Kirjaston ilot ja surut

Tiina tietää aina mitä lähetellä Pinterestissä

Kirjaston ilot:

Automaatit
Kirjastoa voi käyttää täysin omatoimisesti. Onhan siellä kirjastotätejä, ja -setiä, mutta en juuri vaivaa heitä. Palautan automaatin kautta, lainaan automaatin kautta, teen hakuni itse hakukoneella, teen varaukset netissä, osaan lukea joidenkin mielestä monimutkaisia numerokoodeja, joiden avulla löydät kirjasasi oikealta osastolta ja oikeasta hyllystä.

Varaushylly
Ja nyt, nyt on käynyt ilmi jotain ihanaa. Varasin kirjan, tai oikeastaan DVDn. Midsomerin murhat. 4. kausi. Parhautta. Ja kun ilmoitus aineistoni saapumisesta kilahti puhelimeeni ja saavuin kirjastoon, huomasin jotain mahtavaa (ja aluksi tietysti epäilyttävää, koska se on uutta). Täällä on itsepalveluvaraushylly. Kun haen varaukseni, en joudu asioimaan henkilökunnan kanssa, ne eivät näe millainen ihminen varaa tällaista materiaalia. Siellä varaukset nököttävät omassa hyllyssään. Itse saa käydä valkkaamassa omaa koodiaan vastaavan opuksen. Ihan mahtavaa.
Tämä voi nyt kuulostaa siltä, että varaa ja lainaan kirjastosta jotain epäilyttäviä teoksia. Näin ei tietenkään ole. Mutta jostain syystä koen sen kuitenkin olevan oma asiani.

Pääkirjasto
Kun pääkirjasto on lähikirjastosi se tarkoittaa pitkiä aukioloaiko. Arkisin kahdeksaan. Sinne ehtii monta kertaa päivässä.

Varaukset
Toissapäivänä tahdoin lainata kirjan, jota ei ollut saatavilla pääkirjastolta, mutta se oli yhdessä sivukirjastossa. Sen sijaan, että olisin katsonut kirjaston osoitteen (oikeasti katsoin) ja pyöräillyt sinne (oli epävakaata ja en tiennyt missä se tarkalleen oli ja en oikeastaan tahtonut ottaa selvää, koska voin saada sen omaan kirjastoon), varasin sen. Kaksi tuntia myöhemmin sain ilmoituksen siitä, että varaukseni oli saapunut. Huomattavan tehokasta.
Toki varaaminen maksaa 50 senttiä, mutta mielestäni se on se arvoista.

DVD-hylly
Sitten on DVD-hylly. Se tuottaa ilo niin monin tavoin. Ensimmäiseksi pitää tietysti mainita Midsomerin murhat. Paikka missä on Midsomerin murhia on hyvä paikka. Se nyt kuitenkin on parasta käsityöviihdettä (koska puuhaillessa pitää aina katsoa jotain). Ja sitten on tietysti niiden levyjen järjestely. Kyllä, järjestelen niitä. Mutta vaan vähän en mitenkään pakko-oireisesti. En vahdi haukan lailla ovatko ne tasan oikeassa aakkosjärjestyksessä, minulle riittää, että alkukirjain on sama kun sen hyllyn muidenkin alkukirjainten. Mutta sitten siellä on joitain levyja useampia kappaleita. Ja ne eivät ikinä ole vierekkäin. Paitsi sitten kun minä tulen ja laitan ne vierekkäin. Jos hyllyllä on muitakin ihmisiä, esitän katsovani siirtäväni levyn takakantta ja sitten laittavani sen takaisin hyllyyt, joskin eri kohtaan. Koen tarvettä tälle pienelle pantomiimille, koska varmasti joidenkin mielestä olisi outoa, että järjestelen kirjaston DVD-hyllyä.

Kirjaston surut:

Palautusautomaatti
Mutta aina ei tietysti kirjastossakaan ole vain mukavaa. Joitain päiviä sitten melkein hermostuin palautusautomaatilla. Edessäni oli nainen, jonka ei olisi pitänyt käyttää automaattia, vaan palauttaa kirjansa kirjastotädille. Naisella oli paljon palautettavaa. Joskaan se ei häirinnyt minua. Mutta jokaisen kirjan nainen erikseen aukasi ja sitten pläräsi sivuja tarkistaakseen, onko mitään unohtunut sinne. EI! EI NÄIN! Palautusautomaatti ei ole paikka tälle. Plärää kirjasi kotona valmiiksi tai käy istumaan jonnekin kirjaston monista istuinalueista ja tee se siellä, ei siinä automaatilla. Tällainen käyttäytyminen ärsyttää niin paljon, että en suhtaudu siihen enää mitenkään järkevästi, vaan siitä tulee sillä hetkellä Maailman Suurin Asia. Puhahtelen ja huokailen ja pyörittelen silmiäni niin, että se varmaan vaikuttaa maapallon pyörimiseen.
Lisäksi olen melko varma, että nainenkin kuuli puhahteluni ja onhan sellainen aika epäkohteliasta.

Tekstiviestin katoaminen
Varausilmoitukset tulevat tekstiviestillä. Netissä omalla sivullasi huomaa, että varausmaksu napsahtaa saldoosi siinä vaiheessa kun varauksesi saapuu kirjastoon. Vähän aikaa sitten huomasin, että Valtaistuinpelistä oli tullut varausmaksu ja se oli poistunut varauksistani. Huitaisin samantien kirjastoon jossa kävi ilmi se mitä pelkäsin; varaukseni oli saapunut kahdeksan päivää sitten. Siitä oli lähettetty ilmoitus, joka ei ikinä tullut minulle. Sitten kirja oli odottanut minua viikon ja päivää aikaisemmin laitettu uudestaan kiertoon.
Sitten reklamoin sen viidenkymmenen senttini takia lähinnä periaatteesta. Ja se maksu poistettiin ja uusi varaus tehtiin.  Vaikka uskon, että kyseessä oli yksittäinen eksynyt tekstiviesti, käy parin päivän välein kirjaston sivulla tsekkaamassa mikä on varaukseni tila.

Ruma kirjastokortti
Hain kirjastokortin muistaakseni reilu vuosi sitten. Se on aika ruma. Ja pari kuukautta sen jälkeen tuli uusi kirjastokorttimalli, ja se on hieno. Nyt mulla on ruma kirjastokortti vaikka kaikki uuden hakevat saa hienon. Uusi kortti maksaa vaan kaksi euroa, joten tässä käy luultavasti niin, että kirjastokorttini "katoaa" ja haen uuden. Koska olen valmis maksamaan kaksi euroa valkoisesta kortista ja monivärisistä eläimistä. Mutta vielä korttini on ruma ja näyttää siltä, että raamattu lentelisi pilvissä. Enkä edes kuulu kirkkoon.

Liikaa kirjoja
Aina kun menen kirjastoon lainaan jotain. Pinoni kotona vaan kasvaa, koska lainaan suuremma tahdissa kun palautan. Ja sitten en ehdi lukea niitä kaikkia eräpäivään mennessä joten uusin lainani. Ja sitten olen uusintakierteessä ja kirjat ovat luonani kuukausia ja mulla on huono omatunto siitä, että silloin kukaan muu ei voi lainata niitä.

Luulen jääneeni nyt kuitenkin plussalle kirjaston kanssa. Hyvä niin.