Kaikki tiet vievät kirjastoon

"Kun muuttaa uuteen kaupunkiin, pitää ensimmäisenä hankkia kirjastokortti ja ostaa teetä"

-Iida Leonsaari

Näinhän se on. Kuusi viikkoa sitten kun muutin uuteen kaupunkiin, en kuitenkaan tehnyt kumpaakaan. Mutta vain koska olin hankkinut kirjastokortin jo vuotta aikaisemmin kun kävin täällä ensimmäistä kertaa kylässä ja teetäkin oli kaapissa ja muuttokuormassa jo montaa laatua.

Kirjasto on turvallinen. Se on joka kaupungissa henkisesti sama. Aina on dekkarihylly erikseen, josta löydän Tenhuset ja Waltersit ja Christiet samasta paikasta. Siellä on rauhallista ja paljon istumapaikkoja. Itsepalvelulainauksen takia ei tarvitse miettiä mitä kirjastotäti ajattelee sinusta kun lainaat kymmenen Nemiä kerralla tai sen saman Terry Pratchettin seitsemättä kertaa. Aina on pieniä pöytiä joille henkilökunta on nostellut uutuuksia tai suosittelemia kirjojaan esille. Poistomyyntihylly, josta voit löytää juuri sen kirjan mitä olet etsinyt kaikilta kirpputoreilta viimeiset kaksi vuotta. Ja tietysti palautushylly, jonka kirjojen täytyy olla hyviä, koska ne olivat juuri jollain lainassa.

Lähikirjastoni on ollut pullea ja punatiilinen, kulmikas ja punatiilinen, linnun muotoinen, yhdeksän kilometrin pyörämatkan päässä, pikkuinen, moderni ja juuri remontoitu, pääkirjasto, sivukirjasto, kiinni kesälauantaisin ja vaikka mitä. Mutta aina kuitenkin sama.

Tänään kävin kirjastossa ja ostin teetä.