Kun olin päättänyt tahtoa lukea lisää Frida kahlosta, luin lisää. Elämänkerran tällä kertaa. Kaikki Fridasta on aina niin traagista ja kiehtovaa ja mahtavaa.
Viimeisintä (viimeistä?) Tiffany Särkystäkään en ollut jostain syystä saanut luettua, vaikka se on ollut aiemminkin jo mulla kotona. Mutta nyt luin. Ihan hyvähän Keskiyö ylläni oli, mutta ei niin hyvä kun edellinen, Talventakoja. Nyt vain toivoisin, että herra Pratchett pysyisi kirjoituskykyisenä ja kirjoittaisi lisää Muori Säävirkusta, Nanny Auvomielestä, Magratista ja Agneksesta.
Jos ei ole vielä käynyt selväksi, pidän sarjamurhaajista. Oikeista ja keksityistä. Viiltäjä-Jack on mielestäni vähän molempia, koska kiinniottamattomana hänelle on voitu keksiä vaikka kuinka monia henkilöllisyyksiä. Cornwellin kirjan luin ehkä kolmatta kertaa. Vaikka ei olisikaan samaa mieltä siitä kuka Viiltäjä-Jack oli se ei haittaa. Kirja on hyvin kirjoitettu, yksityiskohtainen ja mielenkiintoinen. Enkä siis sano, etten olisi samaa mieltä, mutten sano, että olisin. En sano mitään. Muuta kun, että pidän Viiltäjä-Jacistä. En kannusta kenenkään murhaamista tietenkään, mutta jos niin pitää tehdä, arvostan tyyppejä jotka tekevät sen mielenkiintoisesti ja hyvin. Ammattiylpeys.
Kuulun juuri niihin ihmisiin, jotaka eivät ole lukeneet Game of Thronesia, mutta ovat katsoneet sarjaa. Mutta päätin korjata tilanteen ja tarttua tiiliskiviin. Suunnitelmani itseasiassa on lukea kolme ekaa kirjaa, katsoa kolme ekaa tuotantokautta uudestaan (koska olen katsonut ne vain kerran silloin kun jo aikaa sitten tulivat) ja sitten lukea neloskirja JA vasta sitten katsoa neljäs tuotantokausi, jota en vielä ole aloittanut. Mikä suunitelma. Eka kirja oli ihan hyvä, pidin siitä. Mutta siinä missä kansi sanoi "So vivid that you'll be hooked within a few pages", en ollut. Kesti useamman luvun ajan, että innostuin todella. Aluksi olin vähän epäilevä saanko ekaa kirjaa edes loppuun.
Lisää Westerosia. Tämä jatkuu ikuisesti. Ikuisesti!
Tarkoitukseni oli lukea kaikki kirjat englanniksi, koska aloitin niin, mutta kun tarve kolmannelle kirjalle tuli, kirjastossa oli valmiina suomennettu versio, kun taas alkuperäistä olisi pitänyt odottaa. Joten päätin jatkaa/lukea välissä (näkee sitten millä kielellä seuraava on kirjoitettu) suomeksi. Enkä nyt ole varma kannattiko se. Koska osa hahmojen nimistä on suomennettu ja nyt piti opetella uudestaan kuka on kuka ja jos joku tietää mitään GoTista, niin siinä on jotain miljoona hahmoa. Lisäksi jotkut termit vaan kuulostavan jotenkin noloilta, kuten vaikka hurjasusi. Hurjasusi. Se kuulostaa typerältä.
Lisäksi olen huomannut, että koska tiedän vielä tämän kolmannen kirjan tarinan (mikäli voimme olla samaa mieltä siitä, että yksi kirja on yksi tuotanotokausi), kiirehdin lukemisen kanssa. Tiedän, tiedän, se on tulossa ja se, koska se tullee. Enkä voi jotenkin lopettaa sitä. Toivon vaan, että saan tuon kolmannen kirjan loppuun (koska en oikeasti ole vielä lukenut sitä loppuun. Olen kakkosniteen puolenvälin yli kyllä jo mennyt, mutta silti.) ja tarinan niin sanottua nollattua. Koska neljännen kirjan tapahtumia en ole vielä katsonut sarjamuodossa, se on ihan uutta asiaa. Ja niin aion jatkaa. Kirja ennen tuotantokautta.
Mutta tunnen myös vähän uupumusta tämän GoT-vuoren edessä. En ole edes tarkastanut montako kirjaa sarjassa on tällä hetkellä. Viisi? Vai peräti kuusi? No ainakin kaksi tiileskiveä on vielä edessä ja varmaan niitä tulee lisää niin kauan kun henki Georgessa pihisee, joten pelkään, että vaikka jossain vaiheessa toki (tänä vuonna jo, ei hätää Heini) saan sarjan kiinni, mutta se ei lopu vielä aikoihin.
Tuntuu, että olisi lukenut paljon vähemmän viimeaikoina kun yleensä, mutta luulen, että tuo Game of Thronesin kanssa painiminen vaan saa mut kuvittelemaan niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti