Avokadon syysseikkailut

Päätin kasvattaa avokadon. Muistaakseni koska olin juuri syönyt avokadoa ja sitten se kivi jäi jäljelle ja sillä hetkellä kuvittelin pystyväni kasvattamaan sen kasviksi asti. Ja tämä kaikki siis on tapahtunut sen jälkeen kun yritin kasvattaa ananasta ja se päättyi mätänemiseen ja pahaan mieleen.

Joten katsoin internetistä ohjeet, koska internetissä on ohjeet kaikkeen. Kuorin kiveäni vähän, tökkäsin siihen kolme tikkarintikusta veistettyä tulikeppiä ja laitoin lillumaan vesilasiin. Sitten se siellä lillui. Ja jostain syystä teki juuri niin kuin internet sanoikin sen tekevän. Kivi halkesi ja se kasvatti itselleen söpön pienen juurihännän. Sitten häntä kasvoi niin, että avokado piti siirtää korkeampaan lasiin. Sitten se alkoi itää. Ja nyt se näyttää vähän vesilasiin säilötyltä avaruusoliolta.

En muista kauanko lisäsin lasiin vettä pidin kiven puoliksi vedessä. Kuukauden? Kaksi? Enemmän? Mutta nyt tuli aika siirtyä seuraavaan kohtaan: istuttamiseen.

Joten hain metsästä maata, koska en vaivautunut avokadoni, joka muuten nimesin tässä vaiheessa Antiksi, takia ostamaan oikeaa multaa. Otin niin läheltä kukkaistutusta kun kehtasin, joten voi olla, että Antti selviää tästä koitoksesta. Sitten istutin se ja kastelin lämpimällä vedellä. Aikeenani oli hämätä Antii luulemaan sitä lempeäksi kesäsateeksi ja innostua kasvamaan.

Internet sanoo, että Antti pitää nyt laittaa aurinkoisella paikalle kasvamaan, koska avokadot tykkäävät auringosta. Niinpä niin. Eiköhän tämä sitten ollut tässä. Voi olla, että Antti jäi kesäavokadoksi.