juusto oli illan kuningatar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti