Kirjaston ilot ja surut

Tiina tietää aina mitä lähetellä Pinterestissä

Kirjaston ilot:

Automaatit
Kirjastoa voi käyttää täysin omatoimisesti. Onhan siellä kirjastotätejä, ja -setiä, mutta en juuri vaivaa heitä. Palautan automaatin kautta, lainaan automaatin kautta, teen hakuni itse hakukoneella, teen varaukset netissä, osaan lukea joidenkin mielestä monimutkaisia numerokoodeja, joiden avulla löydät kirjasasi oikealta osastolta ja oikeasta hyllystä.

Varaushylly
Ja nyt, nyt on käynyt ilmi jotain ihanaa. Varasin kirjan, tai oikeastaan DVDn. Midsomerin murhat. 4. kausi. Parhautta. Ja kun ilmoitus aineistoni saapumisesta kilahti puhelimeeni ja saavuin kirjastoon, huomasin jotain mahtavaa (ja aluksi tietysti epäilyttävää, koska se on uutta). Täällä on itsepalveluvaraushylly. Kun haen varaukseni, en joudu asioimaan henkilökunnan kanssa, ne eivät näe millainen ihminen varaa tällaista materiaalia. Siellä varaukset nököttävät omassa hyllyssään. Itse saa käydä valkkaamassa omaa koodiaan vastaavan opuksen. Ihan mahtavaa.
Tämä voi nyt kuulostaa siltä, että varaa ja lainaan kirjastosta jotain epäilyttäviä teoksia. Näin ei tietenkään ole. Mutta jostain syystä koen sen kuitenkin olevan oma asiani.

Pääkirjasto
Kun pääkirjasto on lähikirjastosi se tarkoittaa pitkiä aukioloaiko. Arkisin kahdeksaan. Sinne ehtii monta kertaa päivässä.

Varaukset
Toissapäivänä tahdoin lainata kirjan, jota ei ollut saatavilla pääkirjastolta, mutta se oli yhdessä sivukirjastossa. Sen sijaan, että olisin katsonut kirjaston osoitteen (oikeasti katsoin) ja pyöräillyt sinne (oli epävakaata ja en tiennyt missä se tarkalleen oli ja en oikeastaan tahtonut ottaa selvää, koska voin saada sen omaan kirjastoon), varasin sen. Kaksi tuntia myöhemmin sain ilmoituksen siitä, että varaukseni oli saapunut. Huomattavan tehokasta.
Toki varaaminen maksaa 50 senttiä, mutta mielestäni se on se arvoista.

DVD-hylly
Sitten on DVD-hylly. Se tuottaa ilo niin monin tavoin. Ensimmäiseksi pitää tietysti mainita Midsomerin murhat. Paikka missä on Midsomerin murhia on hyvä paikka. Se nyt kuitenkin on parasta käsityöviihdettä (koska puuhaillessa pitää aina katsoa jotain). Ja sitten on tietysti niiden levyjen järjestely. Kyllä, järjestelen niitä. Mutta vaan vähän en mitenkään pakko-oireisesti. En vahdi haukan lailla ovatko ne tasan oikeassa aakkosjärjestyksessä, minulle riittää, että alkukirjain on sama kun sen hyllyn muidenkin alkukirjainten. Mutta sitten siellä on joitain levyja useampia kappaleita. Ja ne eivät ikinä ole vierekkäin. Paitsi sitten kun minä tulen ja laitan ne vierekkäin. Jos hyllyllä on muitakin ihmisiä, esitän katsovani siirtäväni levyn takakantta ja sitten laittavani sen takaisin hyllyyt, joskin eri kohtaan. Koen tarvettä tälle pienelle pantomiimille, koska varmasti joidenkin mielestä olisi outoa, että järjestelen kirjaston DVD-hyllyä.

Kirjaston surut:

Palautusautomaatti
Mutta aina ei tietysti kirjastossakaan ole vain mukavaa. Joitain päiviä sitten melkein hermostuin palautusautomaatilla. Edessäni oli nainen, jonka ei olisi pitänyt käyttää automaattia, vaan palauttaa kirjansa kirjastotädille. Naisella oli paljon palautettavaa. Joskaan se ei häirinnyt minua. Mutta jokaisen kirjan nainen erikseen aukasi ja sitten pläräsi sivuja tarkistaakseen, onko mitään unohtunut sinne. EI! EI NÄIN! Palautusautomaatti ei ole paikka tälle. Plärää kirjasi kotona valmiiksi tai käy istumaan jonnekin kirjaston monista istuinalueista ja tee se siellä, ei siinä automaatilla. Tällainen käyttäytyminen ärsyttää niin paljon, että en suhtaudu siihen enää mitenkään järkevästi, vaan siitä tulee sillä hetkellä Maailman Suurin Asia. Puhahtelen ja huokailen ja pyörittelen silmiäni niin, että se varmaan vaikuttaa maapallon pyörimiseen.
Lisäksi olen melko varma, että nainenkin kuuli puhahteluni ja onhan sellainen aika epäkohteliasta.

Tekstiviestin katoaminen
Varausilmoitukset tulevat tekstiviestillä. Netissä omalla sivullasi huomaa, että varausmaksu napsahtaa saldoosi siinä vaiheessa kun varauksesi saapuu kirjastoon. Vähän aikaa sitten huomasin, että Valtaistuinpelistä oli tullut varausmaksu ja se oli poistunut varauksistani. Huitaisin samantien kirjastoon jossa kävi ilmi se mitä pelkäsin; varaukseni oli saapunut kahdeksan päivää sitten. Siitä oli lähettetty ilmoitus, joka ei ikinä tullut minulle. Sitten kirja oli odottanut minua viikon ja päivää aikaisemmin laitettu uudestaan kiertoon.
Sitten reklamoin sen viidenkymmenen senttini takia lähinnä periaatteesta. Ja se maksu poistettiin ja uusi varaus tehtiin.  Vaikka uskon, että kyseessä oli yksittäinen eksynyt tekstiviesti, käy parin päivän välein kirjaston sivulla tsekkaamassa mikä on varaukseni tila.

Ruma kirjastokortti
Hain kirjastokortin muistaakseni reilu vuosi sitten. Se on aika ruma. Ja pari kuukautta sen jälkeen tuli uusi kirjastokorttimalli, ja se on hieno. Nyt mulla on ruma kirjastokortti vaikka kaikki uuden hakevat saa hienon. Uusi kortti maksaa vaan kaksi euroa, joten tässä käy luultavasti niin, että kirjastokorttini "katoaa" ja haen uuden. Koska olen valmis maksamaan kaksi euroa valkoisesta kortista ja monivärisistä eläimistä. Mutta vielä korttini on ruma ja näyttää siltä, että raamattu lentelisi pilvissä. Enkä edes kuulu kirkkoon.

Liikaa kirjoja
Aina kun menen kirjastoon lainaan jotain. Pinoni kotona vaan kasvaa, koska lainaan suuremma tahdissa kun palautan. Ja sitten en ehdi lukea niitä kaikkia eräpäivään mennessä joten uusin lainani. Ja sitten olen uusintakierteessä ja kirjat ovat luonani kuukausia ja mulla on huono omatunto siitä, että silloin kukaan muu ei voi lainata niitä.

Luulen jääneeni nyt kuitenkin plussalle kirjaston kanssa. Hyvä niin.



  

Viininurkka: Savia Viva Familia (ja poikamiesboxi)

Olimme menossa katsomaan Hollanti-Costa Rica -peliä naapuritaloon. Päätin jouda lasillisen viiniä parvekkeella ennen sitä. Koska ajattelin, että viini ei varmaan ole parhaimmillaan siellä poikamiesboxin kisakatsomossa. Siellä kuitenkin haisee varmasti siltä, että siellä asuu kolme miestä ja ikkunat ovat kaikki peitettyinä, että telkkari näkyy kunnolla. Ja tuskin niillä on viinilasejakaan. Eihän sellainen viinille oikeutta tee. Luomuakin vielä. Ajatella.

Mutta kotona oli valoisaa ja parvekkeella viileää. Yhdeksän aurinko säteili vastapäisestä talosta ja mulla oli uutta kynsilakkaa. Viini oli raikasta ja kaikeasta siitä luomusta tuli todella leuhka olo.

Ei siellä poikain luona sitten lopulta niin pahalta haissut. Ja oikean viinilasinkin löysin kaapista. Ja popcornia sain. Sielläkin viini oli ihan kelpo tavaraa.

Mutta siellä parvekkeella se maistui auringolta, hyvältä kirjalta ja yksin kotona ololta. Se oli ihanaa.

  

Ihana ikkuna

Asuntomessujen takia Sokos on asetellut ikkunaansa nukketalomaiseman. Se on ihanaa koska pidän nukketaloista. Nukketaloista ja täytetyistä eläimistä, sarhamurhaajista, keskiaikaisista kidutusvälineistä, näpertämisestä, kirjastoista, vanhoista taloista, pitsihuviloita, noidista, antiikista, lasipurkkiin säilötyistä epämuodostuneista sikiöistä, alkuperäisistä Grimmin saduista, koiranpennuista, metrilakusta, hautausmaista, Twin Peaksista, tontuista, maahisista, merirosvoista ja linnoista. Muun muassa.

Saanko äänestää näistä parasta jossain? Jos saan, äänestän numeroa 9, tuota röttelöä missä asuu merirosvo ja papukaija.

Oma nukketalo projektini on jäissä johtuen itse nukketalon puutteesta. Nukkeni ovat puoliksi valmiita ja suunnitelmia on varmasti paperilla useamman puun verran. Mutta ennen kun löydän sopivan kaapin (koska en oikeastaan tahdo taloa, vaan kaapin jonne taloni rakennan) en anna itselleni lupaa aloittaa sisustuksen rakennusta. Koska se nyt olisi vaan ihan hullua. Mutta nuket varmaan voi jo tehdä. Se on varmaan ihan ok.



  

Seeprakypärä

Tuomaroiva poikaystäväni näki pari päivää sitten pelissä tuomarin jolla oli raidallisen paidan lisäksi raidallinen kypärä. Sitten hän pyysi voisinko maalata hänellekin seeprakypärän. Maalasin.

Vanhoista tarroista siivottu kypärä näytti ihan koppakuoriaiselta.

Kaksi kerrosta takana, kaksi edessä.

Sivutuotteena valmistui herkullinen kesädrinkki. Näyttää ihan ufo shotilta.

Tuomarinimen mukaan koristeet ja Tim Burton koppakuoriainen oli valmis. Se kipitti olohuoneen nurkkaan, koska maastoutui sinne hyvin.

Seepra oli hyvin tyytyväinen.



  

Muiden pyörät

Muiden pyörät on edelleen hienompia kuin omani, koska en ole edennyt pyöränlaittoprojektissani lainkaan. Tänään kaikki pyörät tuntuivat kaupungilla hihittelevän mulle, vaikka oma pyöräni ei ollut edes mukana. Jotenkin se varmaan huokuu minusta, että en ole tyytyväinen pyörääni.

Jopa JC:n mainospyörä on tosi siisti.



 

Viininurkka: Trivento (ja jalkapalloa)

Argenttiinan pelin kunniaksi argentiinalaista. Ei siinä, että seuraisin jalkapalloa, mutta olen oppinut siitä viimeaikoina. Ja kun sanon oppinut, tarkoitan, että osaan nimetä muutamia palaajia, tunnistan heidän naamansa ja joistain osaan jopa sanoa joukkueen.

Kaiken tämän tiedän jalkapallosta: David Luiz, se brasilialainen joka näyttää Sideshow Bobilta. Osaan sanoa nykyään jo nimen oikein, enkä yritä taivuttaa sitä "Deividiksi". Bob on puolustaja, mutta tekee myös maaleja (koska on niin hyvä) ja ilmeisesti tämän hetken arvokkain puolustaja siirryttyään Chelseasta Paris Saint-Germainiin. David Luizista tiedän eniten, koska se on paras. Siis mun mielestä.

Sitten on Pirlo, joka etunimi alkaa aalla... Andrea? Andrea. Hän tulee Italiasta ja pelaa jossain joukkueessa joka on voittanut jonkun cupin kolmesti peräkkäin, vaikka edellinen joukkue oli sitä mieltä, että hän on jo liian vanha. Sillä on liehuhiukset ja ennen MM-kisoja joku jalkapalloihminen käski englannin joukkueen varoa Pirloa. Kuten huomaatte, tietoni ovat tarkkoja ja rajattomia.

Leo Messin oikea etunimi on Lionel, ja osaan lausua senkin oikein. Hän tulee Argantiinasta ja on kuulemma maailman paras jalkapalloilija. Itse pidän häntä vähän persoonattomana enkä ole yhtään kiinnostunut missä hän pelaa.

Gerard Piqué nimeen on muistisääntö: Etunimi on sama kun Gerard Depardieulla ja sukunimi on kuin se paita, pike. Mutta todellisuudessa kutsun häntä vaan Shakiran poikaystäväksi. Hän taitaa olla espanjalainen ja pelaa punaisessa paidassa joukkueessa joka käyttää punaisia paitoja.

Sitten on Wayne Rooney Englannista jolla on hassu pieni tonttunaama ja sitten se joka on poikaystäväni mielestä parhaan näköinen jalkapalloilija... siinä nimessä on z... Etsin googlehauistani ja kävi ilmi, että se ei ollutkaan z, vaan x, x niin kun Xabi Alonso. Sillä on punainen parta. Ja sitten on vielä se yksi Brasiliasta, joka värjäsi hiuksensa meksikon peliä varten.

Ja se on kaikki mitä tiedän jalkapallosta miinus mitä tiedän David Beckhamista. Kaikki.

Viinikin oli hyvää. Täyteläistä ja sillain.



  

Ihanan synkkää menoa Grimsboroughssa

Olen edelleen koukussa Criminal Caseen. Tilanne ei ole muuttunut sitten viime syyskuun. Kun aloitin, tutkin murhia teollisuusaluella. Siellä kaikki oli hämyistä, tyypit pikkurikollisia, strippareita ja jengiläisiä. Sitten siirryin talouskeskukseen jossa oli enemmän likaisia bisnesmiehiä ja toimittajia ja korruptiota. Ja sitten pääsin historialliselle alueelle. Täällä on mahtavaa!

Epäillyt ovat hienostelevan outoja, niin kun Agatha Christien hahmoja. Rikospaikat ovat kirjastoja, museoita, vanhoja kartanoita, antiikkikauppoja ja pääsin hautausmaalle. Rikoksetkin ovat jotenkin pidemmälle harkittuja. Yksi uhri oli täytetty niin kuin Norman Batesin äiti, ja nostettu näytille museoon, viimeksi tutkin rituaalimurhaa kryptassa ja nykyisessä jutussa on järvihirviö. Haluaisin olla historiallisella alueella aina! Minä ja uusi koirani Nappi.

COWER, MORTALS!