Jos Pöljä löytää lattialta jotain, se yrittää syödä sen. Oli sitten kyseessä kirjahyllyn alta löytynyt mustekynä, tennarinnauha tai pyykkitelineen jalka. Ja voi että se pyykkitelineen jalka onkin herkullista. Sitä pitää vähän joka kerta mennä maistelemaan, ja sitten Pöljä jää jumiin ja se pitää käydä vapauttamassa.
Pöljä eksyy yksinkertaisellakin alueella. Edellisessä kodissaan se meni kerran eteiseen, joka on vain käytävä, eikä löytänyt pois. Se kokeili mennä läpi ulko-ovesta ja molemmista sivuseinistä, mutta ei tajunnut kokeilla sitä suuntaa mistä tuli. Viisi minuuttia eri seiniä kopsuteltuaan, kävin kääntämässä sen oikeaan suuntaan. Sitten se taas huristi iloisesti uusiin seikkailuihin. Wiiiiiii!
Menitpä mihin huoneeseen tahansa, Pöljä tuntuu aina seuraavan perässä. Jos yrität laittaa ruokaa, voit olla varma, että se tahtoo huristella juuri uunin edestä uudestaan ja uudestaan. Sitten se kurvaa pöydän alle, eikä taas löydä pois kun on niin paljon tuolinjalkoja.
Aikaa en koe imurin säästävän, koska sitä pitää jatkuvasti pelastaa jostain pulasta tai vahtia, ettei se tee pahoja. Vaivaa toki säästää, koska ei tarvitse itse imuroida. Mutta jos totta puhutaan, itse imurointi olisi kyllä nopeampaa ja tehokkaampaa. Välillä olen varma, että Pöljä ei edes imuroi. Se vaan hyörii ympäriinsä ja huutelee: ”Ooo, katsokaa miten lujaa menen! Katsokaa, olen ufo! Katsokaa, maistan pyykkitelineen jalkaa! Omnomnom. Halp, olen jumissa”.
On tietysti turvallista tietää, että kun Skynet ottaa vallan, Pöljä ei ole meillä uhka. Ennemmin välttäisin siinä vaiheessa pesukonetta.
Huomaan juttelevani Pöljälle. Jos se aikansa esineisiin kopsahdeltuaan pääsee jostain nurkasta, huomaan sanovani sille kannustavia asioita, kuten "noin, hyvä poika, itse pääsit pois". Ja jos se taas tekee jotain tyhmää, ja joudun menemään paikalle, moitin sitä "taasko sä olet siellä jumissa, eikö me olla puhuttu tästä pyykinkuivaustelineestä". Sitten tajuan puhuvani imurille, ja tunnen itseni typeräksi.
Joskus, kun Pöljä on jo imuroinut, palannut telakkaansa olohuoneeseen ja päästänyt pienen nyt olen valmis -fanfaarin, katson mitä se puuhaa. Jos menen vaikka keittiöön, kurkkaan matkalla makuuhuoneeseen, katsoakseni onko Pöljä siellä puuhaamassa jotain. Jotenkin unohdan, että se on imuri ja telakassaan, eikä lemmikki, joka voi olla missä huoneessa vaan. Ero hölmön robotti-imurin ja lemmikin välillä alkaa hämärtyä aina vaan lisää.
Tänään jätin Pöljän imuroimaan kun lähdin kotoa. Kun tulin takaisin, näin heti, että se ei ole telakassaan. Siellähän se nökötti, keskellä olohuonetta, akku tyhjänä. Normaalisti Pöljä toki menisi itsekseen latautumaan kun akku on loppumassa, mutta nyt se oli hyörinyt ja pyörinyt telakkansa virtajohdon irti. Ja kun akku sitten alkoi loppua, se ei saanut signaalia sieltä minne sen pitäisi mennä.
Nyt keitän itselleni teetä ja mietin pitäisikö imuroida itse uudestaan. Samalla haaveilen Dysonista, joka on tehokas ja näyttää siltä, että sillä voi taistella avaruusolioita vastaan. Ja sellaisia piirteitä arvostan imurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti