Murha laitumella bongasin ensin äänikirjojen joukosta, mutta en ikinä tullut kuunnelluksi sitä, koska noin kaksi viikkoa sen jälkeen haahuilin dekkarihyllyllä, jossa se oli kirjana. Ja vaikka ajattelin, että äänikirjahan on helpompi, koska mun ei tarvitse itse oikeasti lukea, niin eihän se toiminut niin. En tosin edes avannut CDitä kotelosta, joten en tiedä miten olisi käynyt jos olisin niitä kuunnellut. Kirjan kuitenkin luin. MIksi se pisti silmääni? Koska siinä lampaat ratkaiset murhaa. Kyllä, lampaat. Se oli hauska, mutta olen pettynyt, ettei Talvikaritsa ollut mukana enempää.
Poikaystävä pilkkasi Bossypantsiäni, koska se oli isoprinttinen. Haluan huomauttaa, että en itse tehnyt tätä valintaa. Varasin kirjan, ja tämä versio siitä saapui. Pidin siitä, isoista kirjaismista huolimatta. Jostain luin, että aiemmin lukemani Caitlin Moranin Naisena olemisen taitoa sanottiin Bossypantsin brittiversioksi. Siitä en ole kyllä samaa mieltä. Vaikka Tina Fey hauskan kirjan olisin saanut aikaiseksi, se oli paljon kevyempää luettavaa, eikä ollenkaan niin feministisen kantaaottava.
Truman Capoten Kylmäverisesti on ollut lukulistallani ikuisuuden, mutta vasta nyt se kotiin kanssani. Pidin siitä tarinana ja tyylillisesti, mutta joku siinä ei iskenyt. Ehkä en pidä Capoten kirjoitustyylistä. Toki siihen voi vaikuttaa käännös tai vain se, että teksti kuulostaa hölmöllä tavalla vanhalta.
Etsin itselleni toisen Dan Rhodesin heti kun sain edellisen luettua. Kulta oli vähän kepeämpi. Se oli Agatha Christien dekkari ilman murhaa. Kaikki hahmot ovat kiinnostavia ja kirjoissa on niin paljon yksityiskohtia ja pikkutietoa, että huimaa. En ole ihan varma mitä lopussa tapahtui, mutta se teki minut surulliseksi. Hyvä kirja se silti oli.
Ihana Frida. Yksi lempitaiteilijoistani. Hyvin kreikkalaisesti pidän tragedioista ja komedioista ja Fridan elämässä on molempia. Tietysti roppakaupalla enemmän tragediaa. Kirja on fiktiivinen, vaikkakin lepää paljolti faktojen päällä ja kirjoitettu Christina-siskon näkökulmasta. Pidin siitä, mutta tahtoisin lukea ihan oikean elämänkerran. Olen toki lukenut useimpia pienempiä teoksia aiheesta, katsonut elokuvia ja useita dokumentteja, mutta tahdon lisää. Lisää Fridaa!
Tiedän, että Riikka Pulkkinen on noussut arvostetuksi kirjailijaksi, mutta en jostain syystä vaan tykkää hänen kirjoistaan. Ja olen yrittänyt. Tämä oli kolmas minkä luin (aiemmat ollen Raja ja Totta). Eikä kyse ole niinkään tekstistä. Pidän hänen kirjoitustyylistään ja lauserakenteista. Yksityiskohtaista ja mielenkiintoista, ihan juuri niin kun tykkään. Mutta se mistä en tykkää ovat valitut aiheet ja hahmot. Voi ne hahmot. Kaikki ovat jotenkin masentavia ja tylsiä (kuten aiheetkin) ja sellaisia ihmisiä jonka kanssa en tahtoisi olla oikeassa elämässä tekemisissä. Luulen, että olen nyt tehnyt kaikkeni Pulkkisen hahmojen eteen ja voin luovuttaa.
Seuraava on jo aloitettu (oikeastaan kaksikin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti